Rehellisyys työmarkkinoilla

[ruoska]

Tuolla on jo jonkin aikaa ollut keskustelua töiden maittavuudesta, jonne itsekin on tullut jo kirjoiteltua. Seuraava aiheeni koskeekin yleisesti rehellisyyttä työmarkkinoilla. Tällä tarkoitan sitä, että kannattaako työmarkkinoilla kertoa asiat ihan suoraan eli kertoa esimiehelle, jos homma ei esim. töissä todellakaan toimi vai pitääkö asia vaan omana tietonaan ja olla siitä kokonaan hiljaa. Itse olen ainakin tähän asti halunnut olla rehellinen ja kertoa työnantajalle, jos jokin asia töissä mättää.

Toinen asia mihin viimeksi tänään tuli kaverin kanssa jutellessa törmättyä oli avoimuus ja rehellisyys työtarjouksista. Eli tällä tarkoitan sitä, että kannattaako työnantajalle avoimesti kertoa kilpailevasta työtarjouksesta vaikka haluaa talossa jatkaa vai olla asiasta hiljaa. Vaikka tarkoitus ei olisikaan kilpailuttaa itseään kahden talon välillä. Vai kannattaako asiasta mainita vasta sitten, jos todella on jo pois lähdössä ja päätöksen tehnyt.

Itse olen aina pyrkinyt olemaan rehellinen työnantajalle ja kertomaan, jos tarjous on jostain muualta tullut ja työnantaja on tätä arvostanut. Mutta olen kuullut myös tapauksia viimeksi tänään kaverilta, että työnantaja on pitänyt asiaa epäluottamuslauseena taloa kohtaan ottaa tällaiset asiat edes puheeksi, jos ei ole päätöstä paikan vaihtamisesta tehnyt.

Mitä mieltä muut palstalaiset asiasta ovat kannattaako rehellisyys vai pitää vain asiat omana tietonaan?

 

[PJ]

Mitä mieltä muut palstalaiset asiasta ovat kannattaako rehellisyys vai pitää vain asiat omana tietonaan?

Lähkökohtaisesti kilpailuttaminen on aina hyvästä. Se varmistaa resurssien tasapainon.

Kysymys on siitä millainen resurssi olet työnantajallesi. Jos olet korvaamaton, niin tottakai kannattaa. Jos olet vain joukon jatkona, niin ei varmaan kannata hämmentää. Tyypillinen kapitalistinen ongelma. Jos koet, että työnantaja vain riistää sinusta tuottamasi lisäarvon. Ei varmaan kannata. Jos koet, että vaikutat yrityksen tulokseen merkitsevästi, niin kannattaa aina keskustella palkkauksesta.

Lähtökohtaisesti rehellisyys yleensä pitkässä juoksussa kannattaa aina, jos ei muuta niin on helpompi olla. Lyhellä tähäimellä rehellisyys ei aina valitettavasti kannata, mutta onneksi se on yleensä vain lyhyen tähtäimen ongelma. Väärin asetellut sanat voivat tietysti suututtaa puolin ja toisin. Eli kiinnittäisin myös huomiota siihen, että olisin asiallinen olisipa valinta mikä tahansa.

Nimimerkillä asiasta kummallakin puolella pöytää asiasta keskustellut

 

[AnaMasa]

Rehellisyys on mielestäni yksi suurimmista hyveistä, mitä ihminen voi ylläpitää. Se myös helpottaa kummasti yksilön arkielämää, kun antaa ulos aina (kun tilanne sitä edellyttää, hiljaisuus on hyve myös) totuuden siitä mitä ajattelee pienistä ja suuristakin asioista. Eipähän tarvitse ikinä miettiä tai muistaa, että onko sanominen ristiriidassa jonkun aiemmin sanotun kanssa. Tyhmäksi ei silti kannata ryhtyä. Mikäli työnantajan reaktiota epäilee, niin rehelliseksi heittäytyminen on helpompaa, mikäli pankista löytyy pariksi kuukaudeksi puskuria tai sopivan työn saanti muualta on enemmän kuin todennäköistä.

Itse olen kerran bluffannut olemattomalla toisella työtarjouksella, kun palkkakuoppa alkoi täyttyä vedellä, eikä asiaa saanut muuten edes puheeksi. Läpi meni, mutta en tekisi toiste. Ensi kerralla turvaan selustan.

 

[Borgie]

Riippuu niin tilanteesta. Itse en kertoisi jos olisin tilanteessa jossa jääminen nykyisen työnantajan alaisuuteen ei olisi vaihtoehto, eikä uutta paikkaa vielä tiedossa. Sikäli että uuden työn metsästys venyy, niin hiemankaan tärkeämmälle kaverille aletaan etsimään korvaajaa, ja vedetään kaikista suuremmista projekteista pois. Toisinsanoen helppoa paluuta ei ainakaan ole ja luottamus mennyt. Myöskään cv:ssä ei näytä hyvältä että on kanneskellut viimeiset puolivuotta papereita paikasta a paikkaan b.

Jos uusi paikka taas on tiedossa ja lähtö varmaa, vaikka nykyinen työnantaja tulisikin vastaan, niin sitten toki ajoissa asian ilmoittaminen on vain fiksua.

Jos taas tarjous naapurista tulee, siitä kieltäytyy ja kertoo tämän työnantajalle, pitää työnantaja sitä a.) suosionosoituksena heitä kohtaan ja b.) ymmärtänee että koska asia tuotiin esille, odottaa myös toinen osapuoli kompensaatiota lojaaliudestaan (ja arvotetulle kaverille niitä varmaan myös tulee).

Itse välttäisin toisen työpaikan käyttämistä lyömäaseena palkankorotukselle/ylennykselle viimeiseen asti (vaikka olisinkin korvaamattomassa asemassa), ja siinäkin tapauksessa katsoisin että tuo toinen työpaikka olisi olemassa ja jos asetettuihin ehtoihin ei suostuta, tulee myös työpaikkaa vaihtaa. Muussa tapauksessa tekee vain itsestään pellen, ja joka tapauksessa "uhkauksen" jälkeen työnantaja alkaa katsomaan backuppia ettei tilanne pääse toistumaan.

Itse olen huomannut, että Suomi on niin pieni maa, että täällä ei kannata polttaa yhtään siltaa työmarkkinoilla ilman todella painavia syitä.

 

[ruoska]

Riippuu niin tilanteesta.

Jos tarjous naapurista tulee, siitä kieltäytyy ja kertoo tämän työnantajalle, pitää työnantaja sitä a.) suosionosoituksena heitä kohtaan ja b.) ymmärtänee että koska asia tuotiin esille, odottaa myös toinen osapuoli kompensaatiota lojaaliudestaan (ja arvotetulle kaverille niitä varmaan myös tulee).

Itse olen huomannut, että Suomi on niin pieni maa, että täällä ei kannata polttaa yhtään siltaa työmarkkinoilla ilma todella painavia syitä.

Itse olen tehnyt parikin kertaa niin, että olen saanut tarjouksen muualta ja kertonut siitä työnantajalle avoimesti, että en ole ottanut sitä vastaan. Työnantaja on arvostanut tätä paljon. Mutta entä vastaavassa tilanteessa, jos työnantaja asennoituu asiaan tavalla, että olet kuitenkin harkinnut toista vaihtoehtoa mahdollisesti ja näin et olisikaan enää täysin sitoutunut työnantajaasi. Mitä tällaisessa tilanteessa kannattaisi sitten tehdä? Moni käsittelee kuitenkin asioita eri tavalla.

Tuo pitää kyllä enemmän kuin paikkaansa, että siltoja ei kannata polttaa työmarkkinoilla tämän kokoisessa maassa.

 

[Rinoa]

Tätä joutui hetken oikein miettimään..
Yhdyn Borgien lauseeseen " Itse olen huomannut, että Suomi on niin pieni maa, että täällä ei kannata polttaa yhtään siltaa työmarkkinoilla ilman todella painavia syitä." Enemmän kuin totta! Ja koskaan ei tiedä kuka tuntee kenet..

Itse kävin vähintäänkin värikkäät palkkaneuvottelut menneenä kevät-talvena. Pinna oli kypsynyt jo pidemmällä aika välillä silloiseen työpaikkaan, ammattitieto-taito oli rautainen, firma itsessään todella syvältä mutta ajattelin että sitä kestää vielä hetken jos siitä edes jonkunlaisen korvauksen saa. Itsessään palkkaus oli huono. Toooodella huono. Kokatapauksessa, kävin palkkaneuvottelut hyvässä hengessä ( tai luulin näin ) ja ainoa mitä käteen jäi oli suurehko kasa sontaa. Niin henkisessä kuin taloudellisessakin mielessä.

Hain uuden työpaikan, ja irtisanoin itseni kaksi viikkoa näiden "palkkaneuvotteluiden" jälkeen. SIlloisen pomoni kysyessä, liittyykö irtisanoutumiseni jotenkin neuvotteluihimme, en nähnyt mitään syytä valehdellakaan.. Totesin rehellisesti, että olen paljosta velkaa hänen firmalleen ja olen monessakin mielessä oppinut paljon. Mutta sain niin hyvän tarjouksen ettei siitä voinut kieltäytyä. Lähdin kuitenkin siitä, että annan yritykselle, jonka tunnen paremmin kuin oman laukkuni mahdollisuuden näyttää minulle mitä osaamiseni ja panokseni heille on väärti. Ei paljoa.

Saan aivan uudenlaisen mahdollisuuden kehittää itseäni alalla joka on minulle intohimo. Irtisanoutuminen oli kova paikka, mutta en olisi kso yrityksessä selvinnyt pitkäänkään enää täyspäisenä, ilman alkoholiongelmaa tai törkyisiä velkoja. Kertaakaan en ole katunut, en myöskään sitä että kerroin hänelle miksi lähden. Ikävä kyllä eläminen ei ole ilmaista. Myyn tieto-taitoni eniten maksavalle, etenkin kun saan upean ympäristön sille.

Se sitten, kuinka laajasti tätäkin aihetta käsitellään.. Kerronko henkilökohtaisista asioistani työpaikalla? En jos ne eivät vaikuta merkittävästi työtehooni.

Muutos ei ole aina pahasta. Tehdään työtä elääksemme, ei eletä tehdäksemme työtä ; )

 

[Borgie]

Mutta entä vastaavassa tilanteessa, jos työnantaja asennoituu asiaan tavalla, että olet kuitenkin harkinnut toista vaihtoehtoa mahdollisesti ja näin et olisikaan enää täysin sitoutunut työnantajaasi. Mitä tällaisessa tilanteessa kannattaisi sitten tehdä? Moni käsittelee kuitenkin asioita eri tavalla.

Toki meitä on moneen junaan (palaan tähän lopussa), mutta ei kai kukaan työnantaja voi olla niin naivi, että olettaa työntekijöidensä hylkäävän kilpailevan tarjouksen suoralta kädeltä asiaa pohtimatta. Tottakai jokainen miettii tarjousta. PJ:n tapaan olen ollut kummallakin puolella pöytää käymässä näitä keskuteluja, ja tiedän että siinä missä itse harkitsen kilpailevaa tarjousta harkitsevat sitä muutkin.

Sanoin tuolla alussa, että palaan vielä lopussa sekalaiseen seurakuntaan, jota myös löytyy yritysten johdosta. Kaverin suusta kuultuna erään paikallisen PK yrityksen omistaja/toimitusjohtaja oli todennut, että yksikään lääkäri ei tiedä lääketieteestä enempää kuin hän (yritys ei työskentele lähelläkään lääketieteellistä alaa eikä kyseisellä TJ:llä ole myöskään lääketieteellistä koulutusta), joten hän myöntää tai on myöntämättä tästälähtien sairaslomat! Tälläisten sekopäiden voisi kuvitella suhtautuvan muihinkin asioihin hieman poikkeavasti....

 

[fat of the land]

Toisaalta on olemassa se kysymys jossa käsitellään työnantajapuolen rehellisyyttä työmarkkinoilla.

Noudatan itse periaatetta "kaksisuuntainen katu":
Aloitan työpaikassa 100% asenteella olettaen että työnantaja satsaa itseeni työntekijänä hoitamalla velvollisuutensa 100% asenteella.
Jos ilmenee puutteita velvollisuuksien hoitamisessa tai missä vaan, huomauttamisten jälkeen tietysti alan suhtautua työpaikkaan vain työpaikkana enkä tee kuin tarvittavan ja menen varmasti sieltä missä aita on matalin.

Kyllä työnantajapuolella pystytään kusemaan silmille ihan suoraan ja laskelmoidusti, sellaisesta kannattaa kiittää riistämällä työnantaja rahoistaan.

Ei välttämättä ihanteellinen tapa hoitaa asiat mutta hiukan sitä tulee kyyniseksi kun omalla alalla tätä silmille kusemista on nähty vaikka kuinka.

 

[Flu]

Tuolla on jo jonkin aikaa ollut keskustelua töiden maittavuudesta, jonne itsekin on tullut jo kirjoiteltua. Seuraava aiheeni koskeekin yleisesti rehellisyyttä työmarkkinoilla. Tällä tarkoitan sitä, että kannattaako työmarkkinoilla kertoa asiat ihan suoraan eli kertoa esimiehelle, jos homma ei esim. töissä todellakaan toimi vai pitääkö asia vaan omana tietonaan ja olla siitä kokonaan hiljaa. Itse olen ainakin tähän asti halunnut olla rehellinen ja kertoa työnantajalle, jos jokin asia töissä mättää.

Mitä itse työtehtäviin tulee niin aina kannattaa olla niin suora ja rehellinen kuin mahdollista. Kyllä managerit itsekkin tietävät, kun homma ei toimi. Mutta ketään henkilöä taasen ei kannata suoraan syyttää. Mielummin kannattaa tarjota ratkaisuja ongelmiin. Kuka tahansa osaa valittaa, mutta harva osaa ratkaista ongelmat hyvin.

Toinen asia mihin viimeksi tänään tuli kaverin kanssa jutellessa törmättyä oli avoimuus ja rehellisyys työtarjouksista. Eli tällä tarkoitan sitä, että kannattaako työnantajalle avoimesti kertoa kilpailevasta työtarjouksesta vaikka haluaa talossa jatkaa vai olla asiasta hiljaa. Vaikka tarkoitus ei olisikaan kilpailuttaa itseään kahden talon välillä. Vai kannattaako asiasta mainita vasta sitten, jos todella on jo pois lähdössä ja päätöksen tehnyt.

Itse olen aina pyrkinyt olemaan rehellinen työnantajalle ja kertomaan, jos tarjous on jostain muualta tullut ja työnantaja on tätä arvostanut. Mutta olen kuullut myös tapauksia viimeksi tänään kaverilta, että työnantaja on pitänyt asiaa epäluottamuslauseena taloa kohtaan ottaa tällaiset asiat edes puheeksi, jos ei ole päätöstä paikan vaihtamisesta tehnyt.

Miksi kerrot kilpailevasta tarjouksesta jota et ottanut? Yrität saata jonkinmoista arvostusta. Jos alaiseni kertoo, että hänelle on tarjottu paikkaa, jota hän ei ottanut. Ensimmäinen kysymykseni on, miksi et ottanut? Tähän voit sanoa, joko että täällä on niiiiiin paljon kivempaa (nuoleskelu linja) tai sitten etteivät antaneet tarpeeksi palkkaa. No minulle tuo ei ainakaan herätä mitään suurta sympatiaa. Ennemmin alan miettiä kenellä korvaisin kyseisen henkilön.

Jokainen ukko tiimistäni voi aina saada halutessaan uuden duunin. Ainoa todellinen syy mainita kilpailevasta tarjouksesta on kilpailuttaa itsensä uuden ja nykyisen firman välillä. Joka kerta, kun alaiseni on näin tehnyt olen kehottanut valitsemaan uuden tarjouksen. Yritän aina kohdella alaisiani parhaiden mahdollisuuksieni mukaan. Jos tämä ei riitä niin silloin varmaankin kannattaa lähteä jonnekkin muuaalle missä tämän kyseisen henkilön ominaisuuksia arvostetaan paremmin. Muiden tarjousten ottamattajättäminen on lähinnä säälittävää - aivan ilmeistä siis on ettei kaveri saa tarpeeksi hyviä tarjouksia.

 

[ruoska]

Miksi kerrot kilpailevasta tarjouksesta jota et ottanut? Yrität saata jonkinmoista arvostusta. Jos alaiseni kertoo, että hänelle on tarjottu paikkaa, jota hän ei ottanut. Ensimmäinen kysymykseni on, miksi et ottanut? Tähän voit sanoa, joko että täällä on niiiiiin paljon kivempaa (nuoleskelu linja) tai sitten etteivät antaneet tarpeeksi palkkaa. No minulle tuo ei ainakaan herätä mitään suurta sympatiaa. Ennemmin alan miettiä kenellä korvaisin kyseisen henkilön.

Arvostuksen saamisesta nyt tuossa ei ole koskaan ole ollut kyse. Olen halunnut olla avoin asioista ja olen uskonut tätä myös työnantajan puolelta. Ja homma on toiminut erittäin hyvin. On kyseessä ollut sitten pienempi tai sitten muutaman sadan hengen työllistävä talo.

No välttämättähän kyse työpaikan vaihdossa ei läheskään aina ole tuo mainitsemasi palkka. Saattaa olla jokin muukin. Mutta niinkuin Borgiekin tuossa mainitsi, että ei kai kukaan työnantaja kuvittele, että tarjouksen hylkäisi suoralta kädeltä. Mutta toiset käsittelevät asioita eri tavalla ja ainakin minun kohdalla on ollut se, että olen halunnut kertoa työnantajalle tarjouksesta ja kertonut, että olen miettinyt tarjousta mutta halunnut vielä jäädä tänne.

 

[Flu]

Mutta toiset käsittelevät asioita eri tavalla ja ainakin minun kohdalla on ollut se, että olen halunnut kertoa työnantajalle tarjouksesta ja kertonut, että olen miettinyt tarjousta mutta halunnut vielä jäädä tänne.

Muttet vieläkään kertonut MIKSI kerrot saamasi tarjouksen pomollesi? En vain pysty keksimään yhtään järkevää syytä siihen. Itse ainakin uskon, että jokainen alaiseni saa helposti työtä muualta jos haluaa. Jos tuosta itse haluaa pitää ääntä niin en vain keksi mitään muuta syytä kuin arvostuksen haluaminen tai palkan ylöpäin pumppaaminen. Molempiin on parempia keinoja kuin muitten tarjousten kertoileminen.

 

[Sonny Burnett]

Meikäläisen tapauksessa rehellisyys ainakin kannatti. Olin kiikkunut jo pidemmän aikaa määräaikaisessa työsuhteessa muuten mukavassa duudissa, mutta todella kypsynyt työsuhteiden ketjuttamiseen. Olin kaikessa hiljaisuudessa hakenut toisaalta vakkarityön ja jätin työnantajan ota tai jätä tilanteeseen. Tein toki paskamaisen tempun toista firmaa kohtaan kun käytin sitä "kiristysvälineenä" mutta kyllä kannatti.

 

[ruoska]

Muttet vieläkään kertonut MIKSI kerrot saamasi tarjouksen pomollesi? En vain pysty keksimään yhtään järkevää syytä siihen. Itse ainakin uskon, että jokainen alaiseni saa helposti työtä muualta jos haluaa. Jos tuosta itse haluaa pitää ääntä niin en vain keksi mitään muuta syytä kuin arvostuksen haluaminen tai palkan ylöpäin pumppaaminen. Molempiin on parempia keinoja kuin muitten tarjousten kertoileminen.

Olen halunnut olla avoin asioista ja olen uskonut tätä myös työnantajan puolelta. Ja homma on toiminut erittäin hyvin. On kyseessä ollut sitten pienempi tai sitten muutaman sadan hengen työllistävä talo.

Noin kirjoitin tuossa ylhäällä. Eli tarkoitan tuolla kommentillani sitä, että tuon avoimuuden kautta olen aikaisemmissa työpaikoissa saanut erittäin hyvän luottamuksen työnantajaa kohtaan. Hän luottaa minuun ja minä myös heihin. Helpottanut aika helvetisti työskentelyä, kun kaikki työhön liittyvät asiat on saatu hoidettua helpolla. Jos siitä haluaa käyttää termiä arvostuksen hakeminen niin sitten se on ilmeisesti sitä. Tämän enempää en jaksa asiaa enää vatvoa.

 

[AnFa]

Apua!!!

En tiiä onko oikee ketju mihin kirjottaa mut laitan silti.

Elikkä sellainen tapaus minulla juurikin tällä hetkellä et oon ollu kuukauden töissä ja tänään tuli eka palkka ja oli aika järkytys kun oli paljon huonompi kuin palvelualojen tessin mukainen minimipalkka edes. Tiesin kyllä jo vähän ounastella et se vois olla sellainen kun töissä on toinenkin jannu joka on saanu koko kesän ajan samaa paskaa palkkaa. Elikkä siis meille maksetaan harjoittelijan palkkaa vaikkei ole harjoittelijaksi palkattukkaan ja tilinauhassakin lukee se varsinainen titteli. Ei kumpikaan kuuluta liittoon jonne asiasta voisi avautua. Minne siis voi soittaa ja avautua ja mahdollisesti jopa saada apua asiaan???? Huomenna meen juttusille pomon kanssa asian tiimoilta. Nyt ois nopeat neuvot kyllä tarpeen! Voin tarvittaessa myös tarkentaa tapausta..

 

[Beagle Boy]

...

Sen vinkin annan, että jos sinulla on koeaika niin kannattaa lykätä tuota pomon kanssa liksasta keskustelua siihen kun koeaika on päättynyt. Näin vältät sen, että pomo vittutksissaan päättää, että et sovellu duuniin ja purkaa työsopimuksen koeaika pykälän perusteella. Maksamattomia palkkoja voit karhuta koeajankin jälkeen.

Sinulle on muuten AnFa YV.

edit. Tiedän, että koeaikanakaan ei saa työsopimusta purkaa epäasialliseen perusteeseen vetoamalla. Käytännössä työnantajan sanoessa, että työntekijä ei sovellu duuniin on asiasta hankala ja aikaa vievää ruveta kinaamaan.

 

[Borgie]

En tiiä onko oikee ketju mihin kirjottaa mut laitan silti.

Elikkä sellainen tapaus minulla juurikin tällä hetkellä et oon ollu kuukauden töissä ja tänään tuli eka palkka ja oli aika järkytys kun oli paljon huonompi kuin palvelualojen tessin mukainen minimipalkka edes...

Ööö... siis menit töihin mutta et tullut kysyneeksi palkkaa vai?

 

[Ylärima]

En tiiä onko oikee ketju mihin kirjottaa mut laitan silti....

Ei kumpikaan kuuluta liittoon jonne asiasta voisi avautua....

No toivottavasti teille nyt on valjennut, että siihen liittoon ehkä kannattaisi kuulua?

 

[Flu]

No toivottavasti teille nyt on valjennut, että siihen liittoon ehkä kannattaisi kuulua?

No sinäänsähän työehtosopimuksethan koskevat sekä liittoon kuuluvia, että kuulumattomia. Mitä itse tilanteeseen tulee niin jos työpaikka on tärkeä, eikä siitä halua lähteä, niin mitään ei kannata inistä koeaikana. Sen jälkeen sitten karhuamaan ainakin minimipalkkaa.

 

[AnFa]

Ööö... siis menit töihin mutta et tullut kysyneeksi palkkaa vai?

Jep jep. Oletin tietenkin et vähintään tulee tesin mukainen. Oon ollu aiemminkin vähän vastaavassa tilanteessa, ja tiedän et nuo kannattas kysellä ja kuulua liittoon jne jne.. Muutaman kuukauden työttömänä olleena ei tommosiin jaksanu puuttua (kuhan vain töitä sai) varsinkin kun yritys on alallaan yksi suurimmasta ellei jopa suurin suomessa (en ole varma). Jotenkin vain tuntui et kaikki menee hyvin. Tiiän et tyhmä olin. Mut tietääkö kukaan onko mitään "auttavaa kättä" liittoon kuulumattomille?

 

[Vale]

Jep jep. Oletin tietenkin et vähintään tulee tesin mukainen. Oon ollu aiemminkin vähän vastaavassa tilanteessa, ja tiedän et nuo kannattas kysellä ja kuulua liittoon jne jne..

Onko sinulla työsopimusta, ja mitä siellä sanotaan palkasta?
Mielestäni tuollaisesta asiasta voi esimiehen kanssa mennä juttelemaan ehdottomasti vaikka koeajalla olisikin. "Auttavia käsiä" nyt tulee mieleen ainakin kauemmin talossa olleet työkaverit jotka tietävät kenen puoleen kääntyä, luottamusmies, tai vaikka perehdyttäjä mikäli sinulle sellainen on osoitettu.

 

[DAF]

"Auttavia käsiä" nyt tulee mieleen ainakin kauemmin talossa olleet työkaverit jotka tietävät kenen puoleen kääntyä, luottamusmies, tai vaikka perehdyttäjä mikäli sinulle sellainen on osoitettu.

Eipä taida luottamusmies palvella niitä, jotka eivät liittoihin kuulu...

 

[Gellner]

Eipä taida luottamusmies palvella niitä, jotka eivät liittoihin kuulu...

Ei luottamusmiehellä ole mitään tekemistä liittojen kanssa, vaan luottamusmies on nimenomaan kaikkien työntekijöiden edustaja.

 

[alwahla]

Eli kuten on tullut monelle varmaan aika selväksi, työskentelen lehtialalla. Tarvitsimme tuohon aikaan runsaasti ilmoitusmyyjiä ja porukkaa auttamaan meitä tulevissa messutapahtumissa.
Serkkupoikani Tunisiasta heilui vielä tuolloin ympäristössä, koska hänen pitää suorittaa armeija (jätkä on 27) Suomessa, sillä hänellä on Suomen passi (äitinsä on suomalainen). Anyways, työkkärin kautta meille ilmoittautui työnhakijaksi iranilaista verta omaava about nelikymppinen häiskä.(Tosin vasta haastattelussa saimme tietää hänen kotimaansa)
Tässä vaiheessa kaikki vaikutti vielä normaalilta.

No, koitti sitten suuri päivä meille, kun vihdoin pääsimme aloittamaan työpaikkahaastattelun tän miehen kanssa. Kutsutaan häntä nyt vaikka Abduliksi.

Abdul ilmaantui paikalle hieman myöhässä, mutta ensivaikutelma oli ihan asiallinen. Tarjosimme hänelle kahvit ja pullat, ja hän rupesi kertomaan omaa tarinaansa. Samalla, kun hän kertoi itsestään hän suorastaan hyökkäsi meidän onnettoman palasokerilaatikon kimppuun, ja ahmi sieltä molemmin käsin (suurin piirtein) sokeria suuhunsa.

Hän kertoi, että oli joutunut muuttamaan pois Iranista ajatollah Khomeinin takia. Abdul oli nähkääs jollain muotoa toisinajattelija.

Hän kertoi olevansa myös entinen näyttelijä, ja vaikutti aidosti kinnostuneelta tarjotusta työpaikasta. Lisäksi häntä miellytti se, että hän pääsisisi käyttämään omaa äidinkieltään arabiaa myynnissä.

Tässäkin vaiheessa kaikki vaikutti vielä ihan lupaavalta.

Mutta sitten:

Haastattelun jälkeen aloin kyselemään ihan huvikseen asioita Iranin nykytilanteesta, jolloin Abdulissa tapahtui jokin merkillinen muutos.

Seuraavaksi kyselin palestiinalaisista äärijärjestöistä, jolloin Abdul meni ihan sekasin.

Hän kertoi innoissaan, kuinka iranilaiset ovat palestiinalaisten puolella, ja muuta juttua.

Tämän jälkeen hän katsoi meitä kumpaakin haastattelijaa, minua ja firman johtajaa, ja sanoi, että jos me tekisimme koskaan hänen perheelleen jotain, hän tulisi ja ampuisi meidät, räjäyttäisi toimiston ja tappaisi sukulaisemme. Hän oli täysin tosissaan. Hän kertoi, että muslimin kuuluu tehdä niin.

Ymmärrätte varmaan, ettei Abdul saanut paikkaa.

Vielä pari viikkoa myöhemmin hän tuli kyselemään paikasta, mutta sanoin, että paikka on täytetty.

 

[kausi]

edit. Tiedän, että koeaikanakaan ei saa työsopimusta purkaa epäasialliseen perusteeseen vetoamalla. Käytännössä työnantajan sanoessa, että työntekijä ei sovellu duuniin on asiasta hankala ja aikaa vievää ruveta kinaamaan.

Aivan, sen verran täsmennystä että ongelmaksi muodostuu juridisesti aiemmin tulkinnallinen mutta nykyisin varsin selvä tulkinta siitä, tuleeko työnantajan ilmoittaa työsuhteen päättymissyy myös koeaikapurussa. TSL 9:5 §:n perusteella ta:n on työntekijän pyynnöstä ilmoitettava työntekijälle kirjallisesti ne purkamisen syyt, joiden perusteella työsopimus on päätetty. Työoikeuden asiantuntijat olivat pitkään erimielisiä siitä koskeeko pykälä myös koeaikapurkua. Turun Hovioikeus sitten ainakin jossakin määrin ratkaisi asian tuomiossaan; ei koske, mutta perusteiden selvittämättä jättäminen vaikuttaa siten että oikeudenkäyntikulut napsahtavat ta:n maksettavaksi.

Homma nyt vaan on em huolimatta siten, että ta:n kannattaa aina ja varsinkaan kun mikään ei toisinkaan velvoita ilmoittaa perusteeksi ainoastaan että hei sulla on koeaika, kuulla sen voimassaolon ajalta tt:n mielipide ja ehdottomasti pidättäytyä minkään perusteen ilmoittamisesta, esille nostosta.

Ei luottamusmiehellä ole mitään tekemistä liittojen kanssa, vaan luottamusmies on nimenomaan kaikkien työntekijöiden edustaja.

Siis häh?

 

[ath0s]

Ei luottamusmiehellä ole mitään tekemistä liittojen kanssa, vaan luottamusmies on nimenomaan kaikkien työntekijöiden edustaja.

Nyt et taida olla ihan kympillä tässä mukana.

Luottamusmies nimen omaan on se linkki työntekijöiden ja liiton välillä.

Hänen tehtäviinsä kuuluu työpaikalla:

- edustaa ammattiliittoa ja sen jäseniä
- valvoo ja soveltaa työehtosopimuksen ja työlainsäädännön toteutumista työpaikalla
- neuvottelee kollektiivisesti työsuhdeasioista työnantajan kanssa
- auttaa ja neuvoo yksittäisiä jäseniä työsuhdekysymyksissä.