Tuoreeltaan Nelosen videolta tarkastettuna näyttää juurikin tältä. Dixon hukkaan kiekon silmistään ja Suonranta kirmaa ylös kiekon saatuaan kuin nuori vasa. Lopputulemana Dixon näyttää pelanneen tilanteen löysästi, koska ei liiku hakiessaan kiekkoa katseellaan.
Dixon "näyttää pelanneen" tilanteen löysästi on tässä tapauksessa yhtä kuin pelasi tilanteen löysästi omiin. Jos kiekko hukkuu hetkeksi se ei ole mikään peruste sille että lähtee selkä suorana lönköttelemään omaan päähän. Tämä nyt oli yksi silmiinpistävä esimerkkitilanne, eikä merkityksellistä ole millä tavalla Suoranta vs. Järvenpää lopulta eteni.
Koko kritiikki Dixonista näyttää nostavan pelkästään karvoja pystyyn, vaikka nimenomaan koitin perustella asian mahdollisimman hyvin ja selkeästi, tosin keskellä yötä. Edelleen, pidän Dixonista siinä määrin paljon että ostin game wornin, mutta tämän hetkinen, (lue: ei yhden ottelun) Dixon ei ole olemukseltaan sitä mitä hän parhaimmillaan on. Minun mielestäni Dixonin mittailu pelkillä tehopisteillä on väärin, koska hän nimenomaan on paljon muutakin kuin tehopisteet.
Palaan vielä tuohon ylivoimaan ja väitän edelleen Dixonin osaltaan jarruttavan sitä. Dixon pelaa ylivoimaa kuin Kivenmäki, pari napsua huonommilla syötöillä. Joskus Ässiin tullessaan hänen vahvuutensa oli kuulemma maalinedustalla ja taisi hän siitä lyödäkin karat sisään jokusen kerran. Koska viimeksi Dixie on tosissaan mennyt ottamaan mustelmaa? Tämä on yksi kohta mistä lähdin kritisoimaan, mies näyttää säästelevän itseään. Taustalla voi tietenkin olla loukkaantuminen, mutta kolikon kääntöpuolena on nippu sopimustarjouksia. Ylivoimapeli on ketjullaan todella seisovaa ja useimmiten Dixon pysäyttää sen totaalisesti. Neliön haastamista ei tapahdu ja tämä helpottaa vastustajan alivoimaa huomattavasti. Enemmän pitäisi hakea sitä puhdasta räkämaalia paluukiekkojen kautta, eikä pelkästään highlight-kamaa.
Pyrin fanina useimmiten hakemaan pelaajista positiivista, on tullut aikanaan puolustettua Olli Korkeavuoret ja vaikkapa nykyisen kapteenin alkuajat Ässissä. Dixonin kohdalla vaatimustaso on vaan tällä hetkellä äärimmäisen korkealla ja odotan ainakin itse häneltä selkeää joukkueen selkärankana olemista, en pelkkää hyviä tilastoja hakevaa "taitosentteriä". Eiköhän tämä riitä tästä, illalla koosten toistamiseen katsottuani näin Dixonin kehonkielessä silti jotain mikä sai miettimään kritiikin antamista. Ja vielä kertaalleen, mikäli selitän jo valmiiksi kyseessä olevan karrikoitu tai yksittäinen esimerkkitilanne, niin miksei tätä oteta sellaisena vaan ilman ajatusta joku vastahuuto pitää saada heti ilmoille? Tekstiä ei joku lueta kunnolla tai edes haluta ymmärtää kun aihe on itselle sopimaton.
EDIT:
No niin lapset, eiköhän siirrytä eteenpäin, vaikka eilinen peli varmasti herättikin monenlaisia tunteita.
En tiedä muista lapsista, omani ei kuitenkaan vielä osaa kirjoittaa Jatkoaikaan. Kommenttisi on kyllä nykyisen Jatkoajan arvolle sopiva huipennus tähänkin keskusteluun ja ketjuun.
EDIT2:
Lisään vielä tähän lauseen, eli kyseessä ei ole mikään Dixonin haukkuminen, vaan lähinnä korkean vaatimustason aiheuttamaa ja ylläpitävää pohdiskelua. Jos voisin sanoa rakastavani jotain pelaajaa, olisi Dixon aika lähellä tätä. Mikäli Ässät mielii vielä menestyä tällä kaudella, vaaditaan siihen paras mahdollinen Dixon ja hänellä on siihen eväät. Loukkaantumisille ja pikkuvaivoille ei mahda mitään, mutta asenteen pitää olla rautaa ja logolle pelata.