Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?

[Zous]

Tietysti jos kunto antaa myöden jo ihan varsinaisille juoksulenkeille niin niitä voi vetää omaan rauhalliseen tahtiin vaikka sen kolme kappaletta ja yhden lenkin sitten vetää niiden lisäksi sauvoilla kävellen tai vaikka pyörällä. Siihen päälle vielä lihaskuntoa niin saadaan jo viisi harjoituskertaa, mikä on mainio alku. Tosin silloinkin pitää muistaa, että vuorottelee lenkkejä eli ei juokse kolme lenkkiä peräkkäisinä päivinä vaan laittaa väliin lepopäiviä ja lihaskuntoa, jolloin kroppa ja jalat kerkee palautumaan. Lisäksi pitää koko ajan maltin mukana hommassa. Eihän tässä ole mikään kiire mihinkään sankaritekoihin vaan rauhassa kasvattaa lenkkien pituuksia ja vauhteja, aivan kuten totesit. Aloittaa vaikka 5-6 km lenkeistä ja nostaa lenkkien pituuksia kilsa kilsalta kun kehitystä tapahtuu. Vauhtikin voi olla vaikka semmonen, että sorsatkin kävelee ohi, mutta so what. Homma kehittyy ja kroppa tottuu juoksuun.

Tuossa itseasiassa aika hyvin itselleni sopiva meininki. Täytyypä kehitellä jotain tuollaista.

 

[Iker]

Pistetään nyt taas lounasta sulatellessa raporttia suorituksista, kun tuli eilen pinkaistua jo kolmas maanantai putkeen puolimaratonin verran mittariin. Töistä suoraan startti ja mukavasti n. 1h 43 min myöhemmin oltiin jo kotona perheen parissa.

Alkanut ihan tosissaan nyt maistua noiden matkojen jurnuttaminen, eilenkin oli tarkoitus tyytyä vähän lyhyempään peruslenkkiin, mutta jossain n. 14km kohdalla aivan järkyttävän kaatosateen iskiessä tuli vaan niin siisti fiilis lätäköissä pinkoessani että ei muuta kuin pieni lisäkoukkaus reittiin ja puolikas taas täyteen. Kohta vaan pitää varmaan alkaa rauhoittua noiden pidempien kanssa, nyt kun vielä jalat on iskussa eikä nuo tunnu vaivaavan yhtään. Turha varmaan niitä liian koville on tulevina viikkoina rasittaa, kun alkaa olla enää reilu kuukausi sinne Vantaalle eli lenkkiä vaan alle normityyliin mutta vähemmän noita kuormittavampia pätkiä.

Tuossa kun viikonloppuna kirjoitin noista sykealueistani verrattuna parin-kolmen vuoden takaiseen ja miten on kondis kehittynyt, on nyt jatkettava samasta aiheesta ja todettava että tuossa eilisessä puolikkaassa sen hyvin huomasi taas kun oli pitkästä aikaa sykevyö käytössä kyseisellä matkalla.

Olen tainnut aikanaan joskus 2009 tienoilla juosta yhden Helsinki City Runin niin että oli sykevyö rinnuksissa, muistan että aika oli jotain 1.50 nurkilla ja keskisyke jäi mieleeni kun oli 166.

Nyt siis eilen hoidettiin sama matka aikaan 1h 43min ns. lenkkihengessä luonnollisesti tasavauhdilla ilman mitään loppukirejä tai muita rutistuksia, ja keskisyke oli koko lenkillä 147. Eli onhan tuossa nyt huomattavaa eroa tullut muutamassa vuodessa sykkeen ja vauhdin suhteeseen. Kahdeksan ensimmäistä kilometriä sai eilen juosta alle 5 minuutin kilometrejä, ennen kuin päästiin ensimmäistä kertaa yli 140 sykkeisiin, ensimmäiset 5 kilometriä oli keskisyke näköjään 132. Kilometrit 10-15 tulin 4.52 keskivauhdilla ja 146 keskisykkeellä, km 15-20 samoissa eli 4.51 vauhdilla ja 152 keskisykkeellä. Loppua kohti siis alkoi kuitenkin nousta sinne 150 paikkeille.

Ihan hauskaa seurattavaa, kuten sanottu ei sykettä ole tullut seurattua leposykettä lukuunottamatta oikeastaan yhtään viimeisten parin vuoden aikana, sitäkin ennen aika harvoin eli sykevyö jäi aina kaappiin.

Veikkaan, että tätä tahtia jos jaksaa sinne ensi kevääseen treenailla, voi City Runilta lähteä jo nyt odottamaan pienehköä parannusta omaan ennätysaikaani 1h 39min. Tällaisista sitä on hyvä ottaa motivaatiota tuleviin treeneihin, nyt on se lokakuun maraton ollut jo pidempään mielessä kilometrejä kerätessä, sen jälkeen on koko pitkä talvi aikaa treenailla laittaakseen ennätykset uuteen uskoon niin puolikkaalla City Runissa kuin Tukholman täysimatkallakin. Nämä tavoitteet kun pitää mielessä, saa välillä siellä lenkillä otettua muutakin koneesta irti kuin se normi 12 km tasainen peruslenkki, eli välillä kovaa, välillä pitkää jne.

Tosin silloinkin pitää muistaa, että vuorottelee lenkkejä eli ei juokse kolme lenkkiä peräkkäisinä päivinä vaan laittaa väliin lepopäiviä ja lihaskuntoa, jolloin kroppa ja jalat kerkee palautumaan.

Tämä on tärkeää, ja vaikka nykyisellä viikkorytmilläni loppuviikosta tuleekin aika usein kolmenakin päivänä perättäin juostua, pyrin pitämään aina sen yhden välipäivän hyvään saumaan.

Esim. nyt on varmaan neljättä viikkoa tämä täysin sama rytmi, eli maanantaina rankempi lenkki, tiistaina pelkkä punttis paitsi jos illalla on futismatsi, keskiviikkona sulkista ja punttis, torstaina taas pelkkä lenkki tai vaihtoehtoisesti futista otteluohjelman mukaan ja sitten perjantai ja lauantai on lenkki+punttis. Sunnuntaina periaatteessa lepoa eli silloin neppaillaan futista treenien muodossa, mutta kuitenkin siis hyvällä omatunnolla sinne tänne niitä päiviä kuten tänään että juoksu ei ole edes vaihtoehto vaan se on joko punttis tai ei mitään.

Joskus kun tajuaa neljättä päivää putkeen painavansa lenkkiä kuten kesälomalla mökillä, alkoi vähän mieltä ja jalkoja puuduttaa ja seuraavalle päivälle pitikin keksiä jotain puiden roudaamista ja ojankaivelua ja jättää juoksemiset päiväksi väliin. Tai sitten korkkasi vaan lonkeron ja istahti terassille.

 

[Alvajärven Urho]

Kolme yötä elämäni toistaiseksi pelottavimpaan urheilutapahtumaan, eli maratoniin. Ihan ensimmäistä kertaa en ole itse urheilemassa, massatapahtumassa, yleisön edessä tai fyysisesti kovassa ponnistuksessa, mutta eipä ole ikinä ennen näin paljoa tuleva askarruttanut. Joka toinen päivä sitä on ihan luottavainen, innokas ja odottavainen, joka toinen päivä pelottaa, kauhistuttaa ja tekee mieli vetäytyä.

Tänään oli viimeinen lenkiksi kutsuttava viritys, tämän jälkeen vain kevyt aamuverryttely perjantaina. Onhan nämä huikeita lenkkejä, kun on virittänyt kuntoaan lauantaita varten, lihakset ovat virkeät ja kulkee kevyesti. Joutuu käsijarru päällä juoksemaan, ettei syö mitään lauantailta pois. Toisaalta tässä on se hankala puoli, että kun se juoksu noin kulkee, tekee mieli varmaan lauantainakin pinkoa alkumatkasta liian kovaa. Toisaalta tiedän, että kun takana on neljän, viiden ja kuudenkin tunnin hiihtolenkkejä, joissa keskisykkeet ovat huidelleet kovempana kuin maratonilla tulee huitelemaan maksimi, ei se kunnosta ota kiinni. Kaikki on kiinni siitä, miten jalat kestävät 30 km:n jälkeen. Pitkät, yli 25 km:n lenkit ovat menneet koko kesän päin persettä erilaisista syistä valmistautumisessa tai olosuhteissa, joten viimeinen 10 km tulee olemaan minulle ihan uutta ja ihmeellistä. Todennäköisesti tuskallista.

Vieläkin mietin vauhdin suhteen, millä uskallan aloittaa. Kuten kerroin, kyllä minun hengityselimet ja lihakset hyvin todennäköisesti jaksavat, vaikka lähtisi neljän tunnin jäniksen mukana juoksemaan 5.30-5.40 kilometrejä, mutta tuo viimeinen kymppi pelottaa nyt niin paljon, että taidan tyytyä 5.45-6.00 kilometrivauhteihin. Ärsyttää, jos ei saa samalla tehtyä parasta mahdollista aikaa, mutta vielä enemmän se ärsyttää, jos jää käsken tai rikon jalkani rykimällä tahtia, jota ne eivät kestä. Joten, läpipääsy, hyvä mieli ja alle 6 min/km keskivauhti, niin Urho huokaisee tyytyväisenä.

Jännittää, lähdenpä siis pyörimään lakanoihin.

 

[Fordél]

Kolme yötä elämäni toistaiseksi pelottavimpaan urheilutapahtumaan, eli maratoniin. Ihan ensimmäistä kertaa en ole itse urheilemassa, massatapahtumassa, yleisön edessä tai fyysisesti kovassa ponnistuksessa, mutta eipä ole ikinä ennen näin paljoa tuleva askarruttanut. Joka toinen päivä sitä on ihan luottavainen, innokas ja odottavainen, joka toinen päivä pelottaa, kauhistuttaa ja tekee mieli vetäytyä.

Mielenkiintoista. Itse en koe mitään pelkoa enkä oikein askarrustakaan. Olen treenannut niin hyvin kuin se mun lähtökohdista on mahdollista ja olen siksi hyvin luottavainen tulevan koitoksen suhteen. Toki aika on vielä mysteeri enkä vieläkään tiedä mitä aikaa lähden tavoittelemaan. Silti mulla on lähinnä fiilis, että tulis jo se mara. Kaikista pahinta olisi jos en nyt pääsisi edes kokeilemaan maratonin juoksemista. Se olisi aivan kaamea pettymys. Vetäytyminen tulee siis kyseeseen vain ihan pakon edessä.

Toivotaan, että teikäläiselläkin luottamus voittaa pelon ja pääset rauhallisin mielin starttaamaan ekalle marallesi ja nauttimaan siitä. Vaikka kaikki treenit ei olisi mennyt ihan putkeen niin varmasti onnistut kyllä juoksussasi. Lähdet vain omiin lähtökohtiisi sopivalla vauhdilla tekemään omaa suoritustasi. Kisaympäristö ja keskittyminen omaan suoritukseen takaa sen, että pystyt varmasti rutistamaan itsestäsi normaalia lenkkiä enemmän irti. Niin kunhan sää ei tee teposia:)

 

[Mairouh]

Kannattaako lihaskunnon tehdä ennen vai jälkeen juoksulenkin? Vai onko se suositeltavaa olla eri päivänä? Puhun nyt ihan kotona harjoitetusta lihaskunnosta. Nyt kun salille ei pääse menemään, niin pitää jotenkin sitäkin pitää yllä.

Kyse on varmaan omasta tarkoitusperästä, mutta kumpi on suositeltavaa: Lyhyt lenkki ja kova vauhti vai pitkä lenkki ja pienempi vauhti? Puhun nyt lyhyestä lenkistä 6-10km ja semmosta 8-12km/h keskivauhtia. Pitkä lenkki taas olisi jotain 15km paikkeilla.

Tuota lyhyttä lenkkiä olen harrastanut eniten ja itselle mukavampaa on kovempi vauhti, mutta silloin matka lyhenee reilummin.

Salilla käymistä on tarkoitus jatkaa kesätauon jälkeen tossa syksymmällä, joten lihaskunto ei ole oleellista, mutta mielenkiinnosta kysyn :)

Kiitos vastauksista.

 

[Elazi]

Tsemppiä Urholle ja Fordélille!

Meikäläinen ottelee vielä höyhensarjassa, kun rantamaratonilla olis elämäni toinen puolikas edessä. HCR meni 2h1min joten josko nyt olisi kahden tunnin alitus edessä. Kesä on tuntunut vähän laiskan puoleiselta, mutta on tuon HCR:n jälkeen ~250km karttunut ja vähän muutakin urheilua.

Onpa muuten hankala rikkoa tuo 5min/km vauhti. Sunnuntaina meni 5,5km aikaan 27m39s, ja tänään 7km kesti 35m26s. Oli tuossa välissä yksi 9,5km lenkki ja syksyn eka sählyvuoro oli torstaina, joten paikat ei oo ihan vetreimmillään ollu. Pitäs käydä juoksemassa joku kolmen kilsan lenkki ihan vaan sen takia, että sais tuon 5min/km rikki. :)

 

[Chambza]

Kyse on varmaan omasta tarkoitusperästä, mutta kumpi on suositeltavaa: Lyhyt lenkki ja kova vauhti vai pitkä lenkki ja pienempi vauhti? Puhun nyt lyhyestä lenkistä 6-10km ja semmosta 8-12km/h keskivauhtia. Pitkä lenkki taas olisi jotain 15km paikkeilla.

Tuota lyhyttä lenkkiä olen harrastanut eniten ja itselle mukavampaa on kovempi vauhti, mutta silloin matka lyhenee reilummin.

Vastaus on Kanada, eli molemmat. Mulla normaalin viikon aikana on kaksi lyhyttä, nopeaa lenkkiä (~8km, max 40 min), kaksi vähän pidempää (10-14 km, ~60-75 min) ja yksi kunnolla pidempi (15-20 km, ~90-115 min).

Jos hieman yksinkertaistetaan, niin lyhyemmät, nopeammat lenkit kehittävät vauhtikestävyyttä, joka on lihassolujen kannalta enemmän hiilaritalouden puolella, ja pidemmät, matalasykkeisemmät lenkit kehittävät peruskestävyyttä, jossa on mukana myös rasvan hyödyntäminen lihassoluissa. Normaali ihminen haluaa ja tarvitsee molempia, tosin jotkut punttihirmut pelkäävät peruskestävyystreenin kadottavan hieman sitä maksimaalista lihasvoimaa. Valintakysymyksiä I guess, mutta itse kyllä arvostan enemmän kaveria joka juoksee maratonin ja nostaa penkistä 80 kg, kuin kaveria joka nostaa 120 kg, mutta ei jaksaisi juosta puolimaratoniakaan.

Peruskestävyystreenin osalta on aika yleistä, että mennään joka kerta liian kovaa - juuri siksi, että se on niin helppoa ja mukavaa kun antaa rullata vaan (Toki hitaammistakin menosta nauttivia löytyy, kuten jatkoajan oma Diesel-moottori, Fordél). Sykemittari kertoo sitten totuuden, ja yleensä täytyy hidastaa.

Minulla on tapana yhdistellä lihaskuntoa ja lenkkeilyä siten, että pitkillä lenkeillä pelkästään hölkkäilen, kun taas lyhempien, nopeampien lenkkien yhteydessä teen sitten sopivasti kohdalle osuvilla jumppatelineillä ainakin vatsa- ja selkälihasliikkeitä.

 

[Fordél]

Peruskestävyystreenin osalta on aika yleistä, että mennään joka kerta liian kovaa - juuri siksi, että se on niin helppoa ja mukavaa kun antaa rullata vaan (Toki hitaammistakin menosta nauttivia löytyy, kuten jatkoajan oma Diesel-moottori, Fordél). Sykemittari kertoo sitten totuuden, ja yleensä täytyy hidastaa.

Heh, hyvä nimitys toi Diesel-moottori: kuvaa erittäin hyvin meikäläistä. Sekin on ihan totta, että pk-treenien osalta suomalaiset juoksevat liian kovaa. Tämä käy hyvin ilmi YLE:n internetsivujen uutisesta viime vuodelta:

YLE: Suomalaiset juoksevat liian lujaa

Yleisesti ottaen voidaan siis sanoa, että sykkyistä pitäisi saada 5-10 lyöntiä pois. Toinen tärkeä pointti on myös monipuolinen treenaus eli t'ytyy olla eri mittaisia ja eri vauhdeilla juostuja lenkkejä. Jokaisella lenkillä ei pidä vetää kaasu pohjassa vaan täytyy olla palauttaviakin lenkkejä.

Omalta kohdalta uskallan sanoa, että monipuolisuus kyllä toteutuu. Nyt oon viimiset viikot juossut viisi kertaa viikossa seuraavalla kaavalla:

-2 lyhyempää peruskestävyyslenkkiä (toinen hyvin helppo ja toinen helpohko) n. 12-14 km
-1 pitkä peruskestävysslenkki n. 20km
-1 vauhtikestävyyslenkki/vauhtileikittely 10km
-1 intervallitreeni, n. 10-11 km

Se on sitten eri asia, että tuleeko itsekään tehtyä noita treenejä ihan oikeilla sykkeillä. Esimerkiksi kk-lenkeilläkin lienee varaa pikkasen tiputtaa syketasoa.

Minulla on tapana yhdistellä lihaskuntoa ja lenkkeilyä siten, että pitkillä lenkeillä pelkästään hölkkäilen, kun taas lyhempien, nopeampien lenkkien yhteydessä teen sitten sopivasti kohdalle osuvilla jumppatelineillä ainakin vatsa- ja selkälihasliikkeitä.

Jep, eipä tässä lihaskunnon juoksun yhdistämisessä ole kait mitään yhtä ja oikeaa ratkaisua. Jos samana päivänä täytyy tehdä niin vaikka aamulla lihaskunto ja illalla juoksu. Jos taas pitää tehdä ihan peräkkäin niin juoksisin rauhallisen pk-lenkin, jolla saa kropan lämpimäksi ja tekisin sen jälkeen lihaskuntoa. Tyylejä on kuitenkin monia.

 

[Fordél]

Tsemppiä Urholle ja Fordélille!

Kiitos kannustuksesta!

Meikäläinen ottelee vielä höyhensarjassa, kun rantamaratonilla olis elämäni toinen puolikas edessä. HCR meni 2h1min joten josko nyt olisi kahden tunnin alitus edessä. Kesä on tuntunut vähän laiskan puoleiselta, mutta on tuon HCR:n jälkeen ~250km karttunut ja vähän muutakin urheilua.

Nääh, eihän toi mikään höyhensarja ole. Hyvä eka puolikas teikäläiseltä ja kahden tunnin alitukseen ei tarvita teikäläiseltä kovin tason nostoa. Varmasti täysin haarukassa. Nyt vain hyvä parin viikon viimeistely alle ja sitten tuoreilla jaloilla juoksemaan uutta ennätystä.

 

[Iker]

Minulla on tapana yhdistellä lihaskuntoa ja lenkkeilyä siten, että pitkillä lenkeillä pelkästään hölkkäilen, kun taas lyhempien, nopeampien lenkkien yhteydessä teen sitten sopivasti kohdalle osuvilla jumppatelineillä ainakin vatsa- ja selkälihasliikkeitä.

Tykkään kanssa yhdistellä mahdollisimman paljon noita lenkki- ja punttistreenejä tilanteen mukaan.

Pidemmät lenkit saavat riittää sellaisenaan eli pelkkä juoksu riittää ja treeni on ohi, salipäivinä sitten juoksen sellaisen 8-10 kilometrin lenkin alkulämpöinä eli tuntuvasti sitä perus 12-13 -kilometristä kuitenkin lyhyemmän että jaksaa sitten heti päälle tehdä punttienkin kanssa hyvän treenin.

Mulla on seuraavanlainen rytmi nykyään mitä on tullut nyt aikalailla identtisesti noudatettua viikosta toiseen, jos unohdetaan sieltä futikset jne. jotka toki laittaa tota vähän uuteen uskoon kauden aikana.

Maanantaina pelkkä pitkä lenkki 15-20 km, tiistaina pelkkä sali. Keskiviikkoisin aina aamulla sulkis ja heti perään sali, torstaina pelkkä peruslenkki n. 11-13 km. Perjantaina lenkki 8-9 km ja heti päälle sali, lauantaina tai sunnuntaina sama setti.

Välillä sitten ei jaksa tai viitsi jostain syystä mennä salille pe ja la putkeen, ja esim. lauantain lenkki onkin tuntuvasti pidempi ja sitten menee sunnuntaina salille jne. Eli periaatteessa pitkä lenkki pelkkänä lenkkinä, salipäivinä lyhyempi lenkki josta suoraan punttien pariin ja sillä kaavalla ainakin itse jaksan ja viihdyn treenieni parissa. Ja ns. peruslenkit sitten joko sellaisenaan tai höystetty jollain kotipunnerruksilla, leuoilla ja vatsoilla jos jaksaa tai on aikaa.

Sopivasti kaikkea ja ihan rapistumaan ei kondiksen ja kehon pitäisi päästä.

 

[Alvajärven Urho]

Mielenkiintoista. Itse en koe mitään pelkoa enkä oikein askarrustakaan. Olen treenannut niin hyvin kuin se mun lähtökohdista on mahdollista ja olen siksi hyvin luottavainen tulevan koitoksen suhteen.

No joo.. Itse olen perusluonteeltani mukavuudenhaluinen ja laiska, mutta kuitenkin täydellisyyteen pyrkivä. Niinpä ohjelmani punaisena lankana on ollut, että juostaan just ja just sen verran, että maratonin neljässä tunnissa selviää, ei tippaakaan ylimääräistä. Siitä sitten kun menee kaksi viikkoa kesäkuussa perseelleen ja sen jälkeiset pitkät lenkit perseelleen, pelkää ehkä sitä ettei tämä treeni riitäkään maratonin läpäisyyn. Sitä sitten lohduttelee itseään, että en minä siellä lähtöviivalla huonokuntoisin ja kokemattomin ole, tuskin maaliviivallakaan. Ohjelma on ollut tuollainen myös siksi, että tunnen kroppani ja jalkani. Yksinkertaisesti viiden juoksutreenin viikot aiheuttavat niin paljon vaivoja, että porrastukset kevyen ja kovan viikon välillä ovat todella isot, välillä on otettava ylimääräisiä lepopäiviä juoksusta kun palautuminen ei ole edennyt toivotulla tavalla ja tuota helvetin pyöräilyäkin on tueksi harrastettava (en tykkää lajista yhtään). Näillä vaivoilla (maantie)juoksu ei ole se laji, jota minun kannattaisi pitkällä tähtäimellä harrastaa, mutta en ole keksinyt lumettomiin kuukausiin mitään muutakaan, joka vastaavia fiiliksiä antaisi. Juostaan nyt niin pitkään, kun paikat kestää. Lauantaina 42,195 km.

 

[kiljander]

3.5 viikkoa maratoniin ja flunssa päällä jo useamman päivän. Voi perkele kun sen pitää iskeä just nyt kun vielä pitäisi heittää pitkät lenkit. Treenin määrä on muutenkin ollut kiikun kaakun niin ennätykset voidaan sitten unohtaa ja toivoa että edes päästään juoksemaan. Kyseessä on Berliini ja aika kalliiksi tulisi jättää väliin.

 

[Fordél]

No joo.. Itse olen perusluonteeltani mukavuudenhaluinen ja laiska, mutta kuitenkin täydellisyyteen pyrkivä.
Niinpä ohjelmani punaisena lankana on ollut, että juostaan just ja just sen verran, että maratonin neljässä tunnissa selviää, ei tippaakaan ylimääräistä.

Tunnistan itsestäni taipumuksen pienoisen laiskotteluun muissa asioissa, mutta en kyllä juoksemisen suhteen. Intohimo lajia kohtaan ja siitä saatu nautinto on tällä hetkellä niin suurta ettei laiskottelu tule mieleenkään. Taipumusta mukavuudenhalukkuuteen ja täydellisyyteenkään mulla ei ole. Tää arki on tavallaan niin mukavaa ja helppoa, että on vain mukava kun saa tehdä fyysisesti ja henkisesti rankkoja juttuja. Toisaalta pyrin kyllä olemaan koko ajan armollinen itselleni. Riittää, että tekee sen minkä kulloinkin pystyy ja siltä pohjalta lähdetään sitten aikanaan maratonillekin. Keväästä lähtien olen pystynyt yllättävänkin hyvään treenaamiseen, joten siksi tässä ollaan varsin luottavaisin mielin. Jos alla ei olisi näin hyvää treenijaksoa, pitäisi vain laskea tavoitetta.

 

[Kuoppis]

Itsellä olis myös vkl elämän eka puolikas. Tai no, kellotettu puolikas. Heinäkuun puolessa välissä aloitin kovemman treenauksen, missä juoksukertoja oli 5 viikkoonsa ja päälle vielä aamu HIIT 3x viikossa. Pohkeethan siinä paukku ja piti radikaalisti vähentää treenausta parin kolmen viikon päästä. Nyt tuli viikon tauko ku kurkku tuli kipeeksi (yleensä meikäläisellä suora viittaus siihen että 2-4 päivän päästä on flunssa päällä), onneks ei sen kipeemmäks tullu.

Aika tavoite oli 2h alitukses, mutta viime viikkoina ei oo pitkiä päässy vetään ollenkaan ni se ei oo niin justiinsa, läpi menee ni voittajafiilis. Muuten tällä viikolla en oo päässy ku 2 pidempää ripeetä kävelyä ja tänään pitäis käydä joku 5-8km todella kevyt verryttelyjuoksu ja ehkä pe joku kävelyn ja jolkottelun sekotus. Kuitenki tarkotus olis pitää vaan jalat vetreinä mutta silti rasittaa mahdollisimman vähän ennen kisaa.

On muuten koko viikon ollu kauheet poltteet mennä vetään kunnon treenejä ku viikon tauon jälkeen jalatki olis kunnos. Hammasta saanu purra ku ei oo viittiny mitään 8km vauhtikestävyyttä tai jotaki intervallia päässy vetään. Hullukshan täsä tulee, onneks ens viikolla saa sitte taas vetää niin paljo ku sielu/jalat sietää.

 

[Fordél]

Hullukshan täsä tulee, onneks ens viikolla saa sitte taas vetää niin paljo ku sielu/jalat sietää.

Yksilöllisiä juttuja tottakai nämä palautumiset, mutta todennäköisesti ainakin ekat päivät puolimaran jälkeen on jalkojen puolesta semmosia ettei lenkille kannata lähteä. Ainakin itellä täydelliseen palautumiseen meni noin viikko. Taisin aloittaa treenamiseen uudestaan kolmantena päivänä puolikkaasta, mutta puolikas tuntui edelleen jaloissa, joten treenaaminen oli vain palauttelevaa.

 

[pernaveikko]

Ei vain tunnu akillesjänne paranevan. Hulluksihan tässä tulee, kun joutuu kaljaa juomaan, vaikka huvittaisi mielummin juosta.

Pääsisihän sitä ties mihin yksityiselle työnantajan piikkiin, mutta ei se taida auttaa?

 

[Fordél]

Ei vain tunnu akillesjänne paranevan. Hulluksihan tässä tulee, kun joutuu kaljaa juomaan, vaikka huvittaisi mielummin juosta.

Pääsisihän sitä ties mihin yksityiselle työnantajan piikkiin, mutta ei se taida auttaa?

Kaljako sitten auttaa:)

No mutta jos yksityinen on käytettävissä niin käyhän veikkonen hyvä ihmeessä näyttämässä koipeasi siellä. Ties mikä tulehdus siellä on, joten jos ei normaalilla levolla parane niin suomalaisen miehen on taivuttava ja haettava hoitoa!

 

[Alamummo]

^ Samaa mieltä, mikset pernaveikko piipahtaisi lekuriin hakemaan hoitoa akillesjännevaivaasi. Sain heinäkuussa yllättäen ja pyytämättä aamulenkillä toiseen pohjelihakseen repeämän ja onnuin jo samana päivänä lääkäriin -> ultraäänitsekkaus ja hoitotoimenpiteet -> kahden viikon päästä taas lenkille. Jännevaivat ovat siitä ikäviä, että ne paranevat hitaasti ja hoitamatta jääneinä vielä hitaammin.

 

[pernaveikko]

Kaljako sitten auttaa:)

No mutta jos yksityinen on käytettävissä niin käyhän veikkonen hyvä ihmeessä näyttämässä koipeasi siellä. Ties mikä tulehdus siellä on, joten jos ei normaalilla levolla parane niin suomalaisen miehen on taivuttava ja haettava hoitoa!

No ei auta, mutta pitää ylimääräinen vapaa-aika käyttää hyväksi.

Varasin ajan, klo 17.40 mennään. En noin sinänsä ole suomalainen mies mikä ei lääkäriin voisi mennä, mutta onhan se parempi tosiaan vähän tutkia missä mennään. Ei siitä ainakaan haittaa kai voi olla.

 

[pernaveikko]

säätö.

 

[sampio]

Lidlissä on jälleen juoksukamoja myynnissä, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Trikoot, housut, pitkähihaisen ynnä poolon nappasin mukaani, kun kallein tuote maksoi peräti 9,90. Noilla hinnoilla raaskin kokeilla trikoilla juoksuakin, vaikkei laatu olisikaan aivan ykköstä. Ei nuo aivan paskoiltakaan vaikuttaneet.

 

[Tadu]

Lidlissä on jälleen juoksukamoja myynnissä, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Trikoot, housut, pitkähihaisen ynnä poolon nappasin mukaani, kun kallein tuote maksoi peräti 9,90. Noilla hinnoilla raaskin kokeilla trikoilla juoksuakin, vaikkei laatu olisikaan aivan ykköstä. Ei nuo aivan paskoiltakaan vaikuttaneet.

Kävin kotiuttamassa itsellenikin nuo trikoomalliset housut ja yhden pitkähihaisen urheilupaidan sampion innoittamana. Varsinkin nuo housut tuntuvat ihan hyvältä. Housut taisivat olla 10 euroa ja paita 8 euroa. Halpaa.

 

[Filatovi]

12.85km ja 1h24min. Siinä äsken juoksemani, elämäni pisin lenkki. Innostuin puolisen vuotta sitten liikunnasta taas oikein kunnolla, ja olenkin siitä lähtien käynyt 2-4 kertaa viikossa pelaamassa sulkapalloa, mutta lenkkeiltyä ei ole tullut.

Kun pyöräni tuossa varastettiin, ajattelin, että voisin alkaa lenkkeilemään. Suurimman innostuksen sain, kun kaverini vinkkasi, että stadiumista saa Niken Lunareclipse 2+ -kengät hintaan 79,90 (ovh 160€) helsinki midnight run-kampanjan aikana.

Kenkien ostosta on nyt puolisentoista viikkoa, ja n. 5 lenkkiä takana. En olisi uskonut, että jaksaisin noin pitkää lenkkiä vetää, mutta näköjään se sulkapallo on kohottanut yleiskuntoani suhteellisen hyvin, ja toki nuo loistavat kengät edesauttavat asiaa.

Painokin on tippunut ihan kelvollisesti, tällä hetkellä se on jotain 81kg luokkaa, kun viime kesän alussa olin lähes 90-kiloinen. Kumma juttu tosin, kun tuo kymmenisen kiloa ei tässä minun vajaan 180cm rungossa näy juurikaan.

Tavoitteena olisi olla siinä kuuluisassa kesäkunnossa 2013. :-)

 

[Fordél]

Lidlissä on jälleen juoksukamoja myynnissä, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Trikoot, housut, pitkähihaisen ynnä poolon nappasin mukaani, kun kallein tuote maksoi peräti 9,90. Noilla hinnoilla raaskin kokeilla trikoilla juoksuakin, vaikkei laatu olisikaan aivan ykköstä. Ei nuo aivan paskoiltakaan vaikuttaneet.

Kah, sampiokin on vihdoin myöntynyt trikoiden edessä. Uskallan väittää, että enää ei ole paluuta normihousuihin. Tietty tämä edellyttää, että Lidlin kuteet istuu riittävän hyvin. Mutta eipä nuo ainakaan ole hinnalla pilattu. Tosin eipä nuo tähän aikaan paljoa maksa urheilukaupan rekiltäkään.

 

[sampio]

Kah, sampiokin on vihdoin myöntynyt trikoiden edessä. Uskallan väittää, että enää ei ole paluuta normihousuihin. Tietty tämä edellyttää, että Lidlin kuteet istuu riittävän hyvin. Mutta eipä nuo ainakaan ole hinnalla pilattu. Tosin eipä nuo tähän aikaan paljoa maksa urheilukaupan rekiltäkään.

Joo, hintaa ei ollut hirveästi, eikä nuo pahalta tuntuneet jalassa, kun kokeilin äskettäin. Eikä ehkä näyttäneetkään kovin pahalta, pakko myöntää. Vaimo taisi lukea ajatukseni, kun peilin edessä jännittelin lihaksiani trikoot jalassani, ja totesi, että ihan hyvältä ne näyttää. Siis trikoot.

Mutta pitäisi vielä päästä juoksemaankin. Räkä lentää jo toista viikkoa, mutta ajattelin kyllä viimeistään sunnuntaina käydä hölkyttelemässä, kun en aivan tukossa enää ole. Nyt olisi uudet kengät, housuja ja paitoja testattavana. Vielä kun mies kestäisi.