Keskuudestamme on poistunut myös aito kissanainen eli Eartha Kitt. Kuten linkistä näkee niin hän menehtyi eilen sairaalassa syöpään. Ikää hänellä oli 81-vuotta.
R.I.P.
R.I.P.
Ei tässä voi välttyä ajatukselta, että lähti pois oman käden kautta, mikä sinänsä on tässä vaiheessa ihan turhaa spekulointia.
Ns työikäisten suomalaisten, varsinkin miesten tavallisimmat kuolinsyyt lienevät nykyään alkoholin aiheuttamat sairaudet, tapaturmat sekä itsemurhat. Kumma juttu, että viinaan kuoleminen ei ole niin suuri tabu, kuin omankäden kautta lähteminen. Toki näilläkin voi usein olla yhteys toisiinsa. Mutta masennus on nykyään jo varsinainen kansansairaus ja se voi kohdata kenet tahansa. Vakavaksi muuttuessaan se on hengenvaarallinen tauti, mutta silti siitä ei jostain syystä haluta puhua, kun se vie ihmisen tuonpuoleiseen.Niin, harvoin sitä 40-vuotiaana ns. "luonnollista kuolemaa" kokee. Jos olisi sellainen ollut, niin kyllä noi lehtijutut yleensä mainitsevat syyn, esim. sairaskohtaus.
RIP.
Ei tässä voi välttyä ajatukselta, että lähti pois oman käden kautta, mikä sinänsä on tässä vaiheessa ihan turhaa spekulointia.
Samoin kääntäen, eli kuolemaan johtaneet syyt ja olosuhteet kerrotaan usein suoraan, mikäli kyseessä EI ole ollut itseaiheutettu lähtö. Ettei vaan vahingossa kukaan kuvittelisi tapahtunutta itsemurhaksi. Näin varmaan menetellään silloinkin jos asianomainen on esimerkiksi tukehtunut kahvipöydässä pullanpalaan (= eräs mahdollinen case "tapaturmaisen menehtymisen" taustalla, näitä boluskuolemia sattuu silloin tällöin). Ruokaan tukehtuminen ei ehkä ole komeimpia tapoja lähteä, mutta ei se mikään itsemurhan kaltainen tabu taida olla, vaikka kyseessä olisi reipas rokkitähti tai kuulu liikemies.Ei se ole turhaa spekulointia, vaan pääteltävissä oleva fakta. Finessihän näissä on se, että itsemurha on kyseessä, jos muistokirjoituksessa ei ilmoiteta mitään syytä. Se on vain konventio, jolla ilmoitetaan ns. pieteetillä oman käden kautta lähtö. Mäkelän muistokirjoituksessa tähän viitataan toki parissa kohtaa muutenkin, mutta kyllähän tämä on ilmoitettu klassisella tavalla.
On tosiaan annettu ymmärtää että Arska Arvonen olisi ollut viimeisenä elossa vuoden 1918 sotatoimiin osallistuneista. Wikipedian mukaan Arvonen oli viimeinen 1800-luvulla syntynyt suomalainen. Näin siis kääntyi historian lehti. Nyt ei sitten sisällissodan veteraaneja enää haastatella muistelmia varten. Muita kyseiset ajat eläneitä tietysti on vielä keskuudessamme, jonkin aikaa vielä, mutta he olivat lapsia vuonna 1918.Ellen nyt väärin ole ymmärtänyt, niin samalla lähti viimeinen Kansalais- Sisällis- Vapaus- Veljessota, Kapina, Punakapina, Vallankumous - veteraani?
Eli Suomen historian synkin vaihe on nyt entistäkin konkreettisemmin historiaa.
Ellen nyt väärin ole ymmärtänyt, niin samalla lähti viimeinen Kansalais- Sisällis- Vapaus- Veljessota, Kapina, Punakapina, Vallankumous - veteraani?
Eli Suomen historian synkin vaihe on nyt entistäkin konkreettisemmin historiaa.
Tai lunkisti ottaminen. Sallii hieman nautintojakin itselleen. Jotenkin luulen, että itsensäkieltäjät, jotka ehkä sinänsä ihan oikein yrittävät elää terveesti, mutta tekevät siitä suuren numeron ja stressaavat ja miettivät sitä koko ajan, eivät lopulta voi hyvin. Eivätkä elä vanhoiksi ja varsinkaan pysy virkeinä.Tästä voi päätellä, että pitkän iän salaisuus on oma kantapubi.
Uskoisin, että alaikäiset on näissä huomioitu.Jaa, voihan tuolla vielä olla joitain lapsina sotimiseen osallistuneita, veteraaneja ne nekin kai on, taisi jokunen lapseksikin luokiteltava kaiketikin olla molemmin puolin sotahommissa.
Arska oli kyllä kova jätkä. Vielä 110-vuotiaana oli käyty nauttimassa olutta pubissa juhlan kunniaksi. 100-vuotispäivää juhlistettiin pubikierroksella Lontoossa.