Suomalaisten edesottamukset Riossa

[depre]

Johtunee pitkälti mm. siitä, että meillä on tautisen pienet markkinat, myös urheilussa, moni unohtaa tämän faktan. Jo länsirajan takana eletään sen suhteen aivan eri maailmassa. Kiekkoväki sen varsin hyvin tietää, puhumattakaa vakavammin otettavista lajeista, kuten jalkapallo.

Totta. Suomen väkimäärä, markkinoiden koko eikä ilmastokaan suosi urheilua. Varsinkaan kesä sellaista. Sen takia täällä pitäisi mielestäni olla sellainen järjestelmä joka tukee urheilijoita ja mahdollistaa urheilun ammattimaisesti. Urheilijoilta vaaditaan menestystä, mutta aika isolta takamatkalta nykyisin lähdetään. Siinä voi miettiä omalle kohdalleen, että miten tehokasta on treenata työpäivän jälkeen ja vielä pitäisi löytää aika levolle, lihashuollolle ja se oikea ravintokaan ei ilmaista ole. Sieltä Mäkkärin kassalta ei kovin kovaa kassaa tuota varten kerätä. Sillä aikaa kilpasiskot ja -veljet treenaavat ammattimaisesti, kun itse lähdet treenaamaan niin nämä ovatkin kotona perheen parissa palauttelemassa harjoituksista.

Toki kun katsoo suomalaisten asenteita, niin en tiedä miten realistinen toive se on. Tuntuu että jos suomalainen urheilija on vain 19. paras yksilö lajissaan koko maailman parissa, niin on täysi turisti ja puuhastelija. Urheiluun satsataan globaalisti ja kilpailu koventuu koko ajan. Ei voida olettaa mitään tuloksia sillä meiningillä, että täällä tehdään puolivillaisesti työpäivän jälkeen ja jännitetään, että osuuko huippukunto kohdalleen että saa täyden urheilija-apurahan myös seuraavalle kaudelle. Jos ei osu niin olet turisti ja yhteiskunnan elätti. Jos onnistut niin juhlitaan sankarina, kunnes joku kerta epäonnistut ja putoat joko kehäraakkien tai turistien sarjaan.

 

[FlyingAntero]

Missä tuollainen pistetaulukko on?

@Salama44
Voitko linkata, mistä tuo pistetaulukko löytyy. Yritin googlata vaan ei löydy :S

 

[vitozzius]

Täällä, mutta ainakin Viron pisteet hieman väärin, joten ei 100% mutta kuitenkin sinne päin.

 

[FlyingAntero]

Täällä, mutta ainakin Viron pisteet hieman väärin, joten ei 100% mutta kuitenkin sinne päin.

Tattis! Eli Suomi 78. sekä mitali- että pistetaulukossa. Islanti sentään pidettiin takana muista Pohjoismaista
Mitali-/Pistetaulukko:

• Tanska: 28. (2, 6, 7, yht. 15) 22. (134.00 pistettä)
• Ruotsi: 29. (2, 6, 3, yht. 11)/ 25. (126.50 pistettä)
• Norja: 74. (0, 0, 4, yht. 4)/ 61. (29.50 pistettä)
• Suomi: 78. (0, 0, 1, yht. 1)/ 78. (13.50 pistettä)
• Islanti: ei mitalia/ 93. (3.00 pistettä)

Kisoissa oli mukana 206 maata ja 208 joukkuetta (Itsenäiset olympiaurheilijat ja Pakolaisurheilijat olympialipun alla).

 

[Salama44]

@Salama44
Voitko linkata, mistä tuo pistetaulukko löytyy. Yritin googlata vaan ei löydy :S

Tässä on ainakin yksi epävirallinen. Lopullinen päivitys kestää, koska viimeiset päivät olivat melkoista kilpailuruuhkaa. Toivovasti kaveri saa sen joskus valmiiksi. Viimeisimmän päivityksen saa kun googlaa sen aina uudelleen.

Rio Olympics Points Table - Olympic Games - Totallympics

Virallista on tosiaan vaikea löytää. Olisiko jossain KOK:n sivuilla. Ihan melenkiintoista olisi seurata myös pistetaulukkoa.

Mitaleille pääsi 87 maata ja Suomi oli yhdessä 10 muun maan kanssa jaetulla viimeisellä sijalla 78. Pistetaulukossa Suomi lienee 60-65 sijan paikkeilla kun pisteille lienee päässyt ainakin n. 105 maata.

Suomen tilanne ei ole pistetaulukossakaan paljon parempi kuin mitalitilastossa vaikka emme ihan 1-2 urhelijan varassa olekkaan. Liian moni urhelija jäi juuri pistesijan ulkopuolelle ja pari pistesijaa olisi pitänyt olla mitaleita, mutta ensi kerralla sitten talvikisojen kautta paremmin.

 

[vitozzius]

gracenoten ennusteet meni varmaan muuten päin honkia, mutta mitalimaiden määrä osui nappiin.

 

[Peltinen]

Jos nyt vertailun vuoksi avaa Tanskan 15 mitalia niin ne tulivat näin:

Uinti 1-0-1: Uinnissa mitaleita jaetaan paljon ja se on kuitenkin "valkoisen miehen laji" (eli vaatii kunnon infrastruktuurin ja yhteiskunnan tason). Kasvio, Sievinen ja Seppälä ovat osoittaneet, että kyllä suomalaisetkin pystyvät menestymään vaikka laji onkin kansainvälisesti äärimmäisen kovatasoinen. Pernilla Blume voitti kullan ja veti vielä viestijoukkueenkin pronssille.
Pyöräily 0-1-2: Perinteinen Tanskalaislaji, jota voisi meillä vertailla hiihtoon. Pyöräilyssä taso on kovempi mutta vastaavasti mitaleja on jaossa enemmän.
Sulkapallo 0-1-1: Toinen perinteinen kansallislaji, jossa Tanskalaiset ovat aina olleet maailman huipulla.
Käsipallo 1-0-0: Jos pyöräily on Tanskan hiihto niin tämä on Tanskan jääkiekko. Jalkapallon jälkeen ykköspalloilu jossa kansainvälisesti mitaliehdokkaita on samat puoli tusinaa kuin jääkiekossakin sillä erotuksella, että näissä ei ole yhtään Kanadaa joka olisi muita edellä. Yleensä joko miehet tai naiset tuovat sen yhden mitalin.
Soutu + Melonta 0-2-1: Näissä lajeissa on Suomeenkin tullut aiemmin menestystä, vaan ei enää. Ilmaston takia annetaan tasoitusta.
Purjehdus 0-0-2: Sama kuin yllä. Purjehdus on ollut kautta aikojen se laji, jossa Tanska on saanut eniten mitaleja.
Paini 0-1-0: Ei niin perinteinen painimaa Tanska sai painimitalinkin, Suomen edellisistä on aikaa jo 12 vuotta ja kolmet kisat.
Yleisurheilu 0-1-0: Naisten 400 m aitojen hopea oli hieno saavutus ja tällä kertaa vielä ilman "tuontiurheilijoita".

Jos tuosta pyöräilyn, sulkapallon ja käsipallon mitalit siirretään talvikisoihin niin siinä on se taso, johon Suomen kokoisella maalla voisi olla mahdollisuuksia.

 

[vitozzius]

Itse sain pisteet näin:

Tanska: 134,5p
Ruotsi: 123,5p
Viro: 31,5p
Norja; 29.5p
Suomi: 13,5p
Islanti: 4p

 

[Salama44]

Täällä, mutta ainakin Viron pisteet hieman väärin, joten ei 100% mutta kuitenkin sinne päin.

Löysit näköjään uusimman päivityksen.
Jokunen virhe varmaan tulee tuollaisessa urakassa. Myös Islannilla pitäisi olla 4 pistettä eivätkä Suomen pisteetkään voi olla oikein.

Pisteet menevät 9 (tai 8)-7-6-5-4-3-2-1.

Suomi sai sijat 3, 5, 6, 7 ja 8 (tai joku muu väliltä 5-8)

Petra Ollin viralliseksi sijoitukseksi on merkitty ilmeisesti pisteiden perusteella 7, mutta mikä on Suvi Mikkosen lopullinen sija.

Potkosen, Tenkasen ja Ruuskasen sijat tuovat jo 12,5 pistettä. Potkosen pronssi oli jaettu joten se on 5,5 pistettä. Jos Olli ja Mikkonen ovat myös 8 joukossa, pitäisi Suomella olla vähintään 14,5 pistettä tai enemmän riippuen Mikkosen lopullisesta sijasta.

Jos taekwondossa sijat 5-8 jaettaisiin kaikille tulisi 2,5 pistettä, mutta jos sijoitus määräytyy esim. pisteiden perusteella niin niitä tulisi sijoituksesta riippuen 1-4.

Jonkinlaista suuntaa taulukko kuitenkin antaa vaikka pisteiden laskeminen ei aina ole niin yksinkertaista.

 

[Kirjoittelija]

Petra Ollin viralliseksi sijoitukseksi on merkitty ilmeisesti pisteiden perusteella 7, mutta mikä on Suvi Mikkosen lopullinen sija.

Petra olli sijoittui kymmenenneksi:
Wrestling at the 2016 Summer Olympics – Women's freestyle 58 kg - Wikipedia, the free encyclopedia

Suvi Mikkonen oli jaetulla yhdeksännellä sijalla:
Women -57kg

Joten kumpikaan näistä naisista ei ollut pistesijalla.

eivätkä Suomen pisteetkään voi olla oikein.

Potkonen 5,5 pistettä.
Tenkanen 4 pistettä
Ruuskanen 3 pistettä.
David Söderberg 1 piste.

Suomelle 13,5 pistettä. Aivan oikea lukema.

 

[Saskatoon]

Totta. Suomen väkimäärä, markkinoiden koko eikä ilmastokaan suosi urheilua. Varsinkaan kesä sellaista. Sen takia täällä pitäisi mielestäni olla sellainen järjestelmä joka tukee urheilijoita ja mahdollistaa urheilun ammattimaisesti. Urheilijoilta vaaditaan menestystä, mutta aika isolta takamatkalta nykyisin lähdetään. Siinä voi miettiä omalle kohdalleen, että miten tehokasta on treenata työpäivän jälkeen ja vielä pitäisi löytää aika levolle, lihashuollolle ja se oikea ravintokaan ei ilmaista ole. Sieltä Mäkkärin kassalta ei kovin kovaa kassaa tuota varten kerätä. Sillä aikaa kilpasiskot ja -veljet treenaavat ammattimaisesti, kun itse lähdet treenaamaan niin nämä ovatkin kotona perheen parissa palauttelemassa harjoituksista.

Toki kun katsoo suomalaisten asenteita, niin en tiedä miten realistinen toive se on. Tuntuu että jos suomalainen urheilija on vain 19. paras yksilö lajissaan koko maailman parissa, niin on täysi turisti ja puuhastelija. Urheiluun satsataan globaalisti ja kilpailu koventuu koko ajan. Ei voida olettaa mitään tuloksia sillä meiningillä, että täällä tehdään puolivillaisesti työpäivän jälkeen ja jännitetään, että osuuko huippukunto kohdalleen että saa täyden urheilija-apurahan myös seuraavalle kaudelle. Jos ei osu niin olet turisti ja yhteiskunnan elätti. Jos onnistut niin juhlitaan sankarina, kunnes joku kerta epäonnistut ja putoat joko kehäraakkien tai turistien sarjaan.

Suomi pärjää monissa lajeissa kuitenkin junioritasolla, mutta sitten aikuistasolle siirtyminen tuottaa ongelmia. Samoin monissa lajeissa suomalaiset pärjäävät niin kauan kuin kyseisessä lajissa toimitaan amatööripohjalla, mutta sitten kun siirrytään enemmän ja enemmän ammattilaispohjalle niin suomalaiset putoavat kyydistä. Tähän voi pitkälti juuri sen laittaa syyksi, että verrokkimaissa urheiljat pääsevät treenaamaan täyspäiväisesti kun Suomessa monesti urheilija joutuu käymään töissä. Sitten taas paremmille urheilijarahoille pääsee vasta siinä vaiheessa kun menestystä on saavutettu aikuisten sarjoissa. En nyt mene sanomaan, että tietäisin aivan tarkasti miten tuo urheilija-apurahasysteemi menee, mutta lähtisin itse enemmän sille linjalle, että painotettaisiin tukea niille urheilijoille jotka ovat junioriuralla menestyneet ja joilla on menossa juuri tuo kriittinen vaihe siirtymisessä amatööristä ammattilaisuralle. Sitten vastaavasti niille jo aikuisten sarjoissa menestyneille on helpompi saada tukea sponsorimarkkinoilla, joten valtion ei välttämättä tarvitsisi heitä tukea niin paljoa.

 

[vitozzius]

Noissa kamppailulajeissa, joissa pronssit jaetaan, sijoitukset menevät: 1,2,3,3,5,5,7,8. Joten no problem. Ainoa mikä itseä kummastuttaa on miesten skeetin 5. ja 6. sijan erottelu Skeet Men Schedule & Results – Olympic Shooting kun se täälläkin on jaettu 5. sija.

e: näköjään sittenkin vaihtelee nuo kamppailulajien sijat. Yllä oleva koskee vain painia, judossa ja taekwondossa 2x7. ja nyrkkeilyssä 4x5. sija.

 

[morukara]

Minusta tällainen kategorisointi on ihan turhaa. Enkä nyt oikein pidä järkevänä sitä, jos joku oikeasti väittää Mäkelä-Nummelaa amatööriurheilijaksi. Puoliammattilainen hän vähintään on. Ja toisaalta ammattilaisuus ja ammattimaisuus ovat sitten vielä eri asioita. Ainakaan itselleni sillä ei ollut mitään merkitystä, oliko Janne Holmen ammatiltaan tutkija vai juoksija, yksi kusen maku. Samaten Janne Ahosen mahdollinen menestys ensi talven mäkihyppykarkeloissa ei ole yhtään sen vähempiarvoinen, vaikka hän ei täysammattilainen mäkihypyssä olekaan.

Minä nostin esiin tämän amatöörijutun, joten vastaan tähän. Minun mielestäni tällainen kategorisointi ei ole turhaa. Pitää tunnistaa urheilijat jotka toimivat menestyksekkäästi jo enemmän tai vähemmän amatööripohjalta, ja joilla olisi edellytyksiä parempaan jos he olisivat ammattiurheilijoita. Se ei ole niinkään oleellista nimitetäänkö Mäkelä-Nummelaa amatööriksi vai puoliammattilaiseksi. Sillä taas on merkitystä että hänen pitää tienata elantonsa urheilun ohella ja valmentajana on oma mies (amatööri hänkin). Siinä annetaan päivänselvää tasoitusta kilpakumppaneille.

On hienoa jos tuolta pohjalta voittaa olympiamitaleja, mutta lähtökohdat kisoihin olisivat aivan erilaiset jos urheilija voisi täysin keskittyä urheiluun ja saisi valmennusta ammattivalmentajalta. On se eri asia treenata töiden ohella kuin urheilla päätoimisesti siten ettei tarvitse murehtia pääseekö riittävästi ulkomaanleireille ja kisoihin.

Minä en väheksy amatööriurheilijoita vaan päinvastoin. On hienoa miten jotkut jaksavat käydä töissä, vapaa-ajallaan treenata itsensä huipulle ja kituuttaa taloudellisesti täysin urheilun ehdoilla. Tästä palkintona voi olla olympiapaikka. Valitettavasti kisojen jälkeen voi saada palkinnoksi kansan antaman kisaturistileiman, koska ei päässyt top kymppiin lajissaan.

Joku Mikko Ilonen vastaavasti tienaa mukavasti elantonsa urheilemalla ja olympialaiset ovat hieno tapahtuma siinä major-turnausten rinnalla. Ei ole tarkoitus haukkua Ilosta, vaan muistuttaa siitä miten erilainen arkitodellisuus ammattigolfaria ja sanniutriaisia odottaa kun olympialaisissa ei tullut menestystä ja palataan kotilentokentälle.

 

[Salama44]

Ruuskasella mahkuja vielä pronssiin, jos seuraavat (potenttiaaliset kärähtäjät) jäävät kiinni dopingista:

Julius Yego - Kenia (Kenialaiset pakoilleet doingtestejä)
Keshorn Walcott - Trinidad ja Tobago (aivan potentiaalinen kärähtäjä)
Dmitri Kosynski - Ukraina (Ukraina on Ukraina)

-eikä noista saksalaisistakaan koskaan tiedä. Siellä voi olla edesmenneen Itä-Saksan perillisiä keihäsheittäjien joukossa.

Eli kultaan on vielä täydet mahkut.

Niin Suomalaisethan eivät koskaan kärähdä?
Urheillaan vain puhtaasti ja odotetaan että muut kärähtävät kuten Lahdessa.

Muutama kuulamieskin on häipynyt käryjen takia ja koko laji meinasi välillä kuolla.

Oliskohan se niinkin ettei suomlaisten menestys ole laskenut vain sen vuoksi että muut ovat käyttäneet niin paljon vaan suomalaistenkin on pitänyt hillitä käyttöä.

Minä en rehvasteli tällä tavalla saatavilla mitaleleilla tietäen Suomen häpeällisen doping historian.Kyllä ne mitalit pitää ihan oikealla tavalla saada.

Suomalaisista ainakin Pauli Nevala käytti dopingia ja vaikka se ei ollut silloin kiellyttyä niin käytti kuitekin ja se imago jonka hän loi meihin lapsena rehtinä, puhtaana ja vain kovaa harjoitelleena urheilija ei ollut totta.

Olisin hiljaa ja osoittelematta muita menestyviä urheilijoita ilman todisteita. Se on huonon häviäjän merkki.

 

[vitozzius]

Taekwondossa ja judossa myös seitsemäs sija jaetaan. Ja nyrkkeilyssä viidennen sijan jakaa neljä urheilijaa.

Jep, antamani sijoittelu on käytössä painissa ja kuvittelin että sama pätee noihin muihinkin kamppailulajeihin.

 

[FlyingAntero]

Paini 0-1-0: Ei niin perinteinen painimaa Tanska sai painimitalinkin, Suomen edellisistä on aikaa jo 12 vuotta ja kolmet kisat.

Mark Madsen, Tanskan yksinäinen painisuuruus! Otti ensimmäisen olympiamitalin mutta hävisi jo viidennen kerran arvokisafinaalin (MM hopea: 2005, 2007, 2009, 2015, OK hopea: 2016). Hieman käy jo sääliksi miestä. Lisäksi löytyy kaksi pronssi mitalia EM ja MM kisoista. Kova kaveri ja otti Myhin kanssa monesti yhteen (mm. MM 2005).

Jos tuosta pyöräilyn, sulkapallon ja käsipallon mitalit siirretään talvikisoihin niin siinä on se taso, johon Suomen kokoisella maalla voisi olla mahdollisuuksia.

Näissäkin kisoissa olisi ollut ihan ok saumat mitaliin ainakin purjehduksessa, painissa ja yleisurheilussa. 3-4 mitalia olisi ollut hyvä tulos. Nyt vain ei tullut niitä nappionnistumia muutamilta urheilijoilta. Yli 4 mitalia olisi kuitenkin jo ollut jonkin sortin sensaatio. Siihen nähden ollaan todella kaukana Tanskasta ja Ruotsista. Tuo pistetaulukko kertoo sen myös rumasti, vaikka miten päin asiaa kääntelee.

 

[-pasi-]

Itselle herää kysymys että pitäisikö Suomen keskittyä enemmän esimerkiksi talviolympialaisiin ja näin saada pienet resurssit paremmin toimimaan ja kesälajeissa keskittyä pelkästään vaikka muutamaan lajiin nykyisen järjestelmän sijaan jossa taidetaan antaa pieniä apurahamääriä vähän sinne ja tänne mutta ei taida olla kunnon panostusta mihinkään tiettyyn lajiin. Vaikka Paini, ammunta ja keihäs johon keskitytään täysillä ja sitten muuten rahat käytetään talvikisoihin. Nimittäin eipä tuo talviolympialaisetkaan taida olla niin itsestään selvyys että jatkossa tulee 5 mitalia edes.

 

[Pipolätkä]

Minä nostin esiin tämän amatöörijutun, joten vastaan tähän. Minun mielestäni tällainen kategorisointi ei ole turhaa. Pitää tunnistaa urheilijat jotka toimivat menestyksekkäästi jo enemmän tai vähemmän amatööripohjalta, ja joilla olisi edellytyksiä parempaan jos he olisivat ammattiurheilijoita. Se ei ole niinkään oleellista nimitetäänkö Mäkelä-Nummelaa amatööriksi vai puoliammattilaiseksi. Sillä taas on merkitystä että hänen pitää tienata elantonsa urheilun ohella ja valmentajana on oma mies (amatööri hänkin). Siinä annetaan päivänselvää tasoitusta kilpakumppaneille.

On hienoa jos tuolta pohjalta voittaa olympiamitaleja, mutta lähtökohdat kisoihin olisivat aivan erilaiset jos urheilija voisi täysin keskittyä urheiluun ja saisi valmennusta ammattivalmentajalta. On se eri asia treenata töiden ohella kuin urheilla päätoimisesti siten ettei tarvitse murehtia pääseekö riittävästi ulkomaanleireille ja kisoihin.

Minä en väheksy amatööriurheilijoita vaan päinvastoin. On hienoa miten jotkut jaksavat käydä töissä, vapaa-ajallaan treenata itsensä huipulle ja kituuttaa taloudellisesti täysin urheilun ehdoilla. Tästä palkintona voi olla olympiapaikka. Valitettavasti kisojen jälkeen voi saada palkinnoksi kansan antaman kisaturistileiman, koska ei päässyt top kymppiin lajissaan.

Joku Mikko Ilonen vastaavasti tienaa mukavasti elantonsa urheilemalla ja olympialaiset ovat hieno tapahtuma siinä major-turnausten rinnalla. Ei ole tarkoitus haukkua Ilosta, vaan muistuttaa siitä miten erilainen arkitodellisuus ammattigolfaria ja sanniutriaisia odottaa kun olympialaisissa ei tullut menestystä ja palataan kotilentokentälle.

Mutta mikä tässä koko jutussa on pointti? Se että amatööri/puoliammatilais-urheilijoiden kannattaisi jättää koko homma tai ainakin Olympialaiset sikseen ja pitäytyä vain kotimaan/ulkomaan pikkukisoissa ?

 

[erku]

Kyllä kai se on aika ilmeistä, että vahvempaa priorisointia lajien välillä on tehtävä, mitä tulee julkiseen tai olympiakomitean rahoitukseen. Ihan maalaisjärjellä voi jo nyt nähdä, että niin OKM:n urheilija-apurahoja kuin olympiakomitean valmennustukia kohdennetaan turhan leveästi ja monin osin aika epäloogisestikin. Tällä hetkellä 102 kesälajiurheilijalle maksetaan apurahaa. Jos siitä siivotaan vammaisurheilijat, joukkuelajiurheilijat ja ei-olympialajiurheiljat pois, jää jäljelle edelleen sellaiset 70-80 urheilijaa. Aika paljon, kun huomioidaan, että aidosti menestyspotentiaalia omaavia urheilijoita nyt Riossa oli ehkä 8-13. Erityisesti yleisurheilun kohdalla on havaittavissa sitä, että apurahoja jaetaan myös sellaisille urheilijoille, joiden realistinen sauma on pärjätä vain EM-tasolla, ei maailman tasolla.

Kun taas sitten silmäilee valmennustukia, niin ihmetyttää OK:n linjaus siitä, että koripallo ja lentopallo nähdään jaettujen rahamäärien perusteella potentiaalisempina lajeina kuin paini ja ammunta. Tässä kohtaa täytyy taas todeta ihan suoraan, että ilmeisesti mitalit ei edes ole mielessä ensisijaisesti, koska ei kai kukaan voi vakavissaan väittää, että mitalin saaminen näissä palloilulajeissa olisi todennäköisempää kuin painissa tai ammunnassa.

 

[TAM]

Itselle herää kysymys että pitäisikö Suomen keskittyä enemmän esimerkiksi talviolympialaisiin ja näin saada pienet resurssit paremmin toimimaan ja kesälajeissa keskittyä pelkästään vaikka muutamaan lajiin nykyisen järjestelmän sijaan jossa taidetaan antaa pieniä apurahamääriä vähän sinne ja tänne mutta ei taida olla kunnon panostusta mihinkään tiettyyn lajiin. Vaikka Paini, ammunta ja keihäs johon keskitytään täysillä ja sitten muuten rahat käytetään talvikisoihin. Nimittäin eipä tuo talviolympialaisetkaan taida olla niin itsestään selvyys että jatkossa tulee 5 mitalia edes.

Toisaalta saadaanko vaikkapa mäkihyppyä nousuun vaikka sinne pumpattaisiin miten paljon rahaa? Eli en ihan noin kategorisesti lähtisi talvilajeja tukemaan. Ennemminkin siten, että poimitaan ne lajit, joissa on harrastajia (ja/tai harrastajamäärät kasvussa) ja panostetaan niihin. Eli muuten samaa mieltä, mutta miksi keskittyä enemmän talvilajeihin?

Tässä Kihun raportissa mielestäni ihan mielenkiintoista tietoa harrastaja- ja lisenssimääristä: Lajien harrastaja- ja lisenssimäärät

 

[Pipolätkä]

Kun taas sitten silmäilee valmennustukia, niin ihmetyttää OK:n linjaus siitä, että koripallo ja lentopallo nähdään jaettujen rahamäärien perusteella potentiaalisempina lajeina kuin paini ja ammunta. Tässä kohtaa täytyy taas todeta ihan suoraan, että ilmeisesti mitalit ei edes ole mielessä ensisijaisesti, koska ei kai kukaan voi vakavissaan väittää, että mitalin saaminen näissä palloilulajeissa olisi todennäköisempää kuin painissa tai ammunnassa.

Etenkin kun pohditaan lisäksi sitä kuinka paljon helpompaa rahan saaminen yksityiseltä sektorilta on koripalloon ja lentopalloon kuin ampumaurheiluun ja painiin..

 

[erku]

Etenkin kun pohditaan lisäksi sitä kuinka paljon helpompaa rahan saaminen yksityiseltä sektorilta on koripalloon ja lentopalloon kuin ampumaurheiluun ja painiin..

Tämäkin on oleellinen asia. Kun jaetaan niukkoja rahoja, tulisi voida arvioida tukien vaikuttavuutta. Jos ajatellaan, että korikseen kanavoidaan 290 000 euroa vuosittain OK:n tukea, niin kuinka paljon tämä lisää todennäköisyyttä sille, että Susijengi pelaa Tokion olympialaisissa. Oma arvioni on, että erittäin vähän. Sitten voi ajatella, että entä jos vastaava summa laitettaisiin vaikkapa soutuun, niin mitä sitä sillä rahalla voisi siellä saada aikaan. Arvioisin, että aika paljonkin.

Toki tällainen logiikka ei varmasti massoja tyydytä, koska koris on niinku siistii ja soutu taas joku menneisyyden laji.

 

[Jack of Spades]

..Kun taas sitten silmäilee valmennustukia, niin ihmetyttää OK:n linjaus siitä, että koripallo ja lentopallo nähdään jaettujen rahamäärien perusteella potentiaalisempina lajeina kuin paini ja ammunta. Tässä kohtaa täytyy taas todeta ihan suoraan, että ilmeisesti mitalit ei edes ole mielessä ensisijaisesti, koska ei kai kukaan voi vakavissaan väittää, että mitalin saaminen näissä palloilulajeissa olisi todennäköisempää kuin painissa tai ammunnassa.

Niinhän tuo linjaus kovasti ihmetyttää. Painissa ja ammunnassa kun tosiaan oli jopa ihan realistiset mitalimahdollisuudet näissä Rion kisoissa. Ilmeisesti koripallo & lentopallo ovat olevinaan olympiakomitean mielestä niin "mediaseksikkäitä" lajeja, toisin kuin paini ja ampumaurheilu. Pidetään kuitenkin mielessä sekin tosiasia, että paini on tuonut yksilölajeista ylivoimaisesti eniten mitaleja historian saatossa yleisurheilun ohella (juoksu, keihäänheitto), vaikka eihän toki vanhat saavutukset mitenkään auta surkeassa nykymenestyksessä ja siihen, kuinka löytää keinoja tulevaan menestykseen.

Joukkuelajit koris ja lentis kuuluvat siihen lajikategorian, joiden luulisi helpommin onnistuvan hankkimaan rahoitusta myös yksityiseltä sektorilta. Paini ja ammunta ovat pieniä marginaalilajeja, joihin juurikin odottaisi satsattavan enempi valtiontukea kun pääsääntöisesti näissä lajeissa kuitenkin viime aikoinakin vielä on ollut realistisia mitalistiehdokkaita. Itse tiedän painista ja sen taustoista & tekijöistä jotain kun poika paini lähemmäs 10 vuotta. Siitäkin saisi "mediaseksikkäämpää" jos Suomeenkin vaikka esim. yritettäisiin samanlainen painiliiga tulille mitä Saksassa on näyttävine ottelutapahtumineen ja oheisviihteineen. Mutta tälläistä ei tule tapahtumaan niinkauan kun konservatiivinen painimafia pitää lajiliittoa otteessaan. Saksassa ylipäätään muutenkin on urheilijoiden rahallinen ym. satsaus ihan eri planeetalta Suomeen verrattuna keskitettyine valmennusakatemioineen. Käsittääkseni Suomenkin nykyistä mallia tuolta keski-euroopasta on yritetty tuoda tänne, mutta rahoitushan on se suurin ongelma. Täällä kun se näyttää jäävän ylisuuren hallintakoneiston rattaisiin, eikä urheilijoille itselleen.

 

[morukara]

Mutta mikä tässä koko jutussa on pointti? Se että amatööri/puoliammatilais-urheilijoiden kannattaisi jättää koko homma tai ainakin Olympialaiset sikseen ja pitäytyä vain kotimaan/ulkomaan pikkukisoissa ?

Pääpointti: Amatööritouhulla annetaan tasoitusta kilpailjoille, jotka ovat päätoimisia urheilijoita ja joilla on käytössä kunnon resurssit. Tämä ei ole urheilijan syytä. Menestyminen tältä pohjalta on hienoa, mutta lisäpanostuksella olisi mahdollisuuksia parempaan, jos huomataan että jo amatöörissäkin on mitalipotentiaalia.

 

[-pasi-]

Toisaalta saadaanko vaikkapa mäkihyppyä nousuun vaikka sinne pumpattaisiin miten paljon rahaa? Eli en ihan noin kategorisesti lähtisi talvilajeja tukemaan. Ennemminkin siten, että poimitaan ne lajit, joissa on harrastajia (ja/tai harrastajamäärät kasvussa) ja panostetaan niihin. Eli muuten samaa mieltä, mutta miksi keskittyä enemmän talvilajeihin?

Lähinnä siltä kannalta että siellä sentään ei ehkä olla niin kaukana kaikissa lajeissa maailman kärkeä ja niihin pumpattu raha voisi ehkä saada isomman hyötysuhteen, taitaa esimerkiksi Itavalta panostaa juurikin talvilajeihin eikä niinkään kesään. Mutta selkeesti pitäisi alkaa panostaa vain muutamiin lajeihin sen sijaan että vähän kaikkiin, mutta mihin muuten esimerkiksi tuo susijengin rahamäärä oikein perustuu, eikö tuolla rahamäärällä saataisiin jo yksilölajeissa aika ihmeitä aikaan joissakin pienemmissä lajeissa? varmaan hyvä että jonkinlainen rahoitus tulee, mutta eikö tuo ole aika yläkanttiin ja varmaan julkistakin rahoitusta voisi saada nykyistä enemmän?