Finaalisarja ja koko Suomi-sarja-kausi takana. Oli tasainen kausi kaikkinensa ja se sai arvoisensa finaalit. Neljä tasaista ottelua, joista kolme meni jatkoeriin. Pirkanmaa on suomalaisen jääkiekon kehto ja sitä Pyry ja LeKi todellakin vahvistivat omalta osaltaan.
Mitä tulee itse finaalisarjaan, niin kyllähän tämä oikein meni niinkuin nämä aina menee. Eka peli oli LeKin ja sen voittaminen vaikutti olevan lempääläläisille jo pieni mestaruus. Sen jälkeen Pyry oli joka pelissä niskan päällä mutta LeKi pysyi mukana ärsyttävän hyvin.
Sarjan hienoin ottelu oli eittämättä perjantain peli Nokialla, ehkä samalla myös hienoin ottelutapahtuma Nokialla ikinä. Halli aivan täynnä, tonni katsojia ja tunnelmaa sekä meteliä riitti. Pelikin oli vähämaaliseksi todella viihdyttävä ja päättyi kotijuhliin.
Tämä viimeinen peli Lempäälässä oli melkoista hawaijia ja täyttä kolikonheittoa miten käy. Lopulta ehkä Pyryn fyysinen ja henkinen etu näkyivät sille suotuisasti ja kapteeni Ylitalo ratkaisi mestaruuden. Ikävästi lempääläläisyleisö oli omansa jättänyt, väkeä oli vähemmän kuin viimeksi ja nokialaisten osuus oli todella iso. Meidän kannalta toki hieno asia, voidaan puhua todellisesta invaasiosta katsomon puolella.
Pyryn pudotuspelitaival oli melko kivuton loppujen lopuksi, parista johdon sulamisesta huolimatta. Vain kaksi tappiota (nekin molemmat vasta jatkoerissä), muutama nollapeli eikä kertaakaan selkä seinää vasten. Pyryn miehenä on nykyään helpompaa kuin vielä muutama vuosi sitten:)