Sinikeltainen Kaupunki, Lukko 70v

[Olkku]

Tässä ketjussa keskustelemme Pekka Walleniuksen kirjoittamasta, Lukon 70 vuotis historiikista. Itse ostin kirjan eilen, tai ostin 2 kirjaa, toinen menee Ikuriin nimimerkki rellulle. Kyseinen opus vie kyllä mennessään semmoisen lukijan, joka on kiinnostunut Lukosta ja yhteiskunnasta samassa lauseessa. Enempää en paljasta, toki itsekkin lukenut vasta 2-30 sivua, mutta tänään luen takakanteen, kirjailija on onnistunut saamaan lukijan "koukkuun".

Erityisesti lämmitti "pikkuseuran" kannattajaa Kalervo Kummolan lauseet. Lainaan suoraan tekstiä kirjasta.

Hallin lisäksi pitää tietysti myös organisaation olla kunnossa. Tässä mielessä olen aina ihaillut Raumaa ja Lukon tapaa hoitaa taloutensa. Lukon taloudelliset taustat on hoidettu ehkä vankimmalle pohjalle koko Suomessa.

Noin siis Kale mainitsee, mainitsipa hän muitakin asioita, valmentajia ja taustavaikuttajia Rauman ja Lukon organisaatioista.

Pistetään tänne sitten omia mietteitä kyseisetä opuksesta ja keskustellaan niistä.

 

[Olkku]

Kun ei kukaan muu ole kirjaa näköjään lukenut, niin laitampa pienen siteerauksen taas kehiin;)

Kun peli alkoi olemaan uneliaan näköistä, pisti Tihonov vauhtia akselille Torkki, Vauhkonen, Lotila...Johan alkoivat seisomakatsomon päätylaidat kolista. Näin luotiin kuva joukkueesta, jonka kotiluolasta ei kukaan tullut hakemaan helppoa voittoa. Jos Tihonov sanoi, että annetaan pakeille painetta, niin silloin annettiin pakeille painetta...Tunnelma hallissa oli upea.

Tämöinen on muisto vain, nyyh. Kyllä tulee kaihoisa olo, tuota muistellessa.

 

[Tumpe]

Tämöinen on muisto vain, nyyh. Kyllä tulee kaihoisa olo, tuota muistellessa.

Niin, itsellänikin Lotilasta on jäänyt mieleen 3 hirveää pommia vastustajan pelaajiin samassa vaihdossa ja 3. jälkeen loukkaantui. Silloin hallissa oli tunnelmaa ja Äijänsuo oli sarjan kovin "luola". Silloin oli kotipelote, kotiuskottavuus ja voittava joukkue...

 

[psychodad]

Niin, itsellänikin Lotilasta on jäänyt mieleen 3 hirveää pommia vastustajan pelaajiin samassa vaihdossa ja 3. jälkeen loukkaantui. Silloin hallissa oli tunnelmaa ja Äijänsuo oli sarjan kovin "luola". Silloin oli kotipelote, kotiuskottavuus ja voittava joukkue...

Tänä päivänä kun teet tuon saman, ekasta ajelusta saat 2 min, toisesta 5+20 ja vastustaja on tässä vaiheessa ylivoimamaaleilla 0-4 johdossa.

SM-liigaa viedään väärään suuntaan, mutta se nyt tuskin on kellekään epäselvää.

 

[Boris]

Niin, itsellänikin Lotilasta on jäänyt mieleen 3 hirveää pommia vastustajan pelaajiin samassa vaihdossa ja 3. jälkeen loukkaantui.

Vastustajahan oli Ässät ja kolmannen taklauksen "uhri" Tuomo Kyhä, joka ymmärsi Lotilan aikeet ja fiksuna miehenä otti taklauksen vastaan tunkemalla mailan tupen Lotilan mahaan...

 

[TiDo28]

rock and roll

Pistetään nyt tälläinenkin juttu ja tämä pelkästään huumorilla eikä tarvitse kuvitella mitään sen enempää.Vanha bootsi-mies T.Tuomi pistää pisteen huhuille,että olisi lähtenyt ovet paukkuen lukosta ja sillat takana poltettuna vaan asia on juuri päinvastainen eli edelleen lämpimät muistot Rauman ajoista vaikka matka loppui kesken ja Tuomi on edelleen yhteyksissä silloin tällöin Raumalle.Jos vaihdettaisiin...heh!

 

[Roku]

Vanha bootsi-mies T.Tuomi pistää pisteen huhuille,että olisi lähtenyt ovet paukkuen lukosta ja sillat takana poltettuna vaan asia on juuri päinvastainen eli edelleen lämpimät muistot Rauman ajoista vaikka matka loppui kesken ja Tuomi on edelleen yhteyksissä silloin tällöin Raumalle.

Jostain syystä muuten näihin Lukosta lähteviin miehiin, sekä pelaajiin että valmentajiin, liitetään tämä siltojen polttelu ja ovien paukuttelu. Eihän Tuomikaan tosiaan mitään ovet paukkuen lähtenyt, vaan ne mahdolliset erimielisyydet sovittiin jo silloin kun hän keväällä 1999 teki sopimuksen Lukon junioripäälliköin toimesta.

Tuota työtä hän ei sitten kuitenkaan ottanut vaan sanoi irti itsensä kun hänelle tarjottiin kai jotain muuta valmennustyötä jostain, mutta mitään kaunoja ei hänelle jäänyt Lukkoa kohtaan. Tiedä sitten keksiikö joku näitä siltojen polttelu-juttuja ihan huvikseen omasta päästään koko ajan?

Melkein kokonaan olen jo tämän Pekan kirjan lukenut, ja ihan mielenkiintoista asiaahan tuossa on ja ammattitaidolla, sekä tietysti suurella Lukkosydämellä, kirjoitettua.

 

[Olkku]

Toimitus on lukenut näemmä kirjan ja antaa siitä palautetta.

http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?sivu=kolumnit&id=5562

Ehkäpä Joulun jälkeen on useammallakin mielipiteitä opuksesta, jos pukki tuo kirjan kilteille kirjoittajille.

 

[Sonny Burnett]

Käsiteltiinkö kirjassa sanallakaan näitä Luxemburgin kautta kiertäneitä rahoja ja niitä seuranneita tapahtumia (hyss, hyss..?) Kuitenkin osuvat tuohon viimeisen kymmenen vuoden aikajaksoon..

 

[Roku]

Ei käsitelty. Tämä ehkä oli yksi kysymys joka olisi kiinnostanut lukijoita enemmänkin.

Ei siinä ollut mainintaa myöskään Rolosonin lomailusta, eikä siitäkään mikä lopulta johti Larouchen sopimuksen purkamiseen.

 

[H-katsomo]

Myös meikäläisen pukinkontista löytyi kyseinen opus ja ehdinpä sen jo lähestulkoon kokonaan lukaistakin. Äärimmäisen kova pettymys kaiken kaikkiaan. Esimerkiksi 10 vuotta sitten julkaistuun "Tähtien virtaan" verrattuna täysin turhanpäiväinen laitos.

Jo aiemmissa viesteissä mainittuja, mielenkiintoisia episodeja kymmenen vuoden taipaleelle toki riittää, mutta niihin ei siis puututtu edes pintapuoleisesti. Liekö syynä se, että kynää heiluttaa mies Lukon sisäpiiristä, eikä ulkopuolinen toimittaja(-t) kuten esim. edellä mainitussa Tähtien virrassa.

On myös hyvä kysyä, onko kymmenen vuoden frekvenssi liian lyhyt uuden kirjan kirjoittamiseen? Organisaatiossa on kuitenkin kovin vähän vaihtuvuutta, jolloin erilaisista episodeista syntyvä sakea savu ei välttämättä ehdi kokonaan haihtua.

Lukko-kannattajalle, joka on koko kymmenen vuoden ajan seurannut uutisointia "kotijoukkueestaan", kirja ei tarjoa mitään, mitä et jo etukäteen tietäisi.

 

[Roku]

Walleniuksen tarkoitus oli alunperinkin lähteä tekemään hieman erilaista kirjaa, eikä samansuuntaista kuin olivat Tähtien virta tai Pekan itsensä kirjoittama ensimmäinen juhlakirja Lämäri lähtee sydämestä.

Ei tämä uusin kirja Lukon asioita seuraavalle mitään uutta tosiaan anna, lukuunottamatta joitain vanhoja valokuvia ja juttuja 70-luvulta kun hallia pystyyn pykättiin.

Mutta kuuluu siitä huolimatta jokaisen Lukko-henkisen inehmon kirjahyllyyn.

 

[H-katsomo]

Mutta kuuluu siitä huolimatta jokaisen kirjahyllyyn.

Tietenkin.

 

[Sonny Burnett]

Äärimmäisen kova pettymys kaiken kaikkiaan. Esimerkiksi 10 vuotta sitten julkaistuun "Tähtien virtaan" verrattuna täysin turhanpäiväinen laitos.

Jo aiemmissa viesteissä mainittuja, mielenkiintoisia episodeja kymmenen vuoden taipaleelle toki riittää, mutta niihin ei siis puututtu edes pintapuoleisesti. Liekö syynä se, että kynää heiluttaa mies Lukon sisäpiiristä, eikä ulkopuolinen toimittaja(-t) kuten esim. edellä mainitussa Tähtien virrassa.

On myös hyvä kysyä, onko kymmenen vuoden frekvenssi liian lyhyt uuden kirjan kirjoittamiseen? Organisaatiossa on kuitenkin kovin vähän vaihtuvuutta, jolloin erilaisista episodeista syntyvä sakea savu ei välttämättä ehdi kokonaan haihtua.

Jees, luettuahan tuo tuli, ja valitettavasti tuo Pekan Lukon sisäpiirissä olo ei tehnyt kirjasta hyvää, päinvastoin.

Ihan kivaahan se silti mukavia on muistella, mutta kun kirjassa oli teemana oli Lukko ja ympäröimä yhteiskunta, olisi noita yhteiskunnan kanssa olleita yhteentörmäyksiäkin ollut hyvä tuoda esille.

Ainakin suurimmiksi syntipukeiksi leimautetut henkilöt olisi ollut hyvä päästää edes jonkinlaiseen suunvuoroon. Mutta kuten nimim. H-Katsomo arveli, sisäinen sensuuri oli liian voimakas tätä kirjaa tehdessä, aikaa ja halua pöydän puhdistamiseen ei ollut riittävästi. Tällaisesta tietokirjallisuudesta harvoin kumpuaa suuria ylistyssanoja oikeastaan miltään suunnalta.

Mutta oli kirjassa paljon hyvääkin, kannattaa lukaista. Suuren työn oli Wallenius tehnyt kirjan eteen.

 

[kapa76]

Koska olen kiinnostunut lajista yli seurarajojen ostin tuon Sinikeltainen kaupunki kirjan ja lukaisin sen läpi joulupyhinä. Hyvää peruskamaa ja tietoa Lukosta. Mistä kaikki alkoi ja lähti. Miten kehittyi nykyiseen muotoon. Itseäni huvitti kirjassa eniten Jari Laihon kuva peliajoilta. Voi jeesus mikä läs... :). Kaula kypäränauhan alta aivan mieletön. Mitähän mahtoi painaan tuossa kirjan yhdessä kuvassa.

Oudoksi kirjan teki sen loppupuolella ollut "Nuori Suomi" jutustelu. Sitä oli useampi sivu ja siinä otettiin kantaan suomikiekkoiluun.

Jokaisen kannattaa silti ostaa ja lukaista. Jos muuten puhutaan parhaista kirjoista mitä sm-liigaseuroista on kirjoitettu niin itse pidin tosi paljon Veijareita ja virtuooseja kirjasta.

 

[Roku]

Itseäni huvitti kirjassa eniten Jari Laihon kuva peliajoilta. Voi jeesus mikä läs... :). Kaula kypäränauhan alta aivan mieletön. Mitähän mahtoi painaan tuossa kirjan yhdessä kuvassa.

95 kiloa. Sehän se Lapan virallinen kilpailupaino aina Jääkiekkokirjoissa vuosi vuoden jälkeen oli. Todellinen paino saattoi kyllä olla pikkuisen enemmän, tiedä tuota... Pituuttahan Lapalla ei paljon ole joten kyllä tuo 95 kiloakin alle 180-senttisellä äijällä aika paljon on, varsinkin kun se ei tainnut olla pelkkää lihasta.