Yksi mikä on näin ulkopuolisena ottanut silmään Ässien pelaamisessa on se, että vaikka vetoja tulee peleissä suht paljon, niin todella iso osa on roiskaisuja viivalta tai laidasta pienestä kulmasta. Ojamäki ja Hansen on näistä oiva esimerkki.
Hiton kovalla vauhdilla laidasta sisään ja nokka kohti kulmaa ja sieltä heitto maalille jostain b-pisteen ulkokaarelta. Noidenhan pitäis yrittää ajaa suoraan maalille. Vois tulla vastustajalle ainakin jäähyjä.
Tai jos on pakko roiskia pienestä kulmasta, niin sitten vedot ainakin pitäisi suunnata alas, jotta tulisi ripareita. Eikä siellä äijät edes aja maalille siten kuin tuon rosterin kanssa pitäisi.
Olen nyt nelisen Ässien peliä nähnyt ja tuo on pistänyt silmään eniten.
En tiedä olenko kattonut ihan väärin vai olenko edes jäljillä? Te sen tietty paremmin tiedätte, kun katsotte varmasti hieman eri tavalla Ässien pelejä.
Kyllä sä ihan oikeessa olet, ainakin näiden (Ojamäki, Hansen) herrojen kohdalla. Mutta kuuluu myös tosiaan herrojen suoraviivaiseen pelityyliin ja varmaan Rockyn painotukseenkin, että lauotaan kun on paikka. Toisaalta, kauden ensimmäinen Ässämaali tehtiin juurikin pienestä kulmasta Ojamäen toimesta. Ylipäätään kun lauotaan, niin pitäisi olla joku päämäärä. Oli se sitten rebound, maalinteko tai pelikatko. Laukauksia olisi hyvä tosiaan saada hyviltä tonteilta, mutta kun siihen ei päästä niin joskus saatetaan roiskia. Viivalta on aina hyvä roiskia kunhan on maskia maalin edessä, mutta toivoisi tähänkin sitä tappamisen meininkiä mallia Janne Niskala.
Kiekollisen taidon puuttuminen myös vaikuttaa pelaajien ratkaisuihin hyökkäyspäässä. Oli se sitten pelaajasta tai pelitavasta kiinni, roiskiminen on tavallaan safetyä peliä, koska siinä pyritään saamaan kiekko mahdollisimman nopeasti omasta lavasta pois ettei sitä menetetä. Oletan kun Ässien pelit paranevat tästä vielä ja joukkue saa juonesta kiinni, tämä asia jää vähemmälle huomiolle. Toivoisihan sitä rohkeutta sen verran kiekollisena ettei sitä kiekkoa tarvisi roiskaista, mutta kiekollinen taito rajoittaa ainakin muutamalla pelaajalla niin paljon, että tarvii oikeasti vain vetää se kiekko sinnepäin kun ei muutakaan ole ja jalalla ei uskalla haastaa. Malliesimerkki tästä on tämän hetken ja parin viime vuoden Ville Uusitalo. Lerppua vain viivalta ja toivotaan että menee läpi. Viime kaudella oli häikäisevää katsella Lindellin otteita, kun kiekko meni viivalta maalille asti varmaan 80% kerroista, ja joka kerta kuti oli vaarallinen, vaikkakin lähti pystyasennosta keskivartalon voimalla.
Mielenkiintoista nähdä millaista peliä vajaalukuinen Ässät pystyy suorittamaan tänään IFK:ta vastaan Stadissa. Kärpät peli olikin jo valmiiksi merkattu tappioksi (näin ei saisi olla), mutta Ässät pystyi 5v5 pelissä horjuttamaan Kärppiä välillä korkealla karvauksella ja hyökkäyspään pyörityksillä. Kun oli se paikka niin jäädyttiin. Kärki oli muutaman sentin päässä tolppakudillaan pelin alussa, Hansen puolestaan sai kiekon maalin edessä muttei saanut edes laukausta aikaiseksi, ja Mullanen ratkaisuksi jäi kärppäpakkiin tyssännyt syöttö kun pääsivät Jaken kanssa 2v1-hyökkäykseen. Etenkin Mullanen olisi tuosta paikasta pitänyt vetää. Kun joukkue on nyt tällainen porilaisen näköinen, niin toivottavasti Rautakallio on painottanut maalipaikan tullen sitä tappamisen meininkiä, mitä se sitten ikinä onkaan. Jossain paikassa se on tarkempi sijoitus, toisessa se on kova laukaus täydellä voimalla maalia kohti. Ehkä yksinkertaistettuna tämä on niin, että kun on paikka, niin se pitää käyttää. Laukoa. Näin toivon mukaan jatkossa(kin) tehdään, ei tosin sieltä kulmasta niitä tarvitse hakea jos ei ole pakko. Ässillä oli esim viime kauden mestaria vastaan tiistaina niin vähän paikkoja, ettei yksinkertaisesti ole avopaikassa varaa jättää sitä vetoa käyttämättä ja hakea syöttöä pakin tai sen mailan läpi takatolpalle.
Kuopion pelissä erityisesti tykkäsin miten kiekon kanssa tultiin omista pois, rohkeasti pienellä syötöllä. Tätä haluan nähdä jatkossakin.