Rajalan ja Nättisen lisäksi Pulkkinen, Haula, Laaksonen ja Karjalainen voisivat tulla kyseeseen. B-nuorten finaalipelit voivat kyllä vielä muuttaa asetelmaa. Jos mainitut pelaajat onnistuvat siellä, silloin heidän syrjäyttämiselleen on hyvin vaikea keksiä perusteita.
Nyt meni kyllä hieman pointtisi ohi. Eihän todellisia näyttöjä kisoihin anneta B-junnuissa vaan nimenomaan A-junnuissa. Siksi ihmetyttääkin, että koko kauden A-junnuissa erinomaisesti pelanneet Karjalainen ja Haula on jätetty rannalle samalla, kun pääasiassa B-junnuissa ja vain muutaman ottelun A-junnuissa pelannut Nättinen on päässyt joukkueeseen.
A-junnuissa pelaamisen taso on huomattavasti korkeammalla kuin B-junnuissa, mikä on ihan selvää, pelaahan toisessa sarjassa parikymppisiä miehiä ja toisessa alaikäisiä poikia. On myös huomioitava, että Karjalainen ja Haula ovat A-junnuissa hyvin pienikokoisia pelaajia, kun taas Nättinen saa B-junnuissa koollaan (188 cm) pienoista etua muihin nähden. Nättinen muuten pelaa B-junnuissa tällä kaudella suurin piirtein samoilla tehoilla kuin Karjalainen ja Haula pelasivat viime kaudella.
En kovin hyvin tunne Nättistä, mutta kyllä näillä tiedoilla tuntuu ihmeelliseltä, että Karjalainen ja Haula eivät ole joukkueessa, kun Nättinen on. Tästä voisi melkein vetää johtopäätöksen, että koko on voittanut taidon pelaajavalinnoissa. Tämä nyt ei kuitenkaan suoranaisesti tarkoita sitä, etteikö Nättinen välttämättä kuuluisi joukkueseen, hän on nähdäkseni vain oiva vertailukohta tässä asiassa. Itse asiassa Haula-Nättinen-Rajala muodostivat erittäin tehokkaan ketjun alle 17-vuotiaissa Kanadassa miehittäen pistepörssin kärkipaikat. Ehkäpä tätä ketjua olisi syytä kokeilla myös 18-vuotiassa?
Pulkkisesta vielä sen verran, että hänen pitäisi päästä näyttämään taitonsa A-junnuissa. Sanoinkin tuossa aiemmin, että Pulkkinen pystyisi jo nykyisellä fysiikallaan pelaamaan A-junnuissa, esim. Karjalainen. Pulkkinen antaisi tietysti vanhemmilleen fysiikassa paljon tasoitusta, mutta fysiikka on kuitenkin jo sillä tasolla, ettei jäisi jalkoihin. Fysiikaltaan selvästi heikompana nuorukaisen täytyisi pelata viisaammin ja tehdä ratkaisut nopeammin, sillä tilaa ja aikaa on huomattavasti vähemmän. Kun pärjätäkseen täytyy pelata hieman eri tavalla ja monipuolisemmin, eikä pysty pelaamaan pelkillä vahvuuksilla. Jos Pulkkinen pystyisi pelaamaan A-junnuissa, todistaisi hän samalla myös pystyvänsä pelaamaan myös alle 18-vuotiaiden kisoissa jo nyt.
Tämä turnaus on kuitenkin viimeinen ennen MM-leirejä, joten on varsin vaikea kuvitella, että nyt joukkueen ulkopuolelle jäänneet yltäisivät kisoihin. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, uskoisin kuitenkin, että siihen tarvitaan nimenomaan näyttöjä A-junnuista, jossa peli fyysisiltä vaatimuksilta jopa kovempaa kuin 18-vuotiaiden MM-kisat, joskin yleinen taitotaso on varmasti A-junnuissa heikompi. Puolestaan B-junnujen sarjaa ei voi pitää minkäänlaisena mittatikkuna 18-vuotiaiden MM-kisoille.
Yleisesti ottaen Suomessa junnusarjoissa pelaajista tulee usein turhan yksipuolisia, kun he pärjäävät pelkillä vahvuuksillaan eivätkä joudu kehittämään heikkouksiaan. Tämä sitten näkyy viimeistään A-junnuista SM-liigaan hypätessä, kun peli on niin erilaista. A-junnuissa mennään kovalla vauhdilla, mutta täysin päättömästi. Pidemmät syöttöketjut puuttuvat oikeastaan kokonaan, kukin kuskaa vuorollaan kiekkoa yksin, varsin usein jopa onnistuneesti. Ongelmia kuitenkin tulee, kun samalla kaavalla pitäisi onnistua myös SM-liigassa. Eipä enää onnistu, siksi ei olekaan ihme, että heti läpimurron SM-liigan tekevät pelaajat omaavat hyvän pelikäsityksen, jota myös taitavasti käyttävät. Niminä tähän voisi heittää Perttu Lindgrenin ja Jori Lehterän.
Esimerkiksi Ruotsissa pelaajat nostettaan huomattavasti nopeammin korkeammalle sarjatasolle kehittämään peliään monipuolisemmaksi ja annetaan myös kunnolla vastuuta. Tätä toivoisi myös enemmän Suomeen ja ainakin Blues on selvästi viime aikoina antanut nuorilleen enemmän näyttöpaikkoja.