Ilmassa on suurta urheilujuhlan tuntua. Emme tiedä mistä se johtuu, koska tässä ei ole nyt kyse mistään suuresta urheilujuhlasta, vaan
Suomalaisten NHL-pelaajien Teksti-TV Analyysi Palkintojen jakotilaisuudesta. Hakekaa nyt joku jostain raidia tai jotain ja suihkikaa tuo perkeleen urheilujuhlan tuntu pois täältä ilmasta!! Jos ei raid riitä niin eräällä raatilaisellamme oli kuulemma vaarinsa perintönä pari kanisteria sinappikaasua ensimmäisestä maailmansodasta, käytetään sitä jos.. jaa nyt se urheilujuhlan tuntu onkin jo kadonnut. Hyvä! Voidaan aloittaa!
Ja sieltä tänne gaalatapahtumaan saapuukiin kunniavieraana kaikki suomalaiset NHL-pelaajat, tervetuloa, käykää peremmälle. Meillä on täällä eturivissä melkein puhtaat, muoviset puutarhatuolit kaikille piste per peli -junassa loppuun asti matkustaneille, tänne sieltä Mikko, ja Sebastian, ja Aleksander! Niin ja ei hätää, muistimme kyllä hankkia yhden lisätuolin myös sinulle, Aku Räty, sinä senkin veijari! Tänne vain.. mitä? Sain juuri kyrvännuppiini tiedon, että on viideskin pelaaja, jolle pitäisi tuoli jostain keksiä, mutta.. eihän.. eihän hän edes kuulosta suomalaiselta? Eikös toi oo se laulaja, se joka oli sen yhden suomalaisen BB-jampan kanssa, ja Queenissa korvasi Freddie Mercuryn..? Ai ei oo vai? Onko se sukua ees.. mutta siis, suomalainen.. no voi helvetti. Heittäkääs nyt tuo yksi tuoliinsa nukahtanut raatilainen jonnekin pusikkoon ja antakaa sen tuoli tälle.. Brad Lambertille. Ei jumalauta. On sillä Suomen passi näköjään.
No niin, no niin, menkääs nyt te muut saatanan paviaanit sitten tonne nurmikolle istuskelemaan, Roope, sinäkin menet sinne, sinä et ole piste per peli -junasta, älä selitä. Ja Toukka-junalaisille on varattu sinne perimmäiseen nurkkaan oma hiekkalaatikko ja pari ämpäriä ja lapiota, sinne Nikolas ja Joona, menkääs nyt siitä kun ette kuitenkaan mistään mitään ymmärrä, näissä on katsokaas suurimmaksi osaksi kyse pisteistä, kuuletteko, te-ho-pis-teis-tä, tajuatteko mitä ne semmoset on, no ettepä tietenkään. Menkää nyt sinne hiekkalaatikkoon ja yrittäkää olla syömättä ihan vitusti sitä hiekkaa.
Joo, nyt näyttäis olevan kaikki valmista, eli on aika aloittaa palkintojen jako:
Kekkonen Mannerheim Rokka Trophy (paras suomalainen)
Tätä palkintoa soviteltiin kauden alussa Barkovin tai Rantasen syliin, Ahoa, Heiskasta ja Sarosta mietittiin sitten varahevosina, mutta kyllä tämä on nyt tällä(kin) kaudella taas tämän saatanan kilarikaksikon hommia, muut soittelee jotain vitosnokkahuilua, no okei Aholle voidaan marakassit antaa, hän on kohtalaisen lähellä kaksikkoa kuitenkin, mutta ei silti ihan riitä näille Ahonkaan taso. Ja kumpis näistä nyt sitten on toistansa parempi? Voi vittu, alkaa taas mieli ruveta nyrkkitappelemaan tästä, koska en ole enää yhtään samaa mieltä edes itseni kanssa, saati sitten muiden raatilaisten.. Rantanen painoi tutulla löysän hirven tavallaan koko kauden, asuu kentällä Mäki-Kinnusen kanssa, pisti taas hirveet pisteet ja maalit, on se ihan älytön ukko. Barkov taasen kipparoi jälleen yhden kauden kivikasvoisena Floridan kärkisijoille. Selke-palkinto on sieltä Barkoville tulossa, pisteissä vähän ottaa turpaan Mikolta, vaikka nousikin tällä kaudella suomalaisten kaikkien aikojen top-vitoseen Mikko Koivun ohi. Pistepörssin sijaan sitten noissa ihme corsi- ja SAT-tilastoissa Barkov vie Rantasta taas melkein järjestään kaikissa.. Ei vittu, kyllä me tää tällä kaudella annetaan kuitenkin
Aleksander Barkoville. On se sen verran ylikylän ukko, että menee raatimme papereissa hiuksenhienosti jopa Rantas-Mikon älyttömyyksien ylitse. Tekisi mieli startata hitsipilli ja tapella tästä vielä, koska Rantanen, mutta ei me nyt enää jakseta. No okei pari litsaria voin itelleni antaa, tosta saat ja tosta, noin.
Riitta-Liisa Roponen Trophy (tärkein suomalainen joukkueelleen)
Ja sitten seuraava ihan yhtä saatanan vaikea asia. Tässä raatimme laskee tämän kauden osalta Rantas-Mikon pois, koska Coloradossa Mäki-Kinnunen on vetänyt kelkkaa ihan karmealla touhulla ja on siellä se Kalle Maakarikin ihan nätisti auttanut, Rantas-Mikon ei ole tarvinnut niin rehkiä tällä kaudella. Mutta tässä kisassa raatimme katsoo, että Sebastian Aho haastaa ihan tasapäisesti Barkovia, alkukaavailuissa mahdollisiksi vaihtoehdoiksi listatut Heiskanen ja Saros eivät uhkaa, eikä myöskään Laine jonka kausi meni ikävällä tavalla vihkoon. Itse asiassa raatimme on sitä mieltä, että Aho-Barkovin jälkeen seuraavaksi tulisi San Josessa ykkösvaltikan itselleen ottanut Mikael Granlund, mikä on toki kiva juttu sekin, mutta Aho ja Barkov painelevat kyllä ihan omissa sfääreissään nyt tässä. Pitkällisen potkutappelun jälkeen raatimme on sitä mieltä, että Barkov saa Floridassa kuitenkin sen verran jeesiä Reinharteilta ja Tkachukeilta ja näiltä tämmösiltä, että nostamme tämän kauden osalta tämän palkinnon voittajaksi
Sebastian Ahon. Aholla on jumalauta päälle 20 pistettä enemmän pisteitä kuin Carolinan toiseksi eniten pisteitä tehneellä pelaajalla, ja sen lisäksi vielä paras plus-miinus, eniten voittomaaleja, isoin peliaika hyökkääjistä - Barkovilla ei ole mitään näistä Floridassa. Hyvä Sebastian Aho! Kerrankin menee joku näistä pysteistä jollekin muulle ku Barkov-Rantanen -kaksikolle, ja raatimme mielestä aivan ansaitusti! Joku entinen raatilainen tuolla gaalapaikan taakse nopeasti kyhätyllä hautausmaalla vielä näköjään matalasta haudastaan vikisee, että ei mennyt nyt oikein, mutta hetki vain niin käymme lisäämässä vielä hieman lisää multaa väärässäolijoiden joukkohaudalle, eiköhän se mumina siitä pikkuhiljaa vaikene.
Arttu "Rossi" Harkki Trophy (eniten pisteitä tehnyt suomalainen)
Ah, tässä ei tarvitse tapella eikä miettiä yhtään mitään, riittää kun avaa Teksti TV:n sivun 238. Siellähän ensimmäisellä alasivulla on kaksi kaunista kirkkaanvihreää nimeä, Mikko Rantanen ja Sebastian Aho, ja näistä korkeammalla eli kokonaiskisan 8. sijalla on
Mikko Rantanen tehoilla 42+62=104. Saa Mikkokin palkinnon viimein, älä itke Mikko, kyllä se tästä kato, tule, tule hakemaan vain, tämä on sinun, hieno poika, oikein olet hieno poika. Aho jäi 15 pistettä Rantasen taakse, mutta paineli myös komeat 36+53=89 tehot ja oli sillä koko NHL:n 18. paras pistenikkari. Ja mainitaan nyt Barkovin 23+57=80 vielä tässä, Barkov harmillisesti jäi 6 pisteen päähän viimeisestä Teksti-TV:n ensimmäisen 238 alasivun paikasta. Rantanen jäi yhden pisteen päähän kausiennätyksestään, viime kaudella tuli 105 pistettä. Tämä 104 pisteen kausi on kaikkien aikojen 11. paras suomalainen pistesaalis, Kurri, Selänne ja Rantanen itse on ainoat Suomi-pojat jotka näitä päälle 100 pisteen kausia ovat kyenneet iskemään. Ja nyt taas tuli äkillinen tarve päästä tappelemaan vielä tuosta Kekkonen Mannerheim Rokka -palkinnosta, että eikö vittu tällä nyt ole muka paras suomalainen, mutta kun EI OLE! BARKOV! BARKOV VALITTIIN JO! MENE POIS! No nyt se meni. Jatketaan.
Mauri "Raketti" Pekkarinen Trophy (paras suomalainen maalintekijä)
No
Rantasen Mikollehan se tämäkin menee, taas. Aina tää menee Mikolle. Lainetta raatimme ajatteli aikoinaan tähän palkintoon ennakkosuosikiksi joka kausi, mutta niin vain Mikko painelee noita häkkejä joka kausi sen verran että aina vaan Mikon nimi pystin kylkeen saadaan kaivertaa. Komeat 42 maalia Mikko painoi tällä kaudella, Aho oli toisena 36 maalilla ja pronssia sai Roope Hintz 30 maalinsa kanssa. Barkovilla vähän yski tuo maalinteko tällä kaudella, 23 maalia vain painoi, mutta syötti sitten 55 maalia kauteen painaneen Reinhartin häkeistä varmaan vittu kaikki. On se, on se sellainen saatanan sateentekijä. Mutta maalintekijöistä paras, se on Mikko Rantanen, kyllä se nyt pitää kaikkien idiooteimpienkin vaan myöntää että jumalauta se on kyllä yksi löysä hirvi!
Marko Kiprusoff Trophy (lussuin suomalainen assistentti)
Vittu että raatiamme vituttaa, että Urho Vaakanainen meni pilaamaan kaiken ja koko uransa ja kaiken ja vielä kerran kaiken, ja teki kuin tekikin tällä kaudella maalin, jota Gary Bettman ei enää kyennyt millään ilveellä hylkäämään. Tuo yksi perkeleen maali, se pilasi Vaakanaisen markokiprusoffmaisen mahtavan kauden, 1+13 oli Vaakanaisen lopulliset tehot, miten kaunis olisikaan ollut 0+13! Mutta kun ei. Myös koko uran tilastot Vaakanaisella on nyt rumat 1+24, ja hän on vajonnut mitäänsanomattomuuteen, oltuaan pitkän aikaa koko kansan herkeämättömän mielenkiinnon kohteena pelkkiä syöttöjä keräävänä kovan onnen soturina, jonka kaikki maalit aina hylätään. Matti Hana tuhahtaa halveksuvasti nurkassa Vaakanaiselle, ja Marko Kiprusoff tuhahtaisi yhtä halveksuvasti tämän kauden voittajille, jos vain kykenisi raudanlujan masennuksensa kourista reagoimaan mitenkään mihinkään. Tälläkin kaudella nimittäin tämä palkinto joudutaan jakamaan kahden aivan mitäänsanomattoman paskan suorituksen tehneen pelaajan kesken, koska parempiakaan ei vain ole.
Santeri Hatakka ja Mikael Pyyhtiä, molemmilla 0+2, tämmösellä ripulilla saa tällä kaudella palkinnon. Kuten sai viime kaudellakin. Tossa, jakakaa toi vitun pysti vaikka samurai-miekalla kahtia kun EI SELKEESTI KETÄÄN VITTU EES KIINNOSTA TAVOITELLA TÄTÄ!! VITUN URHO!!! ME KATSOMME SINUA!!! VITTU ETTÄ VITUTTAA!!!!
Teemu Selänne Winnipeg Trophy (paras suomalainen tulokas)
No niin, pyyhitääns masennuksen kyyneleet nyt pois, ja katsellaas tätä seuraavaa juttua. Tällä kaudella ei nyt mitään maailmoja mullistavaa tulokaskautta kukaan Suomi-pojista tullut esittämään, kenttäpelaajista näimme 9 tulokasta kentällä, ja maalivahdeista saatiin vielä Justus Annusesta kymmenes Suomi-rookie. Kenttäpelaajista Valtteri Puustinen päästettiin viimein Pittsburghissa pelaamaan, ja vaikkei hän nyt ihan piste per peli -tahtia tällä kaudella enää jatkanutkaan, niin hän teki kuitenkin kauden aikana enemmän pisteitä kuin muut Suomi-tulokkaat yhteensä. 5+15=20 oli Puustisen saldo 52 pelissä, se on ihan OK, mutta kuitenkin sen verran statistin lukemia nuokin, että kyllä raatimme tällä kertaa antaa tämän palkinnon Coloradon maalille 14 kertaa pelaamaan päässeelle
Justus Annuselle. Annunen pelasi oikein hyvin, torjuntaprosentissa ja päästettyjen maalien keskiarvossa Annunen oli itse asiassa paras kaikista Suomi-veskareista, ja kuitenkin 14 peliä on kuitenkin ihan kattava otanta, ei mikään muutaman matsin juttu. Pari nollapeliäkin Annunen meni ottamaan, ja näytti kyllä että hänestä on ihan NHL-tason maalivahdiksi. Se on hyvä juttu, ei näitä tulevaisuuden Suomi-mokkeja kuitenkaan ihan ruuhkaksi asti enää ole.
Joel Fucking Kiviranta Trophy (kovin suomalainen yllättäjä)
Tällä kaudella nähtiin muutamia positiivisia yllättäjiä. Nää Rantaset ja Barkovit ja Ahot alkaa olemaan jo sen verran tuttua kauraa, että ei noihin heidän temppuihin enää ylläty edes Juha Mieto mämmiroppostensa ääreltä. Sen sijaan vaikkapa Niko Mikkolan miehekkäät otteet Floridan takalinjoilla, Mikael Granlundin nousu parin vaisun kauden jälkeen oman jenginsä ykköshevoseksi, ja mainitaan tuolta nyt vielä Mats Macelin pysyminen Suomi-pistepörssin kärkikymmenikössä, ja Eeli Tolvasen alkukauden ja Joel Armian loppukauden rynnistelyt, nämä oli kaikki ihan mukavia juttuja. Mutta, eipä noista kukaan saa tätä palkintoa, vaan maalivahti tulee takavasemmalta tämänkin pöllimään kunnon highlight-rälläheilautuksella;
Ukko-Pekka Luukkonen, jumalauta, sieltä noustiin oman jenginsä ykkösmaalivahdiksi, ja sellaisella meiningillä vielä että nyt jos pitäisi tällä hetkellä koota suomalaisista paras joukkue, raatimme ainakin valitsisi Luukkosen maaliin ohi Juuse Saroksen. Hurja suoritus, ennen kautta jos mietimme niin Luukkonen oli ehkä jossain sijoilla 3-6 Suomi-mokeissa, nyt hän on numero yksi. Ja nyt hän saa Joel Fucking Kiviranta Trophyn. Noin. Se on hänellä nyt kädessä. Hän katselee sitä kummastellen. Ei ei ei, älä vie sitä roskapönttöön! Se on arvokas!
Antero Niittymäki Torino 2006 Trophy (paras suomalainen maalivahti)
Kuten ehkä nokkelimmat tai ainakin vähiten aivokuolleet pystyvät jo tuon edellisen Luukkos-hehkutuksen perusteella arvata, tämä pysti ei menekään enää tänä vuonna Juuse Sarokselle, ei:
Ukko-Pekka Luukkonen, tulepa takaisin, sinä saat tämänkin! Se on totta! Olet paras suomalainen NHL-maalivahti kaudella 2023-24! Tämän kauden tilastoissa Luukkonen pyyhkii Saroksella lattiaa kaikessa muussa paitsi voittojen määrässä, niitä enemmän pelejä pelannut Saros sai Luukkosta enemmän kerättyä. Mutta torjuntaprosentti, päästettyjen maalien keskiarvo, ja nollapelit, niissä Luukkonen vie voiton. Saroskin pelasi ihan hyvän kauden, ei siinä, mutta häneltä raatimme odotti enemmän, ja Luukkonen on ihan tasapäisistäkin lähtökohdista katsottuna kyllä raatimme mielestä osoittanut tällä kaudella olevansa ykkönen. Annunen, Lankinen, heillä myös hyvät kaudet tilastojen valossa, mutta pelimäärät sen verran vaatimattomia Luukkoseen ja Saros:iesiin verrattuna että kattellaan myöhemmin olisiko sieltäkin haastajia tulossa.
Norristolainen Trophy (paras suomalainen puolustaja)
Sarosille korvamerkitty palkinto vietiin tällä kaudella hänen nenän edestään, mutta Heiskasen oman palkinnon kanssa ei moista tapaturmaa käy; tämän vie
Miro Heiskanen ihan ylivoimaisella erolla muihin. Raatimme ehkä hieman odotti parempaakin Heiskaselta, noin niinku tehotilastoissa ja tämmösissä, mutta vaikka Heiskanen ihan muikeat tehotkin sai silti aikaiseksi, hän loisti tällä kaudella eritoten puolustussuuntaan kuin piriä vetänyt aurinko. Ihana pelaaja, ihana mies, ihana puolustaja. Ihana. Puspus Miro! Olet ihana!! Heiskasta tosiaan ei kunnolla kukaan muu puolustaja tällä(kään) kaudella edes haastanut, sanotaan tuolta nyt kuitenkin Mikkola ja Määttä, ja Lindellkin, vaikka Lindellillä oli normaaliin tasoonsa nähden vähän vaisumpi kausi. Jokiharjulla meni kanssa oikein kivasti, Hakanpää, Välimäki, miksei Vaakanainenkin voidaan myös mainita passelien kausiensa osalta. Vaakanaista tosin heitämme vieläkin muutamalla jakoavaimella nolon maalintekonsa takia.
Ville Leino Buffalo 2013-14 Trophy (isoin suomalainen floppi)
Floppejakin tällä kaudella valitettavasti nähtiin. Näistä jätämme Patrik Laineen ulos, koska hänen kautensa penkin alle menemisen syyt on sellaisia joista ei ole reilua ihmistä syyttää. Toivomme Patrikille kaikkea hyvää jatkoon, vaikka sitten ihan jossain muussakin asiassa kuin jääkiekossa jos ei se enää mielekkäältä tunnu. Mutta muita pelaajia sitten syytämmekin ihan saatanasti kaikesta!!! Kaapo Kakon kausi lähti yhtä lussusti käyntiin kuin ura tähänkin asti, mutta loukkaantumisen jälkeen takaisin peleihin tuli Kakko joka sai pisteitäkin ihan OK-tasolla loppua kohden aikaan, joten hän pelastuu palkinnolta. Jesperi Kotkaniemeltä odotimme enemmän, Rasmus Kupari oli aivan yhdentekevä jos nyt ei kovia odotuksia häntä kohtaan alkujaankaan ollut, Raanta oli aika surullinen ritari tällä kaudella, ja Lundellilla oli myös normaaliin tasoonsa nähden vaikeaa. Näistä nimistä Jesperi Kotkaniemi olisi ehkä ykkönen, mutta raatimme keksi vielä yhden pelaajaan, jolle tällä kaudella palkinnon annamme:
Kasperi Kapanen, siinä sulle, siitäs saat! Paska kausi, hurjimmissa raatilaisten odotuksissa oli jopa semmonen teuvoteräväinen-tason kausi isossa roolissa St. Louisissa, mutta oli ihan turha huumoriukko, eikös se kokoonpanon ulkopuolellekin tipahtanut välillä. Toivottavasti tämä saatanan nolo palkinto herättää ensi kaudella Kapasen tekemään jotain muuta kuin mitä tällä kaudella teki - jos hän nyt NHL:ssä pääsee edes pelaamaan enää, maitojunakin on miehen kohdalla ihan mahdollinen. Tosin maitojunan sijaan Kasperin tapauksessa pitäisi kai puhua viina-autosta.
Sir Pentti Matikainen Trophy (lähe menee vielä ku ehdit eli suomalainen joka vois suosiolla taputella NHL-uransa jo)
Joo-o, tämäkin sitten.. miksi me ollaan tämmönen edes keksitty? Häh? Raati? Äh, kaikki muut on taas psykoosi-koomassa ja/tai nukkumassa tai muuten vaan mököttävät. Kasperi Kapaselle ei nyt kuitenkaan tätä anneta, Antti Raanta rupeaa olemaan kohta jo aika lähellä ikänsä ja viimeaikaisten peliesitystensä perusteella, mutta tuota, annetaan tää nyt tolle
Otto Koivulalle, sitä kun ollaan tässä tän palkinnon kohdalla pyöritelty mahdollisena nimenä. Siellä pääsi tällä kaudella joku Joona Koppanenkin 4 matsia pelaamaan, Otto ei yhtään, vaikka on vaikka kuinka monetta vuotta pyörimässä siellä AHL/NHL-välimaastossa. Tuu Eurooppaan sieltä jo!
Ville Peltonen San Jose Trophy (suomalainen joka sai epäreiluinta kohtelua seurajohdolta)
Mitään kauhean epäreilua suomalaisten päähänpotkimista ei raatimme tänä kautena mistään maailmankolkasta saanut kuulla, ei edes Winnipegistä. Puljulle annettiin kivat näyttöpaikat Pittsburghissa, tästä kiittelemme Pittsburghin seurajohtoihmisiltä. Jossain vaiheessa kautta raatimme sai kuulla herrasta nimeltä Samu Tuomaala, joku tämänniminen asia kuulemma pelaa jossain NHL-organisaatiossa, ja painelee kovia tehoja AHL:ssä mutta ei saanut näytönpaikkaa NHL:n puolella siitä huolimatta. Näitä Joona Koppasia ja Nikolas Matinpaloja ja Roby Järventeitä pääsi kattelemaan että tämmöstä täällä, ja ihan loppukiekoilla Lambertit ja Rädytkin pääs kertaalleen pelaamaan ja kuittaamaan paikan piste per peli -junasta. Mutta Samu Tuomaala ei saanut. Siksi annamme tämän palkinnon tällä kaudella
Samu Tuomaalalle. Onko tämmöstä pelaajaa oikeesti? Vai onko tää joku pränkki? Hä?
Tommy Salo Salt Lake City 2002 Valko-Venäjä Trophy (flopannein suomalainen maalivahti)
Raanta tuolla jo mainittiin ihan yleiselläkin tasolla flopanneissa pelaajissa, ja kyllä se nyt niin on että
Antti Raanta saa tämän palkinnon. Vanhaa miestä riepoteltiin niin pelikentällä kuin pukukopeissakin, kun joutui välillä AHL:äänkin menemään, eikä muita jengejä kiinnostanut tätä vanhaa ukkelia kaapata omiin riveihinsä vaikka paikat oli. Raanta ei ole vielä mikään ikäloppu, ja silloin kun on joskus pystynyt ilman loukkaantumisia pelaamaan, on ollut erittäin hyvä maalivahti. Siksi tämä kausi oli kaikilla tavoin kyllä pettymys, ja tästä saat sen kunniaksi palkinnon. Ville Husso, Joonas Korpisalo, teinä en paljoa siinä leijuisi, teilläkään ei mitenkään vahvasti mennyt. Ens kaudella ootte parempia, sillä jos tämä meno ei lopu, se saa jatkua!
Tauski Peltonen Trophy (kovin suomalainen rähisijä ja tappelija)
Jani Hakanpää ja Niko Mikkola ovat tästä pystistä tapelleet, sen mitä ovat kentällä tappelemisen keskellä ehtineet, ja raatimme on heitellyt jotain porilaisia nimiä ja Eeli Tolvastakin taklausmääriensä takia muiksi mahdolliksi ehdokkaiksi. Mutta vaikka Tolvanen tosiaan suomalaisten taklaustilaston (210 kpl) tällä kaudella vei, hän ei kuitenkaan kertaakaan nyrkkitappeluksiin ajautunut. Mikkola ja Hakanpää ajautuivat, tietty, ja Mikkola tappeli enemmän, keräsi enemmän jäähyminuutteja ja antoi enemmän taklauksiakin kuin Hakanpää, joten tämä on tällä kertaa aika helppo päätös:
Niko Mikkola, tule hakemaan tämä. Ja tuosta saat kunnon nyrkiniskun turpaasi samalla! Ai vittu se löi takaisin! Vitun hullu! PIDÄTTÄKÄÄ HÄNET!
Lady Boy Trophy (kiltein ja herttaisin suomalainen)
Rähisijät oli siinä, mutta katellaanpa sitten näitä lussuposkiakin. Taklausmäärissä Teräväinen ja Magelo ovat erittäin vaatimattomissa n. 20 kappaleen lukemissa, vaikka kaikki pelasi kuitenkin päälle 70 peliä kaudella, Machele jopa ihan täyden 82 pelin kauden. Kakolla yksi taklaus Makkosta enemmän, mutta hänellä on 20 peliä vähemmän pelattuna, eli Maggis on Kakkoon verrattuna ollut ihan lapanen. Jäähyissä Macgelilla 8 minuuttia, Teräväisellä 10. Pyyhtiä paineli tuolla 17 peliä, ilman jäähyn jäähyä, ja mainitaan myös Valtteri Puustisen 6 minuuttia päälle 50 peliin. Pyyhtiälle tämän voisi tuon jäähyttömyytensä takia antaa, mutta hän pelasi kuitenkin sen verran vähän pelejä, ja taklasi noissa 17 pelissään puolet siitä määrästä mitä Makkiloinen pisti kokonaisen kauden aikana, että annamme tämän palkinnon kuitenkin tällä kaudella
Matti Makkiselle! Missä hän on? Hetkinen.. ah, taisin lukea hänen nimensä väärin, piti sanoa
Mauri Macchiato! Ei, vieläkään ketään ei liiku.. miksi tuo yksi kikkaratukka tuolla itkee lohduttomana taas?
@agent082 vie sä tää palkinto sille sun parhaalle kaverilles, kun ei tää
Tero Kekkonen ikinä tuu näitä palkintoja hakemaan!
Plussapallo (paras +/- tilasto)
Tämän kanssa ei taas tarvitse mitään funtsia, riittää kun avaa tuolta tilastosivut ja pretzel! Voittaja on tällä kaudella
Sebastian Aho, komealla +34 lukemalla! Hieman jopa yllättäväkin voittaja saatiin, nämä on tupanneet tonne Dallasin osastolle menemään, mutta nyt Ahon jälkeenkin Barkov oli vain yhden plussan takana kakkosena +33 lukemalla, ja Roope Hintz oli ensimmäisenä Dallas-nimenä vasta kolmantena +26 numerolla. Ei sekään huono ole. Vaan tiukkaa oli kisa, Aho painoi ihan typeriä plussamääriä tässä loppukauden aikana ja paineli tuolta lopulta ihan voittoon asti. Barkovin ja Hintzin lisäksi Olli Määttä oli jossain välissä kautta haastamassa muita kisan voitosta, mutta Detroitin loppukausi meni sen verran kivikkoisesti että Määttä jäi lopulta 9. sijalle suomiplussapörssissä.
OJ Ristolainen (huonoin +/- tilasto)
Sitten painetaan tuosta, noin, plussat vaihtui miinukseksi, katto lattiamatoksi, ja miten se menikään, ja tuohon miinuslistan kärkeen printtautui nimi
Mikael Granlund, ja lukema -23. Se on melkoinen numero, varsinkin kun muistelemme että Granlund oli vielä kauden viimeisimmässä tilannekatsauksessa -7 numerossa. Mutta San Jose on San Jose, tommosia numeroita siellä on joka ikisellä ukolla, paras eli paskin suoritus sieltä oli -45. Eeli Tolvanen valui myös aika rajusti lopulta pakkaselle, -15. Patrik Laine ehti kellottaa -10, ennen kun jätti hommat kesken, ja nimikkopelaaja Ristolainen sai -6 tältä kaudelta kasaan, paljon hänkin oli sivussa loukkaantuneena mutta matka kohti absoluuttista nollapistettä jatkui oikeaan suuntaan.
Kiikaripoika (eniten otteluita kaudessa ilman tehopisteitä)
Riemukkaan paluun taalajäille tehnyt Jesse Puljujärvi uusien kyborgilonkkiensa kanssa roikkui pitkään tässä pystissä kiinni, mutta meni sitten kuitenkin tehopisteitäkin tekemään. Sen sijaan kaksi kaverusta onnistui kekkuloimaan läpi koko kauden tekemättä tehopisteen tehopistettä, Toukka-junan parivaljakko
Joona Koppanen ja Nikolas Matinpalo, tulkaa, tämä on teille! Kumpikin pelasi vieläpä yhtä monta peliä, 4 per naama, joten ihan tasan meni tämä tällä kertaa. Aika vaatimattomilla lukemilla tämä nyt kyllä raatimme mielestä saatiin, Markus Niemeläinen oksentaa tämmösen pelleilyn päälle.
Sami Helenius (huonoin piste per peli -keskiarvo)
Raatimme on kaivanut kaikki hallussamme olevat 4 kappaletta taskulaskimia esiin, ja nyt kun katsomme tilannetta niin huomaamme että näistä on jäljellä vielä n. 1,5 kappaletta, ilmeisesti loput on syöty. Mutta noilla jäljellejääneilläkin - puhumme siis sekä taskulaskimista, että raatimme jäsenistä - saimme selvitettyä että tällä kaudella tämän palkinnon saa
Rasmus Kupari, joka onnistui pelaamaan 28 peliä, ja teki niissä vain yhden tehopisteen. 0,036 tulee tästä piste per peli -keskiarvoksi; se on ihan vitun surkea, varsinkin kun puhutaan hyökkääjästä. Lähimmät haastajat olivat tulokas Waltteri Merelä, 19 matsia ja yksi piste, 0,052 on hänen lukemansa, ja sekin on ihan saatanan huono. Hyökkääjiä, saatana..
Assists are for Assistant Trophy (itsekkäin suomalainen maalintekijä)
Tällä kaudella saatiinkin tähän pystiin monta ihan hienoa suoritusta. Joel Armia paineli tuolla peleihin ja vauhtiin päästyään erittäin kovaa sarjaa, mutta meni saatanan kuupo pilaamaan sen loppukaudella keräämällä myös syöttöpisteitä maaliensa kaveriksi. 17+8 on kuitenkin vielä ihan kiva Assists are for Assistants -saldo, ja on tuolla muitakin; Kaapo Kakko 13+6, Juuso Pärssinen 8+4, Patrik Lainekin, 6+3. Hyviä suorituksia kaikki, monena kautena näillä olisi jo voitettu. Mutta tällä kaudella voiton saa mystisten kaavojemme mukaan kuitenkin herra biisoni itse,
Jesse Puljujärvi! Tules nyt sieltä sen rollaattorisi kanssa, äläkä jumalauta nuole tätä ja tunge sitä nenääsi, tämä on palkinto, sen voi.. jaaha Jesse söi sen. No, sinne meni se sitten. 3+1 oli Jessen tehot, sanotaan ne nyt vielä tähän kuitenkin. Mistäs me nyt sitten ens kaudelle palkinto saadaan.. täytyy odottaa josko se tulisi kokonaisena ulos.
Ojanen Hirsovitsi Trophy (eniten kakkossyöttöjä)
Nyt joudutaan taas kaivelemaan tilastoja ja työntämään taskulaskinta jonkun raatilaisen korvaan, tarpeeksi syvälle jotta se pystyy kuiskimaan tiedonjyväsiään meille. Ja näin on evankeliumi meille kertonut, että tällä kaudella eniten kakkossyöttöjä pistemääriinsä nähden, ja ottaen huomioon myös pistekertymän jotenkin, on tehnyt
Olli Määttä, sinä senkin itsekäs paska ja syöttöpisteitä itsellesi puhuja! Määtän tehot olivat 4+14, näistä 10 oli kakkossyöttöjä, eli 55,6% tuli hänen lukemakseen. Lähellä oli myös Juuso Välimäki 2+15, 53,0% kakkossyöttöjä ja Esa Lindell 5+21, 50,0%. Alkukauden ennakkosuosikki Miro Heiskansen statsit olivat lopulta 9+45, 42,6%, ei riitä. Santeri Hatakka teki 0+2, joista 100% oli kakkossyöttöjä, kunniakas saavutus mutta tähän pystiin pitää pisteitä olla enemmän. Erik Haula taas teki 35 tehopistettä, joista vain 2 oli likaisia, saastaisia kakkossyöttöjä, siinä vasta valkoritari!
Mörkö "Marko" Anttila Stretch-Clutch Trophy (eniten voittomaaleja tehnyt suomalainen)
Voittomaaliskabassa oli taas tutut nimet kärjessä, ja eniten voittomaaleja painoi
Sebastian Aho, 10 kpl. Mikko Rantanen pääsi lähelle 9 voittomaalillaan, mutta olisi tasatilanteissa hävinnyt Sebastianin 2 jatkoaikamaalille, Mikolla ei näitä ollut tällä kaudella yhtään. Pronssia sai Roope Hintz, kuus voittomaalia, joista 2 jatkoajalla. On ne hurjia!
Kukkonen Ohtamaa Trophy (eniten blokkeja)
Blokkikisassa oli kauden aikana erittäin tasaista, tämän tilaston herra ja hidaste Esa Lindell oli jossain vaiheessa aika tasassa Niko Mikkolan ja Jani Hakanpään kanssa, mutta lopulta paineli ihan omille lukemilleen tässä kauden loppua kohden ja voitti tämän kisan aika ylivoimaisestikin 162 blokilla. Mikkola 124 kpl ja Hakanpää 123 kpl kävivät kisaa toisiaan vastaan hopemitalista, Mikkola sen itselleen yhden blokin turvin kuittasi.
Ilonpilaaja Trophy (eniten alivoimapisteitä)
Roope Hintz ja Teuvo Teräväinen molemmat kellottivat 4 kpl alivoimapisteitä, mutta Roopen 3+1 on parempi kuin Teuvon 1+3, joten
Roope Hintz, sinä - olet - ILONPILAAJA!!! JEEEEE!!! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!! Kahden av-tehopisteen miehiä löytyi 5 kpl, ja 9kpl teki yhden pointsin.
Matkustaja Trophy (eniten ylivoimapisteitä suhteissa tehopisteisiin)
Sitten täytyykin taas survoa taskulaskin entistä syvemmälle yhden raatilaisemme pään sisälle, sillä on aika laskea yv-pisteiden suhteita tehtyihin tehopisteisiin. Tuolta pomppaa silmille Grandlundin 23/60, Heiskasen 21/54 ja Lehkosen 12/34, ja näistä keskivaikealla masennuksella saamme selville että kovin lukema on niukinnaukin Heiskasella, jonka 38,9% peittoaa Granlundin 38,3% ja Lehkosen 35,3%.
Miro Heiskanen! Nyt se on tuohon kirjoitettu ja boldattu, hyvä, homma hoidettu. Toiselta kantilta katsottuna, Lindellin 26 ja Armian 25 tehopisteestä yksikään ei tullut ylivoimalla. Hurjia miehiä.
Kilin Kolin MäkRei Trophy (eniten tolppia ja ylärimoja)
Mikko Rantaselle menee tämäkin taas, 12 tolppaa, 6 ylärimaa. Barkov on toisena, 10 tolppaa ja 2 ylärimaa, Aho kolmantena 5 tolppaa, 3 ylärimaa. Siinäpä ne. Kilin kolin. Hehe. Kolin.
Noni vittu olihan tässä taas työmaata.. jaaha kaikki on jo kaikonneet. Vain hautausmaalta kuuluu vaimeaa muminaa, ja tuolla roskakorissa onkin kaikki palkinnot valmiina odottamassa ensivuotista jakamistaan. Paitsi yksi on tuolla kauempana niityllä, muutaman paskakikkareen vieressä, vissiin se sitten tuli kokonaisena ulos.