Slayer – maailman paras yhtye

  • 43 085
  • 236

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, KTP

stiflat

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, HIFK
Ehtikö joku oikeasti näkemään Obituaryn? Tulin suht ajoissa paikalle ja sisäänpääsyjono oli hallin parkkipaikalle. Joku homma nyt kusi. Normaalilla sisäänastelulla olisin nähnyt koko setin. Myös sisällä oli ruuhka aivan älytön.

Mutta jos paskat halliongelmat unohdetaan, onhan toi kuudenkympin lipulla kova setti nähdä neljä tuollaista bändiä. Sopivasti roudauksissakaan ei väleissä kestänyt juuri mitään. Jos nyt jotain, niin inan verran kovemmalle olisin miksannut Lamb of Godin laulajaa suhteessa musiikkiin.

Ylläoleva Heavyn aikataulu taisi pitää aika tarkalleen paikkansa, kiitokset siitä.
 
Viimeksi muokattu:

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Veikkaus: maanantaina Tuska ilmoittaa Slayerin esiintyvän festivaalilla "viimeistä kertaa Suomessa".
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Veikkaus: maanantaina Tuska ilmoittaa Slayerin esiintyvän festivaalilla "viimeistä kertaa Suomessa".

En olisi tuosta vedosta rahaa lyönyt, niin kyyniseksi sitä on tämäntapaisten asioiden suhteen tullut vuosien varrella.

En löisi siitäkään vetoa, että keikka on oikeasti se viimeinen. Näitä jäähyväiskiertueita on nähty niin monella bändillä, ettei niistä ilmoittamisilla ole oikein mitään merkitystä.

Kunhan joku alkuperäisukko vain saadaan remmiin, niin bändi kuin bändi voi kiertää liki loputtomiin.
 

SOF1969

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, KKV
En olisi tuosta vedosta rahaa lyönyt, niin kyyniseksi sitä on tämäntapaisten asioiden suhteen tullut vuosien varrella.

Kyllä niin moneen kertaan on kuultu jäähyväisrundien jälkeen näitä "huomasimme että soittaminen yhdessä on edelleen kivaa ja kaipaamme sitä"-statementtejä, että alkaahan se jo kääntyä komiikan puolelle.

Toki se kasvattaa kunnioitusta niitä kohtaan, jotka pitävät enemmän kiinni periaatteistaan, tyyliin Plant & Page.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Toki se kasvattaa kunnioitusta niitä kohtaan, jotka pitävät enemmän kiinni periaatteistaan, tyyliin Plant & Page.
Taitaa olla pelkkä Plant tässä tapauksessa se jääräpää...
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Kyllä niin moneen kertaan on kuultu jäähyväisrundien jälkeen näitä "huomasimme että soittaminen yhdessä on edelleen kivaa ja kaipaamme sitä"-statementtejä, että alkaahan se jo kääntyä komiikan puolelle.

Toki se kasvattaa kunnioitusta niitä kohtaan, jotka pitävät enemmän kiinni periaatteistaan, tyyliin Plant & Page.

Pitkään lähes parhaiten piti periaatteistaan kiinni Abba, jolle luvattiin käsittämättömiä jättipalkkioita reunionista mutta nelikko piti pintansa ja pysyi poissa. Mutta raja löytyi Abbaltakin, ja hekin tekivät comebackin uusilla biiseillä ja tulevalla virtuaalikiertueellaan. No, ovat sentään elossa olevia virtuaalitähtiä eivätkä kuolleita legendoja kuten Dion ja Elviksen virtuaaliset esiintymiset.

Toivottavasti ei sentään koskaan nähdä mitään Motörheadin comeback-kiertuetta, jossa Campbell ja Dee soittavat yhdessä virtuaalisen/pahvisen/muovisen Lemmy-hahmon kanssa ja joku Lemmyn poika tms. raakkuu mikrofoniin Ace Of Spadesia.

Ihan ns. kiva, että nyky-Slayer vielä heiluu Tuskassakin 2019 ja jos ei bändiä ole joku nähnyt niin nyt voi vielä pari alkuperäisjäsentä nähdä tuuraajien kanssa lavalla. Omalta osaltani olen kuitenkin onnellinen siitä, että olen Slayerin nähnyt ihan siinä aidossa kokoonpanossa ja voimainsa tunnossa.

Tässä iltojen (aamujen?) iloksi ja virkistykseksi esimerkiksi Slayerin settilista 9. kesäkuuta 2005 jolloin bändi oli Sauna Open Airissa (joka oli eka hevifestari joka Slayerin sai Suomeen, ei suinkaan Tuska):

Disciple
War Ensemble
At Dawn They Sleep
Black Magic
Necrophiliac
Blood Red
Born of Fire
Stain of Mind
Dead Skin Mask
Hell Awaits
Postmortem
Show No Mercy
Raining Blood

Encore:
South of Heaven
Silent Scream
Mandatory Suicide
Angel of Death
 

ChosenTwo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalaiset NHL:ssä
Onhan tuo joo aika koomista, että lauantaina on katsomassa Final Touria ja maanantaina tulee julkistus Final Showsta. Kyllähän siihen voi keksiä lisää Final-tapauksia jatkossakin. Mutta jahka nyt lauantaina oli kyseessä Slayerin viimeinen hallikeikka Suomessa, niin hyvä näin. Aiemmin olen nähnyt Slayerin Provinssirockissa 2002 ja kyllähän sisätiloissa soitettu keikka pesee aina visuaalisuudeltaan ja tunnelmaltaan ulkotilat.

Holtin poissaolo vähän masensi. Kaikki kunnia Demmelille, mutta olen suuri Gary Holt -fani ja mies on tuonut mielestäni ensimmäistä kertaa jotain kunnon järkeä Slayerin sooloihinkin. Noudattaa niissä bändin kaaottista tyyliä, mutta saa silti kaaokseen järkeä omalla tulkinnallaan. Nyt olen sitten nähnyt Exoduksen ja Holt-aikakauden Slayerin Holtittomina versioina. Saavutus sekin.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC, Steve Clarkes tartan army
Pitkään lähes parhaiten piti periaatteistaan kiinni Abba, jolle luvattiin käsittämättömiä jättipalkkioita reunionista mutta nelikko piti pintansa ja pysyi poissa. Mutta raja löytyi Abbaltakin, ja hekin tekivät comebackin uusilla biiseillä ja tulevalla virtuaalikiertueellaan. No, ovat sentään elossa olevia virtuaalitähtiä eivätkä kuolleita legendoja kuten Dion ja Elviksen virtuaaliset esiintymiset.

Toivottavasti ei sentään koskaan nähdä mitään Motörheadin comeback-kiertuetta, jossa Campbell ja Dee soittavat yhdessä virtuaalisen/pahvisen/muovisen Lemmy-hahmon kanssa ja joku Lemmyn poika tms. raakkuu mikrofoniin Ace Of Spadesia.

Ihan ns. kiva, että nyky-Slayer vielä heiluu Tuskassakin 2019 ja jos ei bändiä ole joku nähnyt niin nyt voi vielä pari alkuperäisjäsentä nähdä tuuraajien kanssa lavalla. Omalta osaltani olen kuitenkin onnellinen siitä, että olen Slayerin nähnyt ihan siinä aidossa kokoonpanossa ja voimainsa tunnossa.

Tässä iltojen (aamujen?) iloksi ja virkistykseksi esimerkiksi Slayerin settilista 9. kesäkuuta 2005 jolloin bändi oli Sauna Open Airissa (joka oli eka hevifestari joka Slayerin sai Suomeen, ei suinkaan Tuska):

Disciple
War Ensemble
At Dawn They Sleep
Black Magic
Necrophiliac
Blood Red
Born of Fire
Stain of Mind
Dead Skin Mask
Hell Awaits
Postmortem
Show No Mercy
Raining Blood

Encore:
South of Heaven
Silent Scream
Mandatory Suicide
Angel of Death


Kyseessä siis tietysti legendaarinen Nummirock 1998. Nettiin ilmestynyt dokumentti vie muistot vuoden 1998 Nummirockiin - lavalla mm. Slayer, Pantera ja Dream Theater - Inferno.fi
 

Tuen Vety

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lätkä Lentää Oy
Kesällä 98 Sleikan kanssa Nummmirockissa esiintyi kovia hevibändejä kuten Rasmus, 22-Pistepirkko, Sleepy Sleepers, Don Huonot, Jonna Tervomaa, Apulanta... Toki parin vuoden takaiset hevilegendat Pandora ja Captain Hollywood puuttuivat nyt lineupista. Rokkifestareista Nummi 1998 saattoi mennä, muttei kuitenkaan hevifestareista.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tässä iltojen (aamujen?) iloksi ja virkistykseksi esimerkiksi Slayerin settilista 9. kesäkuuta 2005 jolloin bändi oli Sauna Open Airissa (joka oli eka hevifestari joka Slayerin sai Suomeen, ei suinkaan Tuska):

Vaikka olitkin väärässä, niin olihan tuo Saunan kesäsetti jotain orgastisen ihanaa: kolmen päivän pääesiintyjät siis Slayerin lisäksi voimissaan ollut Dio ja jaloilleen leikkauksista kömpinyt Mega-Dave. Niillä muilla sitten niin väliä vaikka porukkaan mahtuikin makkaroita yleisön joukkoon heitellyt Moonsorrow, Machine Men ja Sentenced. Nautiskelen tapahtuman valokuvilla säännöllisesti.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Vaikka olitkin väärässä, niin olihan tuo Saunan kesäsetti jotain orgastisen ihanaa: kolmen päivän pääesiintyjät siis Slayerin lisäksi voimissaan ollut Dio ja jaloilleen leikkauksista kömpinyt Mega-Dave. Niillä muilla sitten niin väliä vaikka porukkaan mahtuikin makkaroita yleisön joukkoon heitellyt Moonsorrow, Machine Men ja Sentenced. Nautiskelen tapahtuman valokuvilla säännöllisesti.

Nummirockin tosiaan unohdin (en sinne aikoinani päässyt). Kova kiinnitys Slayer oli sinnekin, ja hyvät muistot varmaan kaikilla asianomaisilla.

Sauna 2005 oli tosiaan kokonaisvaltaisesti erittäin kova. Dio kovassa iskussa, Megadeth soitti pitkän ja antaumuksellisen setin ja muutkin yhtyeet olivat mainioita. Mieleen on jäänyt myös sekopäinen Roctumin keikka, jossa läskit (kehopositiiviset) rokkarit sekoilivat ja heittelivat vessapaperia yleisön joukkoon. Periaatteessa musiikillisesti huono keikka, mutta rock-festarihengessä erittäin ansioitunut show joka jäi paljon pidemmäksi aikaa mieleen kuin monet ns. varman päälle ottajat.
 

Karhunkulta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Skellefteå AIK
Toi Slayerin Saunan festari 2005 taitaa olla meikäläisen ihan ekoja festarikeikkoja elämässä. Oli muuten kova. Ja niin oli särytkin seuraavana päivänä niska-hartiaseudulla.

En ole tainnut tätä bändiä nähdä nyt ööömmm... olisko ollut Porin Sonisphere viime kerta? Silloin osuvasti Angel of deathin jälkeen taivas repesi ja kuuluisa trombi tuhosi lähes koko festarialueen.

Ehkä pitäisi tuo Tuskan keikka mennä katsomaan. Itselle se luultavasti ainakin tulee olemaan viimeinen kerta, kun Slayerin livenä näkisin.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Kuinka Demmel suoriutui urakastaan? Näin Machine Headiakin liputtavana tuo kiinnostaisi tietää? Olin aikanaan hyvin skeptinen, kun Holt tuli Hannemanin tilalle juuri samalla tapaa, mutta olin iloisesti yllättynyt miten Holt toi itseasiassa paljon kierroksia lisää Slayeriin tuolloin, niin hyvin kuin voi alkuperäisen kitaristin vaihdettua hiippakuntaa.

Edit: Tuosta paljon kehuja keränneestä Sauna Openin '05 - keikasta on vähän pidempi tallenne YouTubessa: Slayer - 2005.09.06 Sauna Open Air, Ratinan Suvanto,Tampere, Finland

On yhtye säyseämminkin esiintynyt, kuten vaikkapa silloin kun ensimmäisen kerran itse näin yhtyeen Porissa 2010. Ei sekään ollut huono laisinkaan, mutta tuosta saa ehkäpä vieläpä potkivamman kuvan yhtyeestä.
 
Viimeksi muokattu:

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
En löytänyt jo tälle edesmenneelle legendaariselle thrash metal-yhtyeelle omaa ketjua.

Itselle se kaikkein kovin thrash metal-pumppu. Hell Awaits, Reign In Blood, South Of Heaven ja Season In The Abyss on kyllä sellaisia lättyjä, että ei paremmasta väliä! Myöhemmilläkin julkaisuilla on kovia biisejä myös, vaikka ne ei näiden levyjen tasolle ylläkkään. Ensimmäinen Slayer levy Show No Mercy ei vielä mikään mestariteos ole, mutta sekin menee kyllä.

Jos verrataan vaikka "kilpailija" Metallicaan, jonka alkupääntuotanto itselle myös iskee, niin ei se silti vaan pääse lähellekkään Slayerin tasoa. Slayer on paljon aggressiivisempi, joka osittain johtuu Dave Lombardon hienosta ja aggressiivisesta rummutuksesta. Tom Arayan vokaalit uppoaa myös paljon paremmin.


Mites muille jatkoaikalaisille Slayerin musa uppoaa ja mikä on lempilevy? Oma top 5 voisi olla:

1. Reign In Blood
2. South of Heaven
3. Hell Awaits
4. Season In The Abyss
5. Divine Intervention/God Hates Us All
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
En löytänyt jo tälle edesmenneelle legendaariselle thrash metal-yhtyeelle omaa ketjua.

Itselle se kaikkein kovin thrash metal-pumppu. Hell Awaits, Reign In Blood, South Of Heaven ja Season In The Abyss on kyllä sellaisia lättyjä, että ei paremmasta väliä! Myöhemmilläkin julkaisuilla on kovia biisejä myös, vaikka ne ei näiden levyjen tasolle ylläkkään. Ensimmäinen Slayer levy Show No Mercy ei vielä mikään mestariteos ole, mutta sekin menee kyllä.

Jos verrataan vaikka "kilpailija" Metallicaan, jonka alkupääntuotanto itselle myös iskee, niin ei se silti vaan pääse lähellekkään Slayerin tasoa. Slayer on paljon aggressiivisempi, joka osittain johtuu Dave Lombardon hienosta ja aggressiivisesta rummutuksesta. Tom Arayan vokaalit uppoaa myös paljon paremmin.


Mites muille jatkoaikalaisille Slayerin musa uppoaa ja mikä on lempilevy? Oma top 5 voisi olla:

1. Reign In Blood
2. South of Heaven
3. Hell Awaits
4. Season In The Abyss
5. Divine Intervention/God Hates Us All

Oma top-5 olisi varmaan samaa luokkaa. Ehkä vaihtaisin Divine Interventionin tilalle Christ Illusionin ja Hell Awaits sekä Seasons In The Abyss vaihtaisivat paikkaa.
 

SilentMan

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Giants, Minnesota Timberwolves
Mites muille jatkoaikalaisille Slayerin musa uppoaa?

Kun kerran kysytään...

Olen ikävuosistani huolimatta edelleen ahkera thrashin luukuttaja ja kuuntelen aktiivisesti genren yhtyeitä Kreatorista Overkilliin, Testamentista Sodomiin ja Annihilatorista Destructioniin. Mitä nopeampi biisi, sen parempi enkä vähättele sanoitustenkaan merkitystä - mielestäni on vain hyvä, jos muusikolla on jotain sanottavaakin.

Big Four -yhtyeet muodostavat kuitenkin poikkeuksen, sillä niistä ei iske yksikään. Metallican kaksi ekaa lättyä olisivat hyviä ilman instrumentaaleja, Megadethin ensimmäistä jaksaa kuunnella harvakseltaan, kun taas Anthrax jää täysin lapsipuolen asemaan tylsine biiseineen.

Slayerin musiikki on mahtavaa: nopeita riffejä, raskasta tykitystä, tuplabasaripoljentoa vailla vertaa. Ainoa asia mikä häiritsee on Arayan laulu, sillä miehen ääni on liian ohut minun makuuni. En osaa oikein muuten sitä kuvailla. Siksi en ole saanut koskaan kuunneltua yhtään levyä kokonaan, vaikka olen lukemattomia kertoja yrittänyt.

Ymmärrän silti bändin maineen ja arvostuksen ja hyvä, että pitivät tyylistään kiinni loppuun asti.
 

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
Kun kerran kysytään...

Olen ikävuosistani huolimatta edelleen ahkera thrashin luukuttaja ja kuuntelen aktiivisesti genren yhtyeitä Kreatorista Overkilliin, Testamentista Sodomiin ja Annihilatorista Destructioniin. Mitä nopeampi biisi, sen parempi enkä vähättele sanoitustenkaan merkitystä - mielestäni on vain hyvä, jos muusikolla on jotain sanottavaakin.

Big Four -yhtyeet muodostavat kuitenkin poikkeuksen, sillä niistä ei iske yksikään. Metallican kaksi ekaa lättyä olisivat hyviä ilman instrumentaaleja, Megadethin ensimmäistä jaksaa kuunnella harvakseltaan, kun taas Anthrax jää täysin lapsipuolen asemaan tylsine biiseineen.

Slayerin musiikki on mahtavaa: nopeita riffejä, raskasta tykitystä, tuplabasaripoljentoa vailla vertaa. Ainoa asia mikä häiritsee on Arayan laulu, sillä miehen ääni on liian ohut minun makuuni. En osaa oikein muuten sitä kuvailla. Siksi en ole saanut koskaan kuunneltua yhtään levyä kokonaan, vaikka olen lukemattomia kertoja yrittänyt.

Ymmärrän silti bändin maineen ja arvostuksen ja hyvä, että pitivät tyylistään kiinni loppuun asti.

Kannattaa vaan silti laittaa Reign In Blood, South Of Heaven ja Season In The Abyss soimaan. On ne vaan niin kovia. Ekassa levyssä soundit on jotenkin suttuset ja Lombardon rummutus on kaukana seuraavien levyjen maagisuudesta.






Parhaita Slayerin biisejä.
 

Stolk-2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kannattaa vaan silti laittaa Reign In Blood, South Of Heaven ja Season In The Abyss soimaan. On ne vaan niin kovia. Ekassa levyssä soundit on jotenkin suttuset ja Lombardon rummutus on kaukana seuraavien levyjen maagisuudesta.






Parhaita Slayerin biisejä.


Show No Mercyssä ja Hell Awaitsissä tuotanto ole kovin hyvää. Lombardokin pääsi irti vasta Reign In Bloodilla. Hyviä kappaleita täynnä kumpikin. Tässä linkissä Gene Hoglan kertoo kuinka hän auttoi Lombardoa kehittämään tuplabasarin käytössä.
 

NIN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fucking Horseshit
Oma top 5 voisi olla:

1. Reign In Blood
2. South of Heaven
3. Hell Awaits
4. Season In The Abyss
5. Divine Intervention/God Hates Us All

Oma lista näyttäisi tältä:
1. Seasons in the Abyss
2. Decade of Aggression (Live)
3. South of Heaven
4. Reign in Blood
5. mikään muu levy ei kolahda

Pari kertaa ehdin Sleikan nähdä klassisessa Araya+King+Hanneman+Lombardo -kokoonpanossa ja kerran stunttikitaristi ja -rumpalikokoonpanolla. Lombardon viimeisen ulkoistuksen jälkeen homma ei enää tuntunut samalta ja pitää nostaa pirunsarvia, että bändi osasi lopettaa ajoissa. Toivottavasti ei tule mitään väsynyttä rahastuscomebackia.
 

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
Oma lista näyttäisi tältä:
1. Seasons in the Abyss
2. Decade of Aggression (Live)
3. South of Heaven
4. Reign in Blood
5. mikään muu levy ei kolahda

Pari kertaa ehdin Sleikan nähdä klassisessa Araya+King+Hanneman+Lombardo -kokoonpanossa ja kerran stunttikitaristi ja -rumpalikokoonpanolla. Lombardon viimeisen ulkoistuksen jälkeen homma ei enää tuntunut samalta ja pitää nostaa pirunsarvia, että bändi osasi lopettaa ajoissa. Toivottavasti ei tule mitään väsynyttä rahastuscomebackia.

Ite tässä just luukutan God Hates Us Allia ja onhan tämäkin kova levy! Toivotaan, että ei tuu enää mitään uusia levyjä tai muutakaan. Ei se enää toimi samalla tavalla. Viimeiseksi jäänyttä levyä en edes oo tainnu kuunnella. Christ Illusion löytyy hyllystä ja on ihan ok.
 

Luge H

Jäsen
Suosikkijoukkue
80
Ite tässä just luukutan God Hates Us Allia ja onhan tämäkin kova levy! Toivotaan, että ei tuu enää mitään uusia levyjä tai muutakaan. Ei se enää toimi samalla tavalla. Viimeiseksi jäänyttä levyä en edes oo tainnu kuunnella. Christ Illusion löytyy hyllystä ja on ihan ok.
Hannemanin poissaoloon viittaat? Eihän häntä kukaan voinut korvata. Muusikkona ei varmaankaan päihittämätön ole mutta oli todella ikonin duo Kingin kanssa. Vaikkakin mielestäni yhtye toimi livenä erinomaisesti myös Hannemanin jo sairastuttua sekä myös kuoltua.
Tuolla mainitsemallasi levyllä Lombardo oli jo sivussa ja tilalla Bostaph. IMO viidestä paskimmasta Slayer albumista Bostaph vaikuttaa neljällä, GHUAn ollessa kärkibiisiensä ansiosta kova julkaisu. Itselleni myös rakas siitä että inssistä lähtiessäni ajoluvan kanssa painelin suoraan viereiseen kaupunkiin ja kävin ostamassa levyn Cittarista.

Kolme kertaa näin Slayerin livenä ja jos kuuntelukertoja soittimessani laskisi jostain hyvin kaukaa niin on varmasti sijalla kaksi Metallican jälkeen. Slayer on vitun jees.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös