Sote – karkki vai kepponen

[mekabyte]

Tämä on ihan selvä peli: jos lääkäri käyttää viranomaisvaltaa suhteessa kansalaiseen, niin silloin hänen tulee toimia virkasuhteessa. Hammashoidossa on enää ihan muutamia virkasuhteisia lääkäreitä, jotka tekevät päätöksiä esim. lasten oikomishoitoon liittyen ja viimekädessä päätöksen tekee viranhaltija mistä on vastaavasti valitusoikeus ja oikaisupyynnön paikka jos kokee joutuneensa oikeusmurhan kohteeksi.

Tämä ”viranhaltija” ei ole varsinaisesti suojatyöpaikka, vaan kansalaisen oikeusturvan ja yhdenmukaisen kohtelun kannalta oleellinen osa miksi merkittävää valtaa käyttävät lausuntojen kirjoittajat ja päätöksien tekijät ovat virassa.

Sellaiset henkilöt joiden ei tarvitse olla virkasuhteessa, on jo muutettu toimiksi, joten ei hätää. Lahdessa kaikki virat muutettiin toimiksi ja koko perusterveydenhuolto ulkoistettiin pörriäiselle kun ne ovat niin ihquja ja tehokkaita eikä niitä sido turhat rasitteet. Samalla saivat otettua käyttöön yksityisen työehtosopimuksen eli hoitajien matalammat palkat saivat seurakseen matalammat lomaoikeudet. Vastaavasti: lääkäreillä ei ole yksityistä työehtosopimusta, joten jokainen lääkäri oli vapaa neuvottelemaan oman sopimuksensa ja palkkakulut meni firmalla samoin tein +30%.

Ja miten kävi Lahden perusterveydenhuollon? On vittu sekaisin enemmän kuin koskaan, mutta hyvin menee eikä yksittäistapauksia voida kommentoida.

Käsi ylös virheen merkiksi. Tosiaan viranomaispäätökset, valitusoikeus ja kansalaisen oikeusturva. Ihan valideja pointteja tuon suhteen. Toinen asia on, että pitäisikö tuolle kuviolle tehdä lainsäädännöllisesti jotain, mutta se ei varsinaisesti liity lääkäreiden asemaan, työmäärään ja työnkuvaan paljonkin.
Nuo ulkoistukset on kyllä surullinen esimerkki päin persettä vedetyistä hankkeista. Tuossakin esimerkissä näkee hienosti miten nallekarkit jaetaan eri ammattiryhmien kesken.

 

[UnenNukkuja]

Jotenkin tätä tasapainoa pitäisi yrittää saada resurssien osalta enemmän siirrettyä ennaltaehkäisevään toimintaan. Merkittävästi halvemmaksi tulee esim. diabeetikolla hoitaa valtimotaudin riskit mahdollisimman optimaalisesti niin, ettei potilas sairastuisi ahtauttavaan sepelvaltimotautiin ja joutuisi esim. ohitusleikkaukseen. Paras hoitomyöntyvyys tämänkaltaisissa tilanteissa on omalääkäri-tyyppisessä pitkässä hoitosuhteessa.

Hyvin samaa meinasin kirjoittaa, mutta tässähän se paremmin onkin. Ennaltaehkäisyyn pitäisi kannustaa kaikkien arjessa ja työpaikoillakin enemmän, mutta samalla juuri nuo sairaudet on niitä, jotka velloo perusterveydenhuollon tasolla väestönkin ikääntyessä. Niissä auttaisi tosiaan omalääkärit ilman, että tarvitsee kuormittaa erikoissairaanhoitoa. Paitsi kun menee pahaksi ja tarvitaan vaikka ohitusleikkausta. Toki kokemuksesta tiedän, että tuo esh-jakso on kovin lyhyt, tällöin jatkon tulee olla tehokasta. Ja hyvä olisi ajatella, että ylipaino aiheuttaa ongelmia muuallekin, jalat on nopeammin vioittuneet jne.

Erikoissairaanhoidossa on sitten toki kaltaiseni, joilla on lapsesta asti ollut sairaudet, joita perustaso ei vaan voi hoitaa. Itsekin sanon säästäväni perustasoa paljolta turhalta, kun saan soitella ongelmani suoraan yliopistollisen poleille. Noissa ainakin itseä palvelee jo omalääkärit, toki vain erikoisalojensa. Mutta näissä pätee juuri tuo, että luottamus asiantuntijaan pysyy vahvempana, kun ei joudu aina vääntämään samoja asioita uudelleen. Mutta auttaisiko perustason omalääkäri sitten, kun onkin joku pitkittynyt flunssa tai muu ohimenevämpi yksittäinen murhe? Ei välttämättä. Kunhan saa jonkun äkkiä kiinni ja tuolla olisi tiedot pysyvästä lääkityksestäni. Voisiko tällaisessa hyödyntää yksityisiä kattavammin? Ehkä, mutta kaltaisissani on niitä vähävaraisia, joita ei houkutella yksityiselle edes palveluseteleillä.

Onneksi akuutteihin tilanteisiin on nykyään Omaolot ja päivystysnumerot. Molempia olen hyödyntänyt aivan lähiaikoina ja aikaa+vaivaa kyllä säästi henkilökunnaltakin. Omaolon kautta tullut kontakti avarsi hieman myös tuota, että tk-tasolla tarvitaan myös ne koneen kautta kommunikoivat lääkärit.

 

[KooMT]

Vähän asian sivuun, mutta kun pelastuslaitokset mukana tässä nykyisessä systeemissä:

Liittokokous: Selvitystyö pelastustoimen valtiollistamisesta käynnistettävä pikaisesti - SPAL

Suomen pelastusalan ammattilaiset SPAL esittää, että selvitystyö pelastustoimen valtiollistamisesta käynnistetään kuluvalla hallituskaudella.

www.spal.fi

"Pelastustoimen valtiollistaminen toisi alalle yhtenäisen johtamis- ja koordinointimallin. Nykyisessä 22 alueen hyvinvointialuemallissa pelastustoimen vaikutusmahdollisuudet pitää yllä palvelutasoa ja kehittää toimialaa sosiaali- ja terveystoimen rinnalla ovat rajalliset.

Alijäämäinen taloustilanne hyvinvointialueilla on jo murentanut pelastustoimen suorituskykyä. Hyvinvointialueiden talousongelmat voivat jatkuessaan vaarantaa pelastustoimen kyvyn suoriutua tehtävistään. Tämä vaikuttaa pelastuspalvelujen laatuun ja saatavuuteen sekä altistaa pelastushenkilöstön ja kansalaiset riskeille onnettomuustilanteissa."

 

[MustaHaukka]

Jotenkin tätä tasapainoa pitäisi yrittää saada resurssien osalta enemmän siirrettyä ennaltaehkäisevään toimintaan. Merkittävästi halvemmaksi tulee esim. diabeetikolla hoitaa valtimotaudin riskit mahdollisimman optimaalisesti niin, ettei potilas sairastuisi ahtauttavaan sepelvaltimotautiin ja joutuisi esim. ohitusleikkaukseen. Paras hoitomyöntyvyys tämänkaltaisissa tilanteissa on omalääkäri-tyyppisessä pitkässä hoitosuhteessa.

Terveyskeskuslääkäreiden virkapohja myös junnaa suunnilleen samalla tasolla kuin 90-luvulla, uusia virkoja ei juurikaan ole perustettu. Samalla väestö ikääntyy, lausuntoja tarvitaan kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan. Muutenkin kirjaamiseen yms. kaikennäköiseen paperin pyörittelyyn menee aivan valtavasti aikaa. Erikoissairaanhoidosta myös siirretään jatkuvasti uusia asioita perusterveydenhuollon tehtäväksi. Toki lääketiede myös "melkoisesti" kehittynyt 90-luvulta.

Valitettavasti yleensä se paras myöntyvyys esim. tupakoinnin lopetukselle, kolesteroli lääkkeen aloitukselle ja elämäntapa muutoksille on ensimmäisen sydäninfarktin jälkeen. Työterveydessä olisi erityisen tärkeätä pyrkiä ennaltaehkäisyyn, kun siellä ainakin osassa firmoista esim. kolesteroleja mitataan, mutta helposti jäädään vain seuraamaan tilannetta. Kolesteroli lääkitys on monille myös punainen lakana, jota ei saa mainita ja jota ei missään nimessä aloiteta.

Toinen seikka ennaltaehkäisyyn on lasten ylipainoon puuttuminen. Keho myönteisyys on ihan kiva, mutta ei sitä saa äärimmilleen viedä. Lapsen ylipainon hoidossa ensisijainen rooli on kuitenkin vanhemmilla. Nykyään vanhemmuus on valitettavan usein sitä, että lapsi saa päättää asioista. Ei se näin kuulu mennä. Lapselle rajat ovat rakkautta. Se ettei mikään ole väärin/kiellettyä antaa täysin väärän kuvan elämästä. Vanhemman rooli on valvoa ja kasvattaa omaa lastaan, ei ala-asteikäisen kuulu saada päättää mitä kännykällä katsotaan, se on vanhemman rooli tietää mitä se lapsi kännykällä tekee.

Julkisen ja yksityisen puolen suurin ero on potilas materiaali. Nytkin joku Mehiläisen jantteri vauhkoo, että enemmän on hoidettava julkisella. Jos ihan rehellisiä ollaan niin ei niitä monisairaita mummeleita missään 15 min hoideta ja samalla uusitaan lääkkeet, tehdään tutkimukset, käydään läpi lälaboratoriokokeita. Täysin absurdia verrata näitä kahta toimiaa.

 

[Tadu]

Tämä on ihan selvä peli: jos lääkäri käyttää viranomaisvaltaa suhteessa kansalaiseen, niin silloin hänen tulee toimia virkasuhteessa. Hammashoidossa on enää ihan muutamia virkasuhteisia lääkäreitä, jotka tekevät päätöksiä esim. lasten oikomishoitoon liittyen ja viimekädessä päätöksen tekee viranhaltija mistä on vastaavasti valitusoikeus ja oikaisupyynnön paikka jos kokee joutuneensa oikeusmurhan kohteeksi.

Kyllä hallinto-oikeuteen valituskelpoisia päätöksiä tekevät ihan työsuhteessa olevatkin ainakin terveydenhoidon ulkopuolella. Terveydenhoito ei ole minulle alana tuttua, niin en siihen ota kantaa.