Aloitin joskus seitsemisen vuotta sitten. Lasten lisääntyessä homma on saanut jäädä odottelemaan seesteisempää elämänvaihetta. Silti kokemus on ollut erittäin positiivinen ja addiktiivinen - kuin Eastside Hockey Managerin pelaaminen, tässä vain "kerätään" nimiä ja niihin liittyviä tarinoita.
Hyviä kommentteja onkin jo tullut. Helpoimminhan itse tutkimiseen pääsee käsiksi, kun ensin saa valmiina isovanhempien (iso)vanhempien tiedot. Näillä päästäneen tuonne v. 1850 paikkeille. Siitä taaksepäin onkin sitten "kaikki" periaatteessa kuvattu mormonien taholta 50-luvulla mikrofilmeille. Näitä filmejä voi tilata pääkirjastoon jos siellä on puuhaan soveltuva käsikirjasto mikrofilmin lukulaitteineen.
Genealogia.fi:n massiivinen projekti, jossa filmien tiedot siirretään tekstitietokannaksi (olenpa ollut vapaaehtoisena itsekin mukana), tarjoaa vain etsintävälineen. Sen avulla löytynyt vinkki tai tieto pitää aina varmistaa alkuperäisestä dokumentista! Nimittäin, nuo nettitiedot pohjautuvat mormonien jo kertaalleen suorittamiin puhtaaksikirjoitettuihin tietoihin. Eli vasta alkuperäiset rippikirjat, kuolleiden, syntyneiden ja vihittyjen luettelot tarjoavat sen takuuvarman tiedon. Mormonit ovat oikolukeneet näitä vanhoja tekstejä yleensä varsin hyvin kielirajat huomioiden, mutta virheitä on tullut omallakin kohdalla vastaan. Sitäpaitsi juuri ne alkuperäiset dokumentit tuovat asiaan todellisuuden tuntua ja jännitystä, koska niissä on usein muitakin (luonnehtivia, laadullisia) merkintöjä ihmisistä, kuten yllä jo mainittiin.
Vinkkinä sanoisin lisäksi, että kannattaa ottaa mukaan digikamera ja ottaa niistä mikrofilmeistä itselleen koko ajan kuvia, koska laina-aika on lyhyt ja samoihin pitää palata uudestaan ja uudestaan tutkimusken edetessä. Ainakin kyläkohtainen, jollei aluekohtainen "oma arkisto" on kätevä. Muuten joutuu asumaan kirjastossa.
Kirkonkirjat eivät ole ainoa, josta tietoa löytyy, vaikkakin ne tarjoavat kattavimmat tiedot lähes kaikista. Lisää löytyy miespuolisista tietenkin sotilasmateriaalista, maanomistuksesta (tilojen maat ja niiden perintäkuviot), ja oikeuden pöytäkirjoista (varsinkin rikoskertomukset ovat välistä hienoja kuvauksia ihmisistä). Ja tietenkin aatelistaulukoista, jos on sattunut käymään hyvä säkä.
Varsin pian harrastuksen alettua, huomaa että dataa kertyy järkyttävän paljon. Laskepa huviksesi kahden potensseja niin näet kuinka paljon esivanhempia sinulla on jo 10 sukupolvea sitten, mikä toteutuu vielä keveästi kenen hyvänsä kohdalla. Siispä on pakko ryhtyä tekemään valintoja: selvitän tämän oksan tai juuren mutta jätän muut vähemmälle huomiolle. Isättöminä syntyneet toki pienentävät tehtävää, mutta aktiivista karsintaakin tarvitaan silti.
Omassa projektissani olen päässyt 1700-luvun alkupuolelle ja viitteitä on seuraavaan vuosisataankin yltämisestä. Vaimoni puolella sattuman keikauksen vuoksi yksi haara yltää 1100-luvulle. Ihan tavallisia talonpoikia ja sotilaita koko suku täynnä, ei ensimmäistäkään hevosvarasta.