Kovasti jakaa täälläkin mielipiteitä tämänkin viihteen olemassaolo, mutta sama ilmiö on ollut aikanaan muidenkin kotimaisten huumoripläjäysten kohdalla (Vintiöt, Kummeli, Pulttibois, Manitbois yms.), joten siinä mielessä historia toistaa itseään. Kyllähän tämä sarja pelkästään tuolla primetime-ajalla kerää jo huikeasti kansaa television ääreen, mutta uskon silti että kyllä tätä hassuttelua tietävä kansa kokoontuisi näköradion eteen muinakin ajankohtina kuin lauantai-iltoina. Kun tuota rosteria katsoo niin, onhan tähän ohjelmaan maikkari ladannut kotimaisen tämän päivän huumorin keskiraskaan sarjan nimekkäimpiä hahmoja ja osasta on noussut sellaisia tämän sarjan myötä. Rasila muistuttaa jutuillaan ja olemassaolollaan myös ehkä vanhempia huumorin aikoja, joita ei kaikki rippikouluiän molemmin puolin pyörivät kohderyhmäläiset välttämättä muista, mutta hyvin Jukka nuorempiensa kanssa pärjää.
Tällaisena loppujen lopuksi neutraalina peruskatsojanakin pystyy huomaamaan, että osaan hahmoista on käytetty enemmän aikaa kuin vartti, osaan on riittänyt puoletkin siitä. "Ongelmaksi" muodostuu ehkä se, että osaan katsojista ja jopa maksavista äänestäjistä tehoaa mikä tahansa hokema mitä esim. Toivasen ymmi yrittää noudattaa mm. tätä kaavaa: "aaaaivan, aaaaivan" mahdollisimman dorkalla äänellä on jo sellainen maneeri, joka saa osan katsojista jo siihen naurun remakkaiseen olotilaan, jossa virtsan pidättäminenkin on jo haastavaa. Näyttelijöistä huomaa myös miten he loppujen lopuksi omat tässäkin sarjassa omilla mukavuusalueillaan ja keksivät juttunsa sen mukaan missä kokevat olevansa vahvimmillaan. Kuustosen Mikon jälkikasvu ei pysty yhtään hahmoa tekemään niin ettei hokemaa sanottaisi legot sojossa marisevalla äänellä hahmon ollessa aina melko nuori ja Toivaselle jankkaus on selkeä päälinja. Hirviniemen hahmoille erilaiset kierot sutkautukset ovat taas mieleisiä ja niin pois päin.
Osa hahmoista (kenties ne paremmin suunnitellut) eivät rakennu pelkästään jonkin yksittäisten hokema-ydinsanojen ympärille vaan hahmo avautuu kerta kerralta enemmän, toki näilläkin hahmoilla voi hokemia olla, mutta niitä ei tuoda jatkuvalla syötöllä esille ja siinä mielessä Slaikka on potentiaalinen siinä missä jopa Heikkisen Jarmokin Imatran likkaa unohtamatta. Hahmossa on siis muitakin puolia ja varsinkin, kun Hirviniemi hallitsee tuosta porukasta nokkelat sanankäänteet ja kaksimielisyyden parhaiten, niin sillä pääsee jo pitkälle. Kuitenkin harmittaa, että ns. hokema-hahmot ottavat jossain vaiheessa ylivaltaa hieman hitaammin kehittyvistä potentiaalisista hahmoista ja näin ollen hokemista elävä katsojakunta äänestää kylmästi nopeasti ja pintapuolisesti tylsältä tuntuvat hahmot pois. Esimerkkinä Vatasen Kari "Köli" Rautainen pari tuotantokautta sitten oli oiva esimerkki siitä, että hahmo ei hätäisimmille varmasti heti potentiaalillaan auennut, mutta hahmossa oli piileviä mahdollisuuksia pitkälle meneväksi sketsi-hahmoksi. Olihan Kölilläkin hokema "siitähän mulle maksetaan", mutta eihän se nyt hauskalta kuulostanut kun sitä ei kimakasti hampaat paistaen sanottu. Itse pidin huikeasti Kölistä ja tuumasin, että tässä onkin ehkä ohjelman jonkinlainen ongelma, mutta tietysti pudottamisilla ennen kaikkea rahastetaan, mutta myös annetaan ruutuaikaa kansan suosikeille yhä enemmän.
Sen sijaan eri työpaikoille voisi antaa jonkinlaisen yleisen kiellon ylemmältä taholta putous-hahmojen maneereiden toistamiseen tai ainakin kiekkopiireistä tuttu "sakkokassa" kertaluonteisella maksulla olisi mainio keksintö aina, kun yksikin "mitä jäbä duunaa", "aaaivan, aaaaivan" tai "ninnannuna" kuuluu lähistöltä. Joillekin ohjelman katsojille on hämärtänyt se tosiseikka, että he eivät ole sketsihahmojen näyttelijöitä, vaikka haluaisivatkin selkeästi ja vaikka kuinka oma nasaali-ääni saadaan viritettyä mahdollisimman hahmoa vastaaville taajuuksille, niin ympärillä oleville ihmisille usein riittää, että kuulevat omat firman piikkiinsä ja ninnannunnansa silloin lauantai ehtoona näköradiosta.