Hmm, no ensinnäkin Suomen kapina ei tosiaankaan ollut bolsevistinen vaan tavoitteena oli jonkinlainen sosialistinen demokratia. Siis johdon tasolla ja suuri osa rivimiehistä halusi vain kurjuudesta ja nälästä pois. Varmasti mitään välimuotoa porvallisen demokratian ja proletariaatin diktatuurin välillä ei olisi ollut helppoa saavuttaa tai ainakin mahdotonta pitää erillään itänaapurin ja siinä tilanteessa lähimmän (tai ainoan) liittolaisen radikaalimmasta linjasta. Eli hyvä että valkoiset voittivat (ja vielä parempi että valkoisten äärilinjan tukija, keisarillinen Saksa romahti vuoden 1918 lopulla päästäen Suomessa maltillisen linjan hitaasti mutta varmasti voitolle). Mutta tämä väittely jos mikä on hyödytöntä. Toivon hartaasti ettei olisi tarvetta kaivautua vuoden -18 juoksuhautoihin ja toistaa vanhaa vihan täyttämää retoriikkaa. Eikö tosiaan riitä se että kolme sukupolvea aiemmin niin tehtiin ja toisiamme urakalla tapettiin? Suomi kesti toisessa maailmansodassa, koska riittävä määrä ihmisiä uskoi sovintoon ja sovittelupolitiikkaan. Äärivoimat pysäytettiin ja maata rakennettiin ja puolustettiin leveän demokraattisen rintaman varassa. Jos sinun nyt kannattamasi ratkaisut olisi viety aikoinaan läpi, olisimme tosiaan tällä hetkellä hitaasti toipumassa 50 vuoden reaalisosialistisesta rappiosta. Äärimmäisen oikeiston korkeintaan n. 10-15% kannatukseen nojaava Suomi olisi romahtanut vuonna 1939 ensimmäiseen Stalinin kolkutukseen ovella.