Suomen uudet nuoret puolustajat.
Jyrki Jokipakka
Katsoin molemmat Jyrkin pelaamat ottelut. Ensimmäisessä pelissä vastuuta tuli ihan kelvollisesti, mutta kentällä Jokipakan pelaaminen oli varovaista, jopa ylivarovaista. Yksi miinuskin Jokipakalle merkittiin, joskin tilanteessa ei Jokipakkaa ole syyttäminen. Toki maalinedustan olisi voinut puolustaa vielä kovemmin, mutta siinä tilanteessa Jokipakalla oli todella huonot kortit millä pelata. Kokonaisuutena Jokipakan peli oli kuitenkin pettymys. Hän ei kuitenkaan oikeastaan tuonut mitään, mutta 23-vuotiaana kentällä pitäisi jo tuoda jotain muutakin kuin yksi miinus. Pelin avaaminen ei sujunut Oleksiakin kanssa lainkaan, ja kun tämä kaksikko oli kentällä niin ottelun edetessä Jokipakka oli yhä enemmän mukana A-piste aloituksissa, juurikin siitä syystä, että pelin avaaminen ei onnistunut, mutta ei myöskään hyökkäysten tukeminen hyökkäysalueella. Toinen peli varmisti, että kyse ei ollut pelkästä jännityksestä. Toivon toki toisin, mutta uskoisin, että Jokipakka ei hirveästi mahdollisuuksia saa. Vaikka tämä nykyinen mahdollisuus jäisikin käyttämättä voi Jokipakka saada vielä mahdollisuutensa näyttää kyntensä maailman kovimmassa kiekkoliigassa. Mutta silloin se paikka on vain yksinkertaisesti otettava. Toki (puolustavat) puolustajat saattavat kehittyä välillä todella oudosti, mutta kun ikää tulee, niin mahdollisuudet pelata NHL:ssäkin pienenevät. Tai mahdollisuus mahdollisuuteen pienenee.
Petteri Lindbohm
Lindbohmin esitys oli mielestäni positiivinen. Suomalaiseksi pelaajaksi Lindbohm oli yllättävänkin jämäkkä oman maalin edessä ja tässä mielessä suoritui roolistaan hyvin. Yksi miinus kertyi Petterillekin debyytissä, mutta pelistä on jo sen verran, että en nyt muista oliko Lindbohmilla osaa tai arpaa syntyneen maalin kanssa. Siinä mielessä ei Lindbohmia ei myöskään sen suuremmin suojeltu, sillä hän pelasi Anaheimia (yhtä NHL:n parhaimmista kotijoukkueista) vastaan. Eräänlainen ennakkoluulottomuus paistoi läpi Lindbohmin pelaamisessa ja kiekkokin liikkui lavassa ihan mukavasti. Tästä todisteena neljä laukausta. Jämäkkä esitys loi ainakin minuun uskoa siitä, että Lindbohmissa on potentiaalia aina NHL-tasolle asti. Selkeät parannuskohteet löytyvät mielestäni liikkeen kanssa, sillä usein jyrkkiä käännöksiä tai nopeiden pysäytysten kanssa Linbohmilla helposti tasapaino pettää (horjahtaa) ja sekin aika, kun käsi käy jäässä on pois puolustamisesta ja/tai tilan peittämisestä. 21-vuotiaalla Lindbohmilla on ehdottomasti paljon töitä tehtävänään, jos aikoo nousta NHL:n vaatimalle tasolle, mutta en pidä tätä mitenkään mahdottomana.