Juu-u, tuli sitten mentyä tällaiselle paikalle hengailemaan, kaikkea sitä saa näemmä tehdä kunhan vaan nastarenkaat on tallissa... ööö, elikäs asiaan.
Olin tosiaankin ihan aikuisten oikeasti Oopperassa, elämäni toisen kerran. Ensimmäisen kerran joskus 20 vuotta sitten, eli en tajunnut yhtään mitään mistään paitti, että oli kovat penkit.
Nyt sitten näissä parempien ihmisten juhlissa tuli katsottua Taikahuilua, ihan hyvä setti. Aika normaali ja tasapaksu show. Jotta meikää ei vielä aseteta pelikieltoon niin pitänee heti sanoa kaikille tulitikkuja ja soihtuja etsiville, että vamistauduin tähän kokemukseen lukemalla Lemmyn kirjan menomatkalla kannesta kanteen<- parasta koko reissussa!
No niin, eli asiaan ts. kritiikkiin.
Kyseessä oli Ooppera nimeltä Taikahuilu, jonka sekopää Mozart aikoinaan tekaisi ihan vaan muille vittuillakseen, kenties. Minkäs sille voi kun on tuollainen lahjakkuus, mutta mutta...
Tämä esitys oli keskiviikkona 10.7 ja tässä sitten esittäjät:
Sarastro: Johann Tilli, Tamino: Tuomas Katajala, Pamina: Sofia Kallio, Papageno: Gabriel Suovanen, Papagena:Marion Melnik, Yön kuningatar: Anna-Kristiina Kaappola, Monostatos: Petri Bäckström, Kaitsijapappi:Petri Lindroos.
Kolme naista:
Anna Danik
Essi Luttinen
Tiina Penttinen
Haarniskoidut:
Juuso Hemminki
Hannu Forsberg
Kaksi pappia:
Lassi Virtanen
Kai Valtonen
Kolme poikaa:
Paula Karjalainen
Anni Kainulainen
Jenny Jumppanen
Eli aikas moinen läjä korkealta laulavaa porukkaa. Noh, jos totta puhutaan, niin onnistujia tässä esityksessä olivat Yön kuningatarta eisttänyt Kaappola, joka sai ansaitusti isoimmat ja äänekkäimmät aplodit, joka vaiheessa kun niitä esitettiin. Toinen onnistuja oli sitten tämä Paminaa esittänyt blondi mimmi, joka onnistui saamaan yleisössäkin positiivisia reaktioita. Myös kaikista eniten kenties lavalla oleillut Papagenoa esittänyt Suovanen voitaneen laskea myös onnistujaksi.
Epäonnistujiakin tässä hommassa nyt sitten taisi olla, ainakin minun kriittinen korvani havaitsi Tillin olevan hieman vaikeuksissa kun ääntä laskettiin tarpeeksi alas, eli ei vaan rahkeet vielä riitä. Voi voi, takaisin vaan treenaamaan, ei tule sopimusta. Ja jotenkin tämä Taminoa esittänyt kaiffari oli aika HMV.
Epäonnistuja oli myös katsomon rakentanut/ suunnitellut jannu, joka oli jättänyt hieman isokokoiset ihmiset huomiotta. Perhana vieköön, kun oli polvet jumissa ja hermonykimistä jaloissa, kun ei pääse viestit jalkoihin kokonaisina:D
Koko esityksen parasta antia oli juurikin Yön kuningattaren kuuluisa luritus ja kyllä täytyy sanoa, että oli oikein mukava kuunnella tätä laulantaa. Oikein kylmät väreet menivät pitkin selkää, positiivisessa mielessä:D
Hintaakin tälle 3 -tuntiselle setille kertyi vaatimattomasti 96 euroa ja halvimmilta paikoilta tietenkin. Yksi rivi etiäpäin ja 20 euroa lisää hintaa. Ei paljoa yksi festarilippu tunnu yhtikäs missään! Lisäksi joku juopunut idiootti kiilasi jonon eteen tauolla, josta sitten piti kuitata parikin kertaa, kaikki muut tietenkin olivat aivan hissukseen, että "ohi vaan, vaikka vituttaakin".
Ei ollut kyllä ihan hintansa väärti, varsinkin kun lavasteet olivat samat kuin 20 vuotta sitten, heh. Jossakin pitää säästää!
Mutta mutta, kokemuksena aika kuul ja tulihan sitä edellisenä iltana käytyä vielä sitten The Rocks:ssa jossa oli stand-up komediaa tarjolla. Illan viimeisenä oli sitten Jalavan Pekka, joka vetikin parhaimmat naurut yleisöltä, varsinkin kun joku hieman astetta heikkolahjainen blondi mimmi huuteli lavalle ja aina hänet teilattiin. Silti jatkoi tämä älyn jättiläinen... Lopulta Jalava huikkasi, että jos hän nyt sitten tekee tämän työnsä ja puhellaan vaikka tiskillä lisää? Tajusipa pitää ittensä loppuajan hiljaa, tämä mimmi meinaan. Ja pariin muuhunkin baariin tuli tutustuttua. Baarit näyttivätkin olevan ihan ookoo tasolla Savonlinnan suunnalla! Mukava yllätys, kun kerta ensimmäistä kertaa täysi-ikäisenä paikalle pääsin.
Ihmisetkin muuten mukavia näitä kahta lukuun ottamatta, heh. Noh, sen verran takaisin päin, että kännissä on moni jokseenkin rasittavan tapaisia. Talvella taitaa vaan kaupunki kovin hiljentyä ja se on jokseenkin sääli, koska näin kesällä on kyllä hieno meininki...
Pitihän sitä sitten linnaakin vähän kattella seuraavana päivänä. Ihan hyvä touri muuten, mutta ei päästy ihan kaikkialle johon oli tarkoitus (omasta mielestäni) toisin sanoen nämä perkeleen pippalot häiritsivät 5 euron kierrostani anteeksi antamattomasti!
Juu, kannattaa lähteä Itä-Suomeen näin kesällä, Punkaharjunkin maisevat olivat kuin postikorteista, perkele vieköön. Meikä hommaa ainakin kesäkämpän sieltä sitten kun musta tulee iso ja rikas!
Olin tosiaankin ihan aikuisten oikeasti Oopperassa, elämäni toisen kerran. Ensimmäisen kerran joskus 20 vuotta sitten, eli en tajunnut yhtään mitään mistään paitti, että oli kovat penkit.
Nyt sitten näissä parempien ihmisten juhlissa tuli katsottua Taikahuilua, ihan hyvä setti. Aika normaali ja tasapaksu show. Jotta meikää ei vielä aseteta pelikieltoon niin pitänee heti sanoa kaikille tulitikkuja ja soihtuja etsiville, että vamistauduin tähän kokemukseen lukemalla Lemmyn kirjan menomatkalla kannesta kanteen<- parasta koko reissussa!
No niin, eli asiaan ts. kritiikkiin.
Kyseessä oli Ooppera nimeltä Taikahuilu, jonka sekopää Mozart aikoinaan tekaisi ihan vaan muille vittuillakseen, kenties. Minkäs sille voi kun on tuollainen lahjakkuus, mutta mutta...
Tämä esitys oli keskiviikkona 10.7 ja tässä sitten esittäjät:
Sarastro: Johann Tilli, Tamino: Tuomas Katajala, Pamina: Sofia Kallio, Papageno: Gabriel Suovanen, Papagena:Marion Melnik, Yön kuningatar: Anna-Kristiina Kaappola, Monostatos: Petri Bäckström, Kaitsijapappi:Petri Lindroos.
Kolme naista:
Anna Danik
Essi Luttinen
Tiina Penttinen
Haarniskoidut:
Juuso Hemminki
Hannu Forsberg
Kaksi pappia:
Lassi Virtanen
Kai Valtonen
Kolme poikaa:
Paula Karjalainen
Anni Kainulainen
Jenny Jumppanen
Eli aikas moinen läjä korkealta laulavaa porukkaa. Noh, jos totta puhutaan, niin onnistujia tässä esityksessä olivat Yön kuningatarta eisttänyt Kaappola, joka sai ansaitusti isoimmat ja äänekkäimmät aplodit, joka vaiheessa kun niitä esitettiin. Toinen onnistuja oli sitten tämä Paminaa esittänyt blondi mimmi, joka onnistui saamaan yleisössäkin positiivisia reaktioita. Myös kaikista eniten kenties lavalla oleillut Papagenoa esittänyt Suovanen voitaneen laskea myös onnistujaksi.
Epäonnistujiakin tässä hommassa nyt sitten taisi olla, ainakin minun kriittinen korvani havaitsi Tillin olevan hieman vaikeuksissa kun ääntä laskettiin tarpeeksi alas, eli ei vaan rahkeet vielä riitä. Voi voi, takaisin vaan treenaamaan, ei tule sopimusta. Ja jotenkin tämä Taminoa esittänyt kaiffari oli aika HMV.
Epäonnistuja oli myös katsomon rakentanut/ suunnitellut jannu, joka oli jättänyt hieman isokokoiset ihmiset huomiotta. Perhana vieköön, kun oli polvet jumissa ja hermonykimistä jaloissa, kun ei pääse viestit jalkoihin kokonaisina:D
Koko esityksen parasta antia oli juurikin Yön kuningattaren kuuluisa luritus ja kyllä täytyy sanoa, että oli oikein mukava kuunnella tätä laulantaa. Oikein kylmät väreet menivät pitkin selkää, positiivisessa mielessä:D
Hintaakin tälle 3 -tuntiselle setille kertyi vaatimattomasti 96 euroa ja halvimmilta paikoilta tietenkin. Yksi rivi etiäpäin ja 20 euroa lisää hintaa. Ei paljoa yksi festarilippu tunnu yhtikäs missään! Lisäksi joku juopunut idiootti kiilasi jonon eteen tauolla, josta sitten piti kuitata parikin kertaa, kaikki muut tietenkin olivat aivan hissukseen, että "ohi vaan, vaikka vituttaakin".
Ei ollut kyllä ihan hintansa väärti, varsinkin kun lavasteet olivat samat kuin 20 vuotta sitten, heh. Jossakin pitää säästää!
Mutta mutta, kokemuksena aika kuul ja tulihan sitä edellisenä iltana käytyä vielä sitten The Rocks:ssa jossa oli stand-up komediaa tarjolla. Illan viimeisenä oli sitten Jalavan Pekka, joka vetikin parhaimmat naurut yleisöltä, varsinkin kun joku hieman astetta heikkolahjainen blondi mimmi huuteli lavalle ja aina hänet teilattiin. Silti jatkoi tämä älyn jättiläinen... Lopulta Jalava huikkasi, että jos hän nyt sitten tekee tämän työnsä ja puhellaan vaikka tiskillä lisää? Tajusipa pitää ittensä loppuajan hiljaa, tämä mimmi meinaan. Ja pariin muuhunkin baariin tuli tutustuttua. Baarit näyttivätkin olevan ihan ookoo tasolla Savonlinnan suunnalla! Mukava yllätys, kun kerta ensimmäistä kertaa täysi-ikäisenä paikalle pääsin.
Ihmisetkin muuten mukavia näitä kahta lukuun ottamatta, heh. Noh, sen verran takaisin päin, että kännissä on moni jokseenkin rasittavan tapaisia. Talvella taitaa vaan kaupunki kovin hiljentyä ja se on jokseenkin sääli, koska näin kesällä on kyllä hieno meininki...
Pitihän sitä sitten linnaakin vähän kattella seuraavana päivänä. Ihan hyvä touri muuten, mutta ei päästy ihan kaikkialle johon oli tarkoitus (omasta mielestäni) toisin sanoen nämä perkeleen pippalot häiritsivät 5 euron kierrostani anteeksi antamattomasti!
Juu, kannattaa lähteä Itä-Suomeen näin kesällä, Punkaharjunkin maisevat olivat kuin postikorteista, perkele vieköön. Meikä hommaa ainakin kesäkämpän sieltä sitten kun musta tulee iso ja rikas!