Rakkain vihollisesi: Miksi ja millä mielellä

[stroh80]

Ajattelin näin kauden alla polkaista käyntiin tällaisen ketjun. Ajatus tuli itse asiassa tuolta naapurileiristä, mutta ajattelin vähän laventaa aihepiiriä.
Moni IFK:n kannattajaista on niitä kuuluisia pöndejä jotka siis ovat muuttaneet pääkaupunkiseudulle syystä tai toisesta ja täällä löytäneet toisen kodin nordikselta. Vaikka näitä kavereita paljon mollataankin niin unohtuu, että stadi olisi aika pieni tuppukylä jos täällä asuisi pelkkiä paljasjalkaisia. Itse tunnen muutaman vastaavan kaverin, ja kun niiden synnyinkulmien jengi tulee käymään voin kertoa, että meno on mielenkiintoista. Olisi siis mielenkiintoista lukea muistakin vastaavista tapauksista.

Itselle sitäpaitsi "rakkain vihollinen" muodostui kun aloin seuraamaan lätkää n. 87-88 ja tästä syystä Tappara pelit ovat olleet minun sydäntä lähellä. Vielä kun paikallispelit vesitettiin liian monella kohtaamisella, eikä keskellä viikkoa viitsi oikein Tampereelle lähteä, niin Tapparan näkee vain kerran/puolikautta ja olen huomannut, että näitä pelejä odottaa jopa enemmän kuin paikallispelejä.

 

[Jupe]

Joo, olen "pönde". Asunut 20 vuotta Espoossa, nyt Helsingissä ja HIFK oli selvä vaihtoehto kun en edes voinut hirveästi vaikuttaa asiaan. Faijan ja Broidin kanssa hallilla jo 80-luvun alussa alle kymmenen vuotiaana. Mutsi ja Faija siis paljasjalkaisia stadilaisia, toinen Urheilukadulta ja toinen Kumpulasta.

Rakkain vihollinen on sitten kinkkisempi asia, yleensä vastakkainasettelu syntyy siitä kun jokin frendi kannattaa toista joukkuetta.

Mainitaan pari

- Tappara : kannatusta löytyy kaveripiiristä ja maalilaulu hajottaa pään. Hakametsässä on käytävä noin kaksi kertaa vuodessa syömassa mustaa ja katsomassa peli.

- Jokerit : kannatusta löytyy kaveripiiristä. Hjallis, Teemu, Ströbä, Immonen, Janecky, Saarikoski, Ketterer, Lind jne. Hyviä pelaajia(ainakin joskus), mutta mun silmissä narreja ;)

- TPS : kannatusta löytyy kaveripiiristä ja maalilaulu hajottaa pään. Tässä tulee "vanhat" ajat mieleen 90-luvulta. Jortikka on koominen hahmo. Isä Koivu vielä koomisempi.



J

 

[Lemieaux]

Mun stoori ei liity siihen että olisin alunperin pöndeltä ja muuttanut stadiin vaan toisinpäin. Tossa pari vuotta sitten, monien sattumien kautta, mulla vaihtui Otaniemi, Roskapankki, Eerikin pippuri ja Tintin grilli Hervantaan, Kultaiseen apinaan, Hookiin ja Punjabiin. Lähinnä opiskelujen takia, mutta kuten niin usein myös naisella oli sormet pelissä. Ensimmäisen parin kuukauden aikana oli suorastaan pakko oppia nysset ja rotvallit, syödä mustaa makkaraa, juoda "piipulliset"... ja päättää kumpi: Ipa vai Kirvesrinnat. Tapparan historian tuntien - sekä TBK:n mestaruuksien "varastaminen" että muinainen kahvakiekko - päätös oli melko helppo. On sitte tullu seurattua aika paljon Ipaa tässä samalla, ja tutustuttua moneen Ilveksen faniin, ja pakko sanoa että kyllä Ilvekselle riittää aika paljon sympatioita. Nordikselle ehtii noin 8-10 kertaa kaudessa, Hakametsässä olen käynyt lähes yhtä usein. Unelmafinaali ei siis ainakaan mulla olisi IFK-narrit vaan IFK-Ipa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Itse olen syntyperäinen pönde, oikea toukohousu. Talollisten, torpparien ja renkijullikoiden sukua varmaan sadannessa polvessa. Juonut 17-vuotiaaksi saakka päivittäin aamulla lypsettyä kokomaitoa. Heinänteko on minulle yhtä tuttua kuin Tenkasen Arskalle ratikkamatka kolmosella Kallion halki. Samoin olen pesunkestävä HIFK-fani noin neljävuotiaasta. Sittemmin olen toki asunut pitkään ympäri Helsinkiä ja pk-seutua.

Isoveli oli nuorempana jonkinlainen softcore TPS-fani. Niitä juttuja kuuntelemalla sikisi vuosien varrella jonkinlainen vitutus turkulaisseuraa kohtaan. Turun Sanomien urheilusivut oli lapsena tosi vittumaista luettavaa, omahyväistä skeidaa ja kaikki pyöri Töpselin ympärillä. Ainoa turkulaispelaaja joka silloin herätti jotain sympatioita oli Timo Nummelin, tosi persoona. Mutta TPS-viha oli kylvetty jo perhepiirissä.

Mitä rakkaisiin vihollisiin tulee, minkään liigaseuran ajoittainen konttaaminen ei aiheuta itselleni ihmeempiä fiiliksiä puoleen tai toiseen, mutta Turun Palloseura on poikkeus. TPS:ssa yhdistyi ainakin pentuna kaikki kuvottava mitä ymmärtää saattoi. Turku ja turkulaisuus, ylivoimaisesti typerin murre Suomessa, sukupolvien haikailu menetetystä pääkaupunkistatuksesta, kusenhajuinen aurajokivesi, sisäänpäinlämpiävä ylimielisyys, Hannu Jortikka, universumin ääliömäisin maalilaulu, sormet tahriva Turun Sanomat, sekä jokavuotinen hokeminen jostain "Suomen Turusta" joka julistaa joulurauhan. On siinäkin saavutus.

Jos oikeasti rakkaita eikä pelkästään inhottuja vihollisia listaa, niin ehkäpä Ässät ja Tappara pitää mainita. Molempien kannattajia tunsin pentuna, ja varsinkin Tapparaa kannatettiin kotikulmilla kovasti. Siksi HIFK:n kunnon selkävoitto Tapparasta tuntuu erityisen mukavalta. Ipa tuntuu joskus jopa sympaattisemmalta näistä Tampereen jengeistä. Silti Ilveksen nujertaminen tuntuu lähinnä ilmoitusasialta Tappara-voittoon verrattuna, jossa on aina pientä ekstraa mukana.

 

[Rocket Richard]

Meikäläinenkin on "maalta" kotoisin ja asun täällä vieläkin. Eli kuulun tälläiseen Etä IFK:n kannattajakuntaan kai sitten. Kaupungissa on kuitenkin pieni ja tiivis (ylläri) porukka, joka kannattaa intohimoisesti HIFK:ta ja heidän kanssa tulee aina välillä käytyä "etäkannattamassa" rakasta seuraamme.

Nordiksella tulee käytyä 2-5 kertaa kaudessa peliä katsomassa. Muita vakiopaikkakuntia ovat Kuopio, Lappeenranta ja Tampere. Mansessa tosin en muistaakseni IFK:n peliä ole nähnyt, vaan helvetinmoisessa kännissää jonkun Kahvaran pelin (eihän sitä selvinpäin tuollaisiin.)

Ykkösinhokki on aivan luonnollisesti narrit. Kaveriporukassa löytyy "faneja", jotka eivät kovinkaan intensiivisesti edes seuraa lätkää, vaan jos narrit sattuvat IFK:n voittamaan, niin kuittailua tulee heti.

Toinen selkeä inhokki on sitten Tappara. Yksi kavereistani on todella intohimoinen fani ja tästä syystä keskinäinen kamppailu saa minut inhoamaan tätäkin seuraa.

Kolmas ja lähes narrien veroinen inhokki on Kärpät. Tälläkin paikkakunnalla mon tutuista kannattaa tätä joukkuetta vain siksi, että se on sattunut menestymään muita paremmin pari viimeistä vuotta. Gloryhuntereita siis....

HIFK ollut kuitenkin pennusta asti se ykkönen. Suomen perinteikkäin seura ja suurin ja kaunein. Aamen.

 

[Rambo]

Rakkain viholliseni on tietenkin Jokerit. Ilman vastakkainasettelua fiilis lopahtaisi.

Kun aloin lätkää seuraamaan, narrit oli aina putoamisvaarassa. Jos narrit voitti oman pelinsä, se oli ihan positiivinen asia, kunhan se ei ollut keskinäinen. Vähän niinkuin säälittävä pikkuveli. 83 olikin sitten unelmafinaali. Sen jälkeen homma vajosi taas ja säälipisteitä tuli.

Inhokki narreista tuli Hjalliksen myötä. On vaikea keksiä ärsyttävämpää näkyä kuin leuaton humalassa nahkatakki päällä jäällä haastateltavana Jokerien voitettua mestaruuden. Narreissa on kyllä pelannut suuria suosikkejakin kuten maailman ärsyttävin virnuilija nro 91, jonka ilme jonkun tekemänsä koiruuden tai maalin jälkeen sai aikaan kylmiä väreitä. Siinä oli oikea jokeri-ikoni, jonka olisi voinut vaikka painaa logoksi pelipaitaan. Uschg!!!

Kun Hjallis ei enää ole ollut niin näkyvästi mukana viime vuosina, narrit ovat menettäneet ärsytysarvoaan merkittävästi. Eräänä vuonna tässä 2000-luvulla jouduin puolison takia menemään Ilmalaan (vaikka IFK pelasi samaan aikaan Nordiksella, kaikkea se rakkaus teettää!) pleijarimatsiin, jossa Kärpät pudotti Narrit jatkosta. Istuin sillä puoliskolla, jossa oli oululaisia. Homma meni kumma kyllä siihen, että jopa taputin narrien ylivoimapyöritykselle. Mutta en tod. huutanut mitään! Sitä vain toivoi, että kummatkin hoitaisi itsensä jatkoon. Ei sitten toteutunut...

Unelmafinaalin kun saisi vielä joskus...

 

[mac6666]

Kyllä Narrit on ylivoimainen ykkösinhokki miljoonasta eri syystä, alkaen Hjalliksesta ja päättyen liigan typerimpiin väreihin ja tunnuksiin.

Kärpät on noussut kyllä jo varsin lähelle. Jatkuva menestys on saanut Oululaiset (muka puolen Suomen joukkueen) todella ylimielisiksi ja odotan innolla, josko he tällä kaudella putoaisivat jalustaltaan.

TPS oli aikaisemmin kakkosena, mutta on nyt pudonnut näätien taakse maailman typerimpine maalilauluineen ja ällöttävine murteineen.

 

[fiftyeight]

Kaikissa joukkueissa on hyvät ja huonot puolensa vastustajana. Joitain vierasjoukkueita on mukava seurata, koska pelaavat vauhdikasta ja hyvää lätkää, esimerkkeinä vaikka JJalosen Kerho ja Kärpät. Toisaalta ketuttaa, jos/kun niille hävitään. Voittaminen kun on yleensä mukavampaa kuin häviäminen.

Sitten on joukkueita, joille häviäminen ärsyttää normaalia enemmän. Esim narreille häviäminen Nordiksella aiheuttaa sellaisen reaktion, että kotimatkalla autossa ei juuri puhuta. Jypille ja Tapparalle häviäminen kotona harmittaa sen takia, että vieraisilla molemmat joukkueet tulevat vain jäädyttämään pelin ja paritanssikilpailut pitäisi ymmärtääkseni olla jossain ihan muualla.

Yleensä ottaen häviäminen ei satuta niin paljon, jos on pelattu hyvin. Tarkoittaa vauhdikasta, aggressiivista peliä josta ei puutu jääkiekkoon kuuluvia hienoja elementtejä: loistavaa yhteispeliä, hienoja yksilösuorituksia, mieleenjääviä harhautuksia, makeita koppeja, klap-klap-maaleja, huikeita ylänurkkalämäreitä, kunnon perstaklauksia jne.

Mutta on se silti narrit.

 

[scholl]

Siis onko IFK näille pöndeille se rakas vihollinen?
Pöndethän käy esimerkiksi oulun kärpät paita päällä Nordiksella.

Narrit oli kouluaikoina ainoa vihollinen. Jos tuli köniin kaukalossa niin sitten osa vittuili koulussa ja jos tuli voitto paikallispelissä niin vähän aikaa oltiin jollain porukalla ihan kuninkaita.

Nykyään sellaista rakkautta ei ole enää ilmassa, joten täytyy vastaa, että enää ei ole mitään rakasta vihollista.

HPK:n kyllä kun saisi pois liigasta takaisin sinne divariin niin liiga olisi paljon mukavampi paikka kaikille.

 

[penalalli]

Turkulaiset

Kyllä TPS vastustajana edelleen herättää, se nyt pitää aina voittaa.
Saipasta taas pidän IFK:n jälkeen seuraavana joukkueena, syystä tai toisesta.
Töissä on useita Narri-faneja, jotka vuosiin eivät ole käyneet yhdessäkään kiekkomatsissa, kuvastaa Jokeritoimintaa ylipäätänsä. Ilmankos en jaksa innostua Hjalliksen joukosta millään tavoin.

 

[Meedio]

Samoin minulle turkulaiset kun täällä Turkkusessa asustelen. Kiva lähtee hallilta hyvillä mielin pois kun tupsukat saaneet kuokkaan. Ja sitten sen mahtavan fanikatsomon katsominen saa pahoinvoimaan ankarasti, ja kyseessä ei ole nautintoaineiden liika käyttäminen.Myös hallin tunnelma aika ankea ollut jo pitkään. Toisena on nuo narrit ja perustelut samat kuin mac6666.

 

[seeyou@jäähalli]

Jos "rakkaimmalla vihollisella" tarkoitetaan joukkuetta, jonka menestystä toivoo, ellei sillä ole vaikutusta oman joukkueen menestykseen, en osaa nimetä yhtä.

Minulle rakkaiden ihmisten kannattamat joukkueet ovat näitä "rakkaita vihollisia":

- HPK
- Lukko
- Tappara
- Ässät

Silti, Tampereen paikallisessa toivon Ilveksen voittoa (ellei HIFK:n sijoitukseen sopisi paremmin Tapparan voitto). Jotenkin Ilves tuntuu enemmän ifk-laiselta kuin Tappara.

 

[Petrell#32]

Tätä ketjua lueskellessa tuli mieleen Jokereiden tämän hetkinen tilanne, joka koomisesti muistuttaa HIFK:n edelliskausien alkua:

-Kanukki valmentajana, jonka kortit ovat vielä katsomatta.
-Pelisysteemi kauden alussa hakemista.
-Reisilleen menneet harkkamatsit kesällä.
-Ykkösvahti esiintynyt ailahtelevasti.
-Johtoportaassa vielä se yksi henkilö kenestä ei millään päästä eroon(vaikkakin rooli on pienentynyt)

 

[Aurinkotuuli]

Vain yksi: Ässät...

...voi olla rakkain vihollinen, sillä Ässien joukkueet ovat aina edustaneet samaa mitä IFK parhaimmillaan: täydellistä umpiluisuutta, erinomaista taistelua ja rakkautta oikeaa jääkiekkoa kohtaan. Tässä suhteessa parhain kokemukseni oli vuoden 1979-80 loppuhuipennus Ässiä vastaan. Allun voittomaali ja Veli-Pekka Ketolan törmääminen päätuomariin ja sitä seurannut lento suihkuun ovat edelleenkin rakkaimpia muistojani yhdessä Pepen kauden 1982-83 rystylätyn kanssa. Lisämaininta ja erittäin paljon kunnioitusta kaikille porilaiskatsojille, jotka vuosien menestymättömyyden jälkeenkin jaksavat uskoa edelleen. Tervetuloa taas Nordikselle!

 

[Dev]

Rakkain vihollinen taitaa minullekkin olla tuo Porin Ässät. Aina kun HIFK menee Isomäkeen pelaamaan on siellä mieletön tunnelma ja yleensä tunteet käy aina todella kuumana, sama juttu myös Nordiksella, tosin parina viime kautena ei ole ollut sellaista tunnelmaa ainakaan minusta ja tämä johtunee molempien joukkueiden vähän heikosta menestyksestä. Ässät kiehtoo minua myös sen takia, koska he ovat aina olleet se länsi-rannikon joukkue joka muistuttaa paljon rakasta IFK:ta.

Muutama vuosi sitten olisin vielä vastannut tähän Jokerit, mutta nykyään IFK-Jokerit pelit eivät vain sytytä niin kuin entisaikaan.

 

[BrendanShanahan]

Minun rakkaimmat viholliset:

Blues:Olen käynyt koulua Espoossa ja asunut siellä. Muutenkin vihaan Espoota kaupunkina.

Jokerit:Tunnen paljon Jokeri-faneja.

Kärpät:Tämä viha alkoi 24.11.2007.