Isänmaa tarvitsee toimittajia, jotka eivät ole haudanvakavia edes politiikasta puhuttaessa. Onnisen kolumni tarjoaa yhden helmen:
Kolumni: Alexander Stubbin suuri haave on kaatumassa jälleen
En arvuuttele kauempaa asiaa, vaan kiinnitän huomiota seuraavaan kohtaan:
"2000-luvun alussa tutkijana ja virkamiehenä hän kirjoitti Helsingin Sanomiin aikaansa edellä olleita ja idealistisia tekstejä EU:sta – ja allekirjoitti ne ylväästi Alexander C.-G. Stubb. Hän lähti eurovaaleihin vuonna 2004 ja sai yli 100 000 ääntä. Nimikirjaimet olivat pudonneet rahvaanomaisesti pois, mutta asenne oli yhä kohdillaan."
Joskus pienet asiat kertovat paljon henkilön minäkuvasta, asenteesta ja tavoitteista. Vain täysin rahvaanomainen henkilö voisi todeta, että Stubbin sotilasarvo on kiusallisen kaukana noista alkukirjaimista. Toisaalta, eihän se hänen vikansa kaiketi ole, että sattuu omaamaan moiset ylväät alkukirjaimet.
Jos Stubb valitaan, voidaanko olettaa, että eliitti alkaa uudelleen näyttääkin eliitiltä? Korostetaan arvonimiä, tutkintoja, erilaisia vallan ulkoisia tunnusmerkkejä, pidetään huolta siitä, että taskuliinat ovat moitteettomassa kunnossa. Itse asiassa, tulevan presidentin pukeutuminen on moitteetonta, ottaen huomioon varmaan jo sata vuotta voimassa olleet herrasmiehen asustekoodit. Olisi kerrassaan mainiota, jos R.I.P. Matti Klinge saisi seuraajan moitteettoman pukeutumisen mestariksi.
En epäile lainkaan, etteikö Stubb voisi laatia kaikille pukukoodin ammattilaisille dandyn aakkoset. Ja vaatia, että niitä myös noudatetaan Linnan kutsuilla. Nähdäkseni tässä aukeaa Stubbille todellinen vaikuttamisen paikka, todennäköisesti hänen presidenttiytensä muistetaan juuri tästä. Odotettavaa siis on, että jatkossa mieshenkilö, joka saa kutsun, saa myös sen mukana herrasmiehen pukeutumisohjeet, ei vain jotain f-ing (tyylirikko, pahoittelen) tummaa pukua, vaan täsmälliset, geometrisen tarkat ohjeet siihen, miten jonkun puvun pitää istua käyttäjälleen. Kyse on millien säädöstä, itse suosisin tuhannesosaakin.
Näin ollen, voidaan olettaa, että tietynlaiset ihmiset eivät enää kutsuilla näy. Siis henkilöt, jotka kuvittelevat, että orjanpuku on vain joku välttämätön pakko ja sitä saa muunnella oman halunsa mukaan. Puhumattakaan niistä, jotka vielä alentavat tätäkin standardia. Tunnustan järkyttyneeni, kun G.W.B. Bush yhdessä Tony Blairin kanssa alkoivat käyttää solmiotonta pukeutumista virallisissa yhteyksissä. Se helppoa, se on kätevää, sopii hyvin niille, jotka eivät osaa solmia mitään, rauhasta puhumattakaan, mutta pukeutumisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Oscar Wilde olisi pitänyt asiaa barbarian esiinmarssina.
Harva huomaa, miten tehokas tapa ihmisten jakamiseen eri ryhmiin sisältyy pukeutumiseen. On helppoa nähdä, kuka kuuluu poroporvareihin, kuka keskiluokkaan, kuka työväenluokkaan. Mutta vain aniharva kuuluu pukeutumisellaan todelliseen eliittiin, muodonpalvojiin. Tässä suhteessa kyse on epädemokraattisesta asenteesta, koska naisilla ei tällaista koodia ole, tietääkseni. Toivon, että A.C.-G. Stubb pitää päänsä ja noudattaa sinnikkäästi korkeaa pukukoodia. Hänestä voi tulla esikuva uudelle asenteelle pukeutumiseen: hän ei varmaankaan osta mitään Dressmannista.
Tokmannin ystäville toteaisin vielä, että jos nyt Stubb jossain vaiheessa pääsee Kultarantaan ja siellä on marjapensaita, niin voi olla, että linnunpelättimien asusteet ostetaan sieltä. Täytyyhän valtion kuluissa säästää.
