Johtuu ihan siitä, että persuilla ei ollut tai tule olemaan sellaista poliittista agendaa, joka voitaisiin muissa puolueissa hyväksyä. Todellisuudessa Soini lihotti puoluettaan euro-kuntoon vuosien ajan. Kuten monet varmasti osasivat ennakoida, osallistuminen hallitusvastuuseen tulisi olemaan vaikeaa: hallituksessa kun ei voi sanella, vaan pitää mukautua muiden arvopohjaan ja realiteetteihin.
Vaikka sinisiä nyt nuijitaan joka suunnalta, niin omasta mielestä sinisten ryhmästä löytyy ne harvat kansanedustajat, joilla on jonkinlaista tolkkua ja ymmärrystä realiteeteista. Kun populisteilta kuorittiin kaikki poliittinen retoriikka ja tyhjä puhe päältä, jäi jäljelle ihan samoja linjauksia kuin kepulla, kd:lla ja osalla kokoomuslaisista. Ei ole mikään ihme, että Terhon ja kumppaneiden on vaikea profiloitua, koska heidän ideologinen ajattelunsa on populismia lukuun ottamatta samaa sosiaali-liberaalia arvokonservatismia kuin mainituilla puolueilla muutoinkin.
Kirjoitit asiallisesti. Minä jotenkin ymmärsin tämän ryhmän litomaan lähtemisen ja muodostumisen puoluekokouksen junttameiningin jälkeen.
Teuvo Hakkarainen valitaan naureskellen varapuheenjohtajaksi...luultavasti Halla-ahoakian tuo jälkeenpäin vitutti, mutta oli siinä hetkessä euforiassaan.
Sinisten profiloitumisen luin siinä kuin muidenkin puolueiden suhteen olen tehnyt: puolue-ohjelman lukemalla. Kieltämättä tuon ohjelman julkaisemiseen meni jonninkin verran aikaa, mutta se lienee ymmärrettävää kun pieraistaan pikaisesti uusi puolue, joka ei voi olla SMP eikä Perussuomalaiset.
Ohjelma oli suunnattu yksityisen sektorin duunarille ja ehkä myös hänen työnantajalleen painottaen pk-sektoria. Kristilliset painottavat ehkä enemmän pk-työnantajaa, kokoomus työnantajaa ja mielestäni jo maanista kilpailunvapautta, hysteeristä yksityistämistä. Toivon kokoomukselta downgrade? peruuttamista, hillintää, malttia, (perkele en enää löydä suomenkielen sanaa: joka tapauksessa aikaa ennen Stubbia, Kataisen ideologiaa symppasin, mies vain munasi talousmalttinsa, mutta se kokkareista.)
Minulle Sinisillä oli merkitys, ns. isänmaallisuudella vs. maailman ylellinen intoparannus, EU kriittisyydellä, joka ei vaadi eroa vaan ymmärtää turvallisuus- ja talousrealiteetit, suomalaiset ensin-mentaliteetin julkituominen, epämuodikkaasti. Pakkoruotsin vastustaminen oli minulle kuriositeetti, mutta tällä saatiin viimeistään esim. Yle FST mollaamaan Sinisiä ruotsiksi huolellisesti. Maahanmuuttokriittisyys myös, jotain pieniä kirjauksia saivat hallitusohjelmaan, kukaan ei enää muista mitä, vaikka silloin olivat kauhistuttavia. Mutta, juu, pieni puolue räpiköi Kepun ja Kokoomuksen säätäessä idiootteina sotesta komiteakivääriä, kompromissien klassikkomunausta Suomessa.
Ja sitten muutamia pieniä ministereiden päästöjä. Tai ulkoministeri Soinin aborttikantaisuus oli vähän isompikin, puolustusministeri Niinistön vedot olivat heittoja, maanpuolustuksen resursseihin huomion kiinnittämisiä. Mutta näihin kaikkiin innolla media tarttui, suhteettomuuksiin asti
Minä koin ja luulin Sinisille olevan tilausta, äänestäjäkuntaa. Näyttää siltä ettei sitten kuitenkaan, olin väärässä, ei tullut duunarikansanliikettä tästä.
Petturiporukkako? Mielestäni ei, tai oikeastaan aivan sama. Heillä oli oma painotuksensa, ehkä liian hienoinen ero sitten kuitenkin kansalaisten tajuttavaksi. Toimittajiahin se ei ole kiinnostanut. Tapio Pajunen ja Sakari Sirkkanen luultavasti nyanssin huomasivat toki