ErgonomicMonkey
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lukko
"Hauska" on seurata, miten ns. puolueettomilla "urheilutoimittajilla" alkaa toisinaan vallanhimo kaihertaa mieltä ja työntymään mielen sopukoista esiin. Tämä ilmenee kirjoituksina, joissa aletaan kaivaa maata tai hiekottaa jäätä
jääkiekkovalmentajan alta. Mutta nämä onnettomat piruparat eivät ymmärrä, että kyseinen henkilö on tottunut liikkumaan liukkaalla jäällä. Kantamaan monenmoisia paineita vuodesta toiseen.
Jääkiekkomaalivahteina pelanneet mieshenkilöt lienevät myös aika kovapäisiä. Tottuneet olemaan kiekon tiellä, vaikka välillä kipeää tekeekin.Voihan olla, että he eivät noteeraa, "pidä juuri minään" noita aika ajoin ilmeneviä ja virheitä viliseviä kirjoitelmia. Eivät ehkä luekaan niitä,
Monastihan niitä syntyy kuin sieniä sateella esim. muutaman tappiopelin jälkeen. Tätä lajia tuntuu nousevan esiin ihan paikkakunnasta riippumatta. Sen ovat vuodet minullekin opettaneet. (Yhteiselo valmentajan kanssa, kun on kestänyt yli 30 vuotta.) Luulen, että tuo himo muhii jonkin verran heikossa itsetunnossa, joka saisi tyydytyksensä ärsyttävän valmentajan potkuina ja hetkellinen vallantunne jonkinasteisen täyttymyksensä.
Myös henkisellä laiskuudella on jotakin tekemistä tämän lajin sikiämisen kanssa. Toimittajat eivät osaa ajatella asioita toisin. He eivät esimerkiksi ymmärrä sitä, että jääkiekkovalmentamisessa kyse on pitkälti tulevan ennakoinnista ja tulevaan vaikuttamisesta. He eivät myöskään ymmärrä, että kyse on pitkälti ihmisten johtamisesta, pelaajien opettamisesta ja ilmapiirin luomisesta. Usein joudutaan myös tekemään suuria muutoksia aiemmassa toimintakulttuurissa, minkä vankeja myös toimittajat usein tuntuvat olevan.
Toimittajat arvostelevat peluuttamista, pelaajavalintoja ja taktiikkaa, kun eivät ymmärrä kokonaisuutta. Kyllä minä luulen, että jääkiekkovalmennuksessakin kokemus on se, mikä opettaa. Toimittajat eivät myöskään tunnu ymmärtävän, että peli on aina suhteessa vastustajaan ja vastustajan kokoonpanoon ja että esm. kaukalo vaikuttaa taktiikkaan. Itse olen seurannut jääkiekkoa kolmekymmentä vuotta, mutta aina opin uusia asioita ko. lajista mieheni kautta.
Valmentajan sosiaalisuus saattaa monelle toimittajalle olla myös kova pala purtavaksi. Miten tuo ihminen voi liikkua noin laajalla säteellä? Tänään Raumalla ja huomenna Mikkelissä? Toimittajat niin mielellään pitäisivät valmentajat omissa pikkukarsioissaan, eivätkä soisi heille liikkumavaraa muualla. Ristonkin pitäisi pää punaisena miettiä Lukkoa Raumalla. Liikehtiminen Satakunnan ulkopuolella sallitaan vain Lukon bussilla. : ) Mutta kriisitilanteethan vaativat luovia ratkaisuja ja luovuushan elää ja voi hyvin juurikin silloin, kun ihminen saa hetken vapaa-aikaa rutiineistaan.
Työsopimusasioiden tuomista jääkiekkovalmentajien sopimusten kanssa samaan pöytään en pidä kovin viisaana. Kyllä valmentajat usein saavat lähtöpassit ilman YT-neuvotteluja tai irtisanomisaikoja. Työaikaa ei noudata, ei ole normityöaikaa, eikä työsuojelusta jäähalleissa ole tietoakaan.Ja jos onneton valmentaja saa vaikkapa flunssan, niin kyllä asiaa retostellaan joka suuntaan.Monella muulla työpaikalla tunnetaan esimerkiksi sellainen asia kuin sairauslomat. : ) Joillakin työpaikoilla liiankin hyvin.
Minä luulen, että maamme työllisyystilanne olisi paljon parempi, jos yhtä joustavia ihmisiä olisi enemmän olemassa. Työn perässä kulkemista pitkin Suomea. Paljon helpompihan se olisi elää vain yhdellä paikkakunnalla ikänsä, mutta aina se ei onnistu. Ja kyllähän tässä myös oppii paljon asioita matkan varrella. Välillä valmentavelhon kanssa leikkisästi säälittelemme heitä, "joilla on vain yksi kaupunki".
Tärkeintä kaikessa työssä, niin toimittajalla kuin valmentajalla on se, että hän pysyy hyvän puolella, Ei antaudu väärän vietäväksi! Ei jaa väärää tietoa! Yrittää parhaansa. Ja jos oma paras on pientä, niin yrittää kehittyä ihmisenä. Omien motiivien ajoittainen tarkistaminen tekee kaikille hyvää.