Minä harrastin vähäsen ja seurasin lautailuskeneä tuossa vuosituhannen vaihteen tienoilla. Silloin ainakin lumilautailussa oli koulukunta, joka ei arvostanut kilpa-tyyppistä urheilua lumilautailussa. Kovia juttuja laskijoille olivat esimerkiksi Transworldin tai muun arvostetun alan lehden kansijutut, tai esiintyminen korkean profiilin videoissa/leffoissa. "Oikea" tapa kilpailla oli sitten näytösluonteiset kutsukilpailut. Lumilautailupiireissä oli paljon (ja on varmaan edelleen joitakin) laskijoita jotka eivät periaatteesta suostuisi kilpailemaan olympialaisissa. Ei haluta että lajista tulee tiukkapipoista, kovaa työntekoa vaativaa huippu-urheilua, vaan halutaan säilyttää se sellaisena elämäntapa-hengailuna.
Nyt en ole yli viiteen vuoteen lajia juuri seurannut muuten kuin näiden olympialaisten kautta. Mutta se mikä fiilis minulla on siitä, niin lautailijat ovat itsekin alkaneet hyväksyä lajin osana vakavasti otettavaa kilpaurheilua. Lautailupiireissä olympiamitali ei ole ehkä vielä yhtä arvostettu juttu, kuin X-Games voitto. Mutta kun laji on pääsemässä potkuhousuista ulos, niin urheilijalle itselleen ei olekaan ehkä niin suurta merkitystä, mitä muutama laji-ihminen ajattelee, kun näkyvyyttä tuleekin yhtäkkiä ympäri maailman.
Näin ollen uskoisin että Enni Rukajärvi laskee kyllä tämän henkilökohtaisesti kovimpien saavutusten joukkoon, ellei kovimmaksi. Toki ei ole ehkä suoraan verrannollinen alan tapahtumiin, koska olympialaisten yleisö on eri kuin esim. X-Gamesissa. Toisaalta taas näkyvyys globaalisti on ihan eri luokkaa. Varmaan on jonkin verran verrannollinen juuri Stanley Cup vs. olympiakulta. Stanley Cup on monien kiekkoilijoiden mielestä se kaikista tavotelluin asia ja kruunu uralle. Toisaalta "tavallisen kansan" keskuudessa olympiakulta on ihan oma juttunsa, ja olympialaiset ihan omanlainen tapahtumansa.