Se oli tosi hyvä ja toimiva idea

[Uleåborgir]

Kun olin 9 - 21 -vuotias oli meillä koira. Koira oli partacollie; sellainen lamppuharjaa muistuttava paimenkoira. Kyseinen koira oli läski, se söi lähes kaikkea paitsi vihanneksia ja leipää ilman voita. Kerran se puri yöllä reiän koiranruokasäkkiin, ja tämän reiän kautta hurtta skruudasi nappuloita.

No se siitä kertomuksesta, halusin vain tuoda ilmi, että koira söi lähes mitä tahansa. Lisättäköön vielä, että koira laihtui myöhemmin normaalipainoiseksi ruokavalion ansiosta, joten elekää moittiko eläinrääkkäyksestä minua.

Nyt itse ideaan: kerran Jorma (nimi muutettu) oksensi hirveän kasan eteisen matolle. Olin 16-vuotias, ja jostakin syystä koiran perseenpesu ja muiden eritteiden siivoaminen lankesi juuri minun kontolleni. Ei tehnyt ollenkaan mieli siivota koiran höyryävää laattaa matolta, joten käskin aivojeni tehdä työtä ongelman ratkaisemiseksi.

Ja mitä aivot neuvoivatkaan tekemään: jääkaapissa oli kaiserwurstia, ja peittelin koko kymän kaiserwurstsiivuilla. Koira syöskenteli oman kaiserwurstilla kuorrutetun laattansa kitaansa, nuolipa vielä maton puhtaaksi.

Se oli tosi hyvä ja toimiva idea.

 

[FASlapsi]

Pienenä poikana heräsi ajatus, että olisi päästävä Lappeenrantaan katsomaan SaiPan jääkiekkopeliä. Ikää oli sen verran vähän että ei edes kuviteltu lähtevämme keskenämme jollain julkisilla välineillä brömistelemään, eikä moisiin hienouksiin olisi silloisessa elämäntilanteessa ollut varaakaan. Autokyytiä taas ei kenenkään vanhempi lähtenyt Lappeenrantaan asti Vantaalta järjestämään, eikä toisaalta taidettu sitäkään vaihtoehtoa edes harkita.

Jostain sitten ongimme tiedon, että Jokerien faniryhmä - pahamaineisten sämpylänjakajien esi-isät - järjesti Lappeenrantaan fanimatkan, jonka hinta oli jäähallin pääsylippuineen melko huokea. Matkustustapa sopi hyvin mistään mitään ymmärtämättömille jonneille, tarvitsi vain hoitaa itsensä Jokeri-fanien bussiin ja joku sitten hoitaisi kaiken siitä eteenpäin, ei tarvitsisi huolehtia itse mistään. Niinpä sitten varasimme paikat, matkustimme Lappeenrantaan, menimme ensimmäistä kertaa maagisen hienoon Kisapuistoon katsomaan kuinka SaiPa voitti Jokerit, ja matkustettiin kaikessa helppoudessa takaisin kotiin Vantaalle.

Se oli tosi hyvä ja toimiva idea.

Kovin hyvä idea ei sitten ollut mennä sinne bussiin SaiPa-paidat päällä. Menomatkalla ne vielä sai piilotettua talvitakin ja housujen alle, mutta Kisapuistossa järkyttävä petoksemme selvisi esi-sämpylänjakajille, kun n. 135-senttisinä natiaisina otettiin pokkana talvitakit pois keskellä Jokeri-faniryhmää - istumapaikat kun oli tietty koko bussilla yhdessä samassa katsomonosassa - ja paljastettiin uleat, kanarianlinnun keltaiset SaiPa-paitamme koko poppoolle, ja kiljuttiin innoissaan esi-murrosikäisten heleillä äänillä typeryyksiä aina kun Jukka Penttinen iski kiekon Jokeri-verkkoon, ja varsinkin kun summeri lopussa soitti SaiPan komean 5-2 voiton merkiksi. No, päästiin silti takaisin kotiin saman bussin kyydillä, eikä tappiosta katkeroituneet Jokeri-fanit edes hakanneet meitä kovin pahasti.

 

[NDT665]

Joskus natiaisena kauan (about 25 vuotta) sitten oli hirveä kiire pelireissulle ja tööttöilevän Transitin tahdittamana survon kiireissä pelikassiin sekavan määrän romppeita. Juostessani housut puolikintuissa kohti ulko-ovea kuuluu jalkani alta epäsointuinen ”PLOING!”.

Pohja: Keskimmäinen sisko oli vuosikausia toivonut itselleen kannelta. Harrasti kuoroja, pianokerhoja, kuorolaulua ja vanhemmat jopa aina välillä sponsoroivat sitä. Koska meitä oli silloin vain kolme lapsusta, niin meidät pienimmät pistettiin samaan makuuhuoneeseen. Vanhin siis asui omassa teiniylhäisessä yksinäisyydessään omassa linnantornissaan.
Piti keksiä jotain. Juoksin, yhä housut kintuissa, vanhimman siskon tyhjään huoneeseen, jossa etsin kynsilakkaa. Sipaisin muutamaan katkenneeseen kieleen kirkkaan punaista kynsilakkaa ja kätkin 24 – 28 -kielisen aivan helevetin kalliin kanteleen vanhimman siskon vaatehuoneen kenkälokerikon perimmäiseen nurkkaan.

Tulos: Siskot repivät toistensa hiuksia vähintään kuukauden päivät – taas!
Opin samalla, että iskä, joka ei pahemmin juopottele, saa anteeksi melkein kaiken. Piilotin myöhemmin teiniaikana pornolehtiäni muun muassa vanhempien vaatekaapin ylimmälle ylähyllylle, sinne unohtuneen konjakkivajakin viereen. Äiti taisi pyyhkiä hymyillen pölyt niiden päältä.

Minusta voisi näemmä jo näillä meriiteillä tulla aika hyvä henkilöstöpäällikkö johonkin firmaan?