Joulukuussa 1995 tulleessa Bosman-päätöksessä määriteltiin EU-lain 48 pykälän (työntekijän vapaa liikkuminen) perusteella siirtosummien vaatiminen sopimuksettomalta pelaajalta sekä maakiintiöt laittomiksi.
SM-liiga on kuitenkin SLU:n vaatimuksista huolimatta pystynyt olemaan noudattamatta lakia jo lähes 7 vuotta. Ainoat lailliset siirtosummat ovat sopimuksen alaisen pelaajan sopimuksen jäljellä olevan arvon ostaminen sekä nuorten pelaajien kohdalla kasvattajakorvaus. Kasvattajakorvauksenkin summien on perustuttava todellisiin kustannuksiin.
Ulkomaalaiskiintiötä on teoriassa mahdollista ylläpitää salaisella herrasmiessopimuksella. SM-liiga meni kuitenkin ennen tätä kautta antamaan lehdistötiedotteen, jossa julkistettiin että vain 5 ulkomaalaista saa olla pelaavassa kokoonpanossa kerrallaan. Ulkomaalaiskiintiöiden puute ei välttämättä koske vain Ruotsalaisia (ja muita EU kansalaisia) pelaajia, vaan myös jo Unionin alueella töissä olevat pelaajat voidaan katsoa ulkomaalaiskiintiöstä riippumattomiksi.
Myöhemmin oikeuden tulkinta liittyen pykäliin 85 ja 86 (muistaakseni) julisti TV-oikeuksien kollektiivisen myynnin laittomaksi kartelliksi. Kaikilla joukkueilla pitäisi siis olla oikeus myydä omien otteluidensa TV-oikeudet (mikä tapahtuu esim. Italian Serie A:ssa). Tietysti tämän päätöksen huomiotta jättämisellä saattaa olla hyviä vaikutuksia Suomen jääkiekkoon yleisesti.
En käsitä kuinka SM-liiga on pystynyt ylipäänsä olemaan välittämättä laista kenenkään siihen puuttumatta ja millä perusteella niin ylipäänsä tehdään.
Koska kotimaisista pitää maksaa siirtokorvaus mutta ulkomaisia saa ilmaiseksi, ei ole ihme että ulkomaiset pelaajat vaikuttavat houkuttelevilta. Mitään hyviä perusteluita siirtokorvausjärjestelmän ylläpitämiseksi ei ole oikeastaan olemassa, kuten vaikutukset jalkapallossa osoittavat. Miksi siis ei hylätä siirtokorvauksia sekä ulkomaalaiskiintiötä?
SM-liiga on kuitenkin SLU:n vaatimuksista huolimatta pystynyt olemaan noudattamatta lakia jo lähes 7 vuotta. Ainoat lailliset siirtosummat ovat sopimuksen alaisen pelaajan sopimuksen jäljellä olevan arvon ostaminen sekä nuorten pelaajien kohdalla kasvattajakorvaus. Kasvattajakorvauksenkin summien on perustuttava todellisiin kustannuksiin.
Ulkomaalaiskiintiötä on teoriassa mahdollista ylläpitää salaisella herrasmiessopimuksella. SM-liiga meni kuitenkin ennen tätä kautta antamaan lehdistötiedotteen, jossa julkistettiin että vain 5 ulkomaalaista saa olla pelaavassa kokoonpanossa kerrallaan. Ulkomaalaiskiintiöiden puute ei välttämättä koske vain Ruotsalaisia (ja muita EU kansalaisia) pelaajia, vaan myös jo Unionin alueella töissä olevat pelaajat voidaan katsoa ulkomaalaiskiintiöstä riippumattomiksi.
Myöhemmin oikeuden tulkinta liittyen pykäliin 85 ja 86 (muistaakseni) julisti TV-oikeuksien kollektiivisen myynnin laittomaksi kartelliksi. Kaikilla joukkueilla pitäisi siis olla oikeus myydä omien otteluidensa TV-oikeudet (mikä tapahtuu esim. Italian Serie A:ssa). Tietysti tämän päätöksen huomiotta jättämisellä saattaa olla hyviä vaikutuksia Suomen jääkiekkoon yleisesti.
En käsitä kuinka SM-liiga on pystynyt ylipäänsä olemaan välittämättä laista kenenkään siihen puuttumatta ja millä perusteella niin ylipäänsä tehdään.
Koska kotimaisista pitää maksaa siirtokorvaus mutta ulkomaisia saa ilmaiseksi, ei ole ihme että ulkomaiset pelaajat vaikuttavat houkuttelevilta. Mitään hyviä perusteluita siirtokorvausjärjestelmän ylläpitämiseksi ei ole oikeastaan olemassa, kuten vaikutukset jalkapallossa osoittavat. Miksi siis ei hylätä siirtokorvauksia sekä ulkomaalaiskiintiötä?