dana77 kirjoitti:
Olenko minä ainoa, jolle on jäänyt sellainen muistikuva, että Naganossa Suomi olisi ollut kolmas ja voitti pronssiottelussa suht.nimekkään Kanadan vaikka Selänne ei pelannutkaan? Tuntuu tosi aidon tuntuiselta kyseinen muistikuva.
Juuh, pronssipelit on p-amerikkalaisille perinteisesti elämän ja kuoleman pelejä. Kanukithan siinä painoivat aivan veren maku suussa.
Yksi hienoimpia turnauksia silti Suomelta ikinä missään, joten pronssi on ihan oikeasti ansaittu ja se pitää nähdä ennen kaikkea palkintona onnistuneesta turneesta. Oikeastihan Suomi kuului tuolloin loppuotteluun, mutta se Jamo... (ja valmennus, joka ei häntä vaihtanut)...
Kun täällä näköjään samaa virttä veisataan jo ainakin toista vuotta, niin heitetään pikku kertausta täältäkin. Tiedä vaikka saisimme taas erään nimeltämainitsemattoman ex-maajoukkuekoutsin takia yöunensa menettäneet kopipeistaamaan vanhoja juttujaan tänne muutaman päivän tauon jälkeen.
Uheilullisesti (parhaat pelaajat jnejnejne, kyllä te tiedätte) suurin saavutus on WC-hopea. Toisena tulee Naganon pronssi.
Jos taas mitataan sitä, millä sijoituksella on ollut suurin merkitys suomalaisille ja suomalaiselle jääkiekolle, on ykkösturnaus MM-1995. Urheilullisesti EHL-meininkiä, mutta sen antama buusti tälle kansalle ja lajille oli ennen (ja jälkeen) näkemätön.
MM 1995 ei voi verrata urheilullisesti muihin mainittuihin turnauksiin, eikä mikään vedä -95 vuodelle vertoja henkisellä puolella.