Välillä, kun joku tuttu naama menee kuolemaan, sanotaan että nyt kyllä pysäytti. Oon huomannut itsekin että toisinaan tulee joidenkin kuolinuutisten kanssa vähän semmonen outo fiilis, pysäyttävä sitä kai jotenkin ihan hyvin kuvaa. Se tulee kun on kuollut joku sellainen nimi jota ei nyt sinänsä oo mitenkään ihmeellisenä ja omalle elämälle tärkeänä pitänyt, kunnes sitten vasta kun se on kuollut, sitten on havahtunut ajattelemaan että tuo se olikin kyllä semmonen persoona joka on jotenkin tässä omassa elossa salakavalasti kulkenut mukana tai ollut jossain vaiheessa eloa isossa roolissa, vähän niinku itsestäänselvyytenä tai sitten semmosena jota ei oikein oo tajunnut ajatuksen tasolla arvostaa eläessään.
Semmoset nimet jotka on itse tiedostanut olevan tärkeitä tai fanittamisen kohteita ei sillee oikein tämmöstä fiilistä saa aikaan, ne on sitten eri tavalla surullisia hommia. Yritän tässä nyt hakea semmosia hahmoja joiden suuruutta/tärkeyttä/elämässä jollain tavalla pitkään mukana roikkuneita ei oo oikein itsekään tajunnut, kunnes vasta kuolinilmoitusta lukiessa.
Minä sitten aloin miettimään, että ketkä voisi mahdollisesti olla tämmösiä nimiä jotka sitten joskus tulevaisuudessa kuollessaan itselleni saavat tämmösen fiiliksen, ja keksin seuraavat nimet:
- Conan O’Brien
- Arnold Schwarzenegger
- Harrison Ford
- Saku Koivu
- Mika Häkkinen
- Ricky Gervais
- Howard Stern
- Kari Hietalahti
- Emilia Clarke
- Jussi Markkanen
Noiden kuolinilmoitus kun joskus tulee vastaan, niin se on pysäyttävää. Kaikki vähän semmosia njääh-nimiä itselleni, mutta sitten kun alkaa kelaamaan niin ei ne olekaan.
Keiden kuolema tulee sinut pysäyttämään? Nyt jos niitä mietit tällee etukäteen, niin ei ne sitten ehkä pysäytäkään.
/img-s3.ilcdn.fi/c24184dd21aa26d6c0c28c19cc97851362d1a7eb029d73de8f70719f4f12cb2e.jpg)
www.iltalehti.fi
