Itse taas pidin lähes varmana, että asenne ei riitä isoon rooliin NHL:ssä. Treeniasenne ja tsemppaaminen pelissä. Täysin väärin meni, ja näyttäisi olevan noissakin täyttä priimaa Roope. Ilves-fanina hänen pelejään ihan junnuikäisestä seuranneena, lahjakkuus tuli kyllä erittäin selväksi, mutta samalla itseäni häiritsi sellainen pehmeys ja lepsu asenne...
Mutta silloin olin myös kuullut huhuja siitä, ettei olisi ollut niitä motivoituneimpia harjoittelijoita. Voi toki olla, että olivat vain perättömiä kateellisten liikkeelle laittamia huhuja, koska kuitenkin jälkeenpäin on tullut luettua hänen uraansa läheltä seuranneiden valmentajien ja pelaajien kertomusta siitä, että teki kovasti töitä jo nuorena esim. luistelunsa eteen.
Joo, nostin nämä lainaukset nyt tarkoituksella ja kaivoin näihin liittyen pari kuukautta sitten ilmestyneen Urheilulehden, oli onneksi vielä tallessa lehtikopassa. Hintz toden totta lukeutuu mielikuvissa siihen ns. artistipelaajien kategoriaan, joista jostain syystä monelle jo hyvissä ajoin ja varsin tiukasti mielikuviin jääden, syntyy sellainen pehmeän ja ehkä laiskankin treenaajan mielikuva. Liittynee siihen tyyliin, hienoon pelityyliin ja toki rentouteen ja johonkin somenkin kuviin jne.
Tässä pätkiä tuosta artikkelista:
-Se on selvää, ettei tähän pisteeseen pääse ilman kovaa työntekoa. Silti Hintzistä kuulee välillä juttuja, joiden mukaan hän ei ole ollut tai ole kova harjoittelija. Myös Hintz on näistä puheista tietoinen.
"Olen aina miettinyt, että voi tulla vetämään treenejäni ja katsomaan, millaista se on. Otin jo ennen IFK:hon menoa tai ensimmäisen siellä pelatun kauden jälkeen, en muista ihan tarkasti, oman kesäkoutsin. Minulla on pitkään ollut oma valmentaja kesäisin."
-Hintzillä itsellään on teoria, mistä epäilyt laiskasta harjoittelusta on syntynyt.
"Ehkä se johtuu siitä, etten ole sellainen joka kesätreenien jälkeen makaa loppupäivän kotona. Kai siitä sitten voi saada jonkun käsityksen, jos minua näkee jossain ulkona kaverien seurassa."
Hän tähdentää vielä myöhemmin, ettei tarkoita esim. baareissa notkumista vaan golfia tai muuta ajanvietettä ystävien kanssa.
Sitten Jouko Myrrän kommentit, mies joka pisimpään junnuissa Hintziä aikanaan valmensi:
"Roope Hintz ja laiska eivät yksinkertaisesti täsmää." Hän muistaa Hintzin olleen hyvä harjoittelija, jonka vanhempien koripallotausta näkyi pallopelilahjakkuutena.
"Hänen kehonkielessään oli sellaista korisjätkän rentoutta. Meidän lajiin vähän kuuluu sellainen, että pitää olla niin saatanan kireä. Koko ajan pitää kasvojen kiristyä kuin viulunkieli. Silloin olet kova ja tunnollinen harjoittelija," Myrrä sanoo.
"Hiipe tuli treeneihin rennolla fiiliksellä ja rennoissa kuteissa. Hän teki kaiken hyvin, mutta ei mitenkään ylikorostanut sitä, vaan touhusi rentouden ja hauskuuden kautta. Silloinhan joku saattaisi ajatella, ettei kaveri ole huippuharjoittelija. Minulle ei missään nimessä jäänyt sellainen olo."
Tähän nyt ihan omin sanoineni samasta jutusta, kun Hintz lähti 15-vuotiaana asioidenhoitajansa Tomi Haulan kontakteilla Tampa Bay Juniorsiin, hänellä oli siellä neljä kertaa viikossa luistelutreenit venäläisen taitoluisteluvalmentajan kanssa. Hintz käyttää yhä nykyäänkin apunaan taitoluisteluvalmentajaa, ex-luistelija Ari-Pekka Nurmenkaria ja esim. viime kesänä harjoittelivat pääsemään käännöksissä vielä paremmin irti vastustajista.
Varmaan näkyy nykyään kivasti tuo ns. erikoisharjoitteluun luisteluun liittyen käytetty aika, kun luistelu on melko mallikasta!
Mainittakoon vielä Jouko Myrrän kommentit junnuikäisestä Hintzistä noin muuten:
"Ihan poikkeuksellinen tyyppi. Jaloiltaan pitkäraajainen ja hemmetin nopea pelaaja, jolla oli huikea liuku. Ajattelin, että kun tuohon kroppaan ja pelitaitoon tulee kilot ja harjoitusvuodet, hän pääsee niin pitkälle kuin itse haluaa."
Tähän osuuteen vielä lyhyesti:
Aika monella myös se ammattimainen ote oikeasti löytyy vasta yli parikymppisenä, eli voihan noissa voinut olla perääkin. Ja siis vaikka olisikin mielellään harjoitellut noita vahvuuksiaan kuten luistelua esimerkiksi, niin se epämukavuusalueelle jatkuvasti meneminen ja elintapojen(ruokavalio, lepo, juhliminen) muokkaaminen ammattiurheilun mukaisiksi on voinut olla hyvinkin vajavaista.
Siim Liivik sanoo Hintzistä HIFK-ajoista sen, että tarkkaan mietti urheilijana syömisiään.
Törmäsen Antti sivuaa vielä tuota harjoittelupuolta:
-Törmänen arvosti tyyliä, jolla Hintz kehitti itseään.
"Hän veti yksin kesän Tampereella ja oli siinä mielessä oman tiensä kulkija. Hänellä oli siellä tiukka koutsi. Mielestäni on hieno juttu, miten Roope halusi oppia tuntemaan itseään ja löytää oman tiensä."
Sebastian Aho sanoo lyhyesti:
"Tyyppinä tosi hauska ja rento, mutta kun aletaan hommiin, työhaalarit ovat päällä. Ei jäpitä liikaa."
Loppukaneettina, väitän ja siltähän nuo kaikki kommentit ja tietenkin Hintzin nykytaso jota saadaan ihailla näyttävät, että harjoittelu ja asenne nimenomaan ovat aina olleet priimaa ja nyt se tulos näkyy jäällä. Ei ole laiskoteltu eikä oiottu missään tekemisessä.
Dallasin supertähti!