Intistä saa nykyään ihmeellisen helposti vapautuksen. Mielestäni tämä laskee hieman yhteenkuuluvuuden tunnetta. Itsekin olisin luultavasti saanut vapautuksen, jos olisin vedonnut aiempiin urheiluvammoihin.
Henkilöitä, joilla on pientä kremppaa kropassa, voisi aivan hyvin kouluttaa hieman kevyemmällä ohjelmalla. Eihän intissä muutoinkaan ole niin hirveästi ohjelmaa, joka vaatisi kovaa juoksukuntoa tai kestävyyttä; leireilläkin ollaan ehkä kerran kuukaudessa.
Miten tuon nyt ottaa. Intistä saa ehkä helposti vapautuksen, mutta intissä et saa millään vapautusta. Tai edes helpotusta. Kirjoittelin tuonne Inttiin lähdössä?-ketjuun veljeni kokemuksia armeijasta. Veljeni sekä minä olemme molemmat käyneet intin, vaikka allergien takia vapautus olisi ehkä jälkeenpäin ajateltuna ollut fiksumpi päätös. Kai sitä halusi juuri sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja siksi piti sinne armeijaan päästä. Kapiaisetkin vakuuttivat että meillä on allergiatupia ja allergiat otetaan huomioon jne. Omalla kohdallani tämä kyllä onnistui suht kivuttomasti. Allergiat alkoivat jylläämään, ja sain siksi pudotuksen b-mieheksi ja tehtävät sen mukaan. Veljelläni taas ei ollut yhtä hyvä tuuri. Allergioiden kanssa oli ongelmia, metsään ei tullut ruokia (ruoka-aineallergia) tai sitten väärät ruuat olivat vahingossa merkitty sopiviksi -> sairaalareissu allergisen kohtauksen takia. Palvelusluokkaa yritettiin muuttaa b-mieheksi (ei itse olisi halunnut lopettaa inttiä, ns sopivat hommat olisivat kelvanneet), mutta kukaan veksissä ei halunnut koskaan ottaa mitään kantaa siihen. Aina, läpi 165 aamun puhuttiin vain että katsellaan nyt, lähde silti sinne metsään. Palvelusmotivaatio kärsi kun yksikään ruokailu maastossa ei tahtonut onnistua. Skappareita tai vm-johtajia ei kiinnostanut toistuvista huomautuksista huolimatta laittaa ruoka-asioita kuntoon, vaan asenne oli että hanki omat ruokas jos ei kelpaa. Kelpaamisesta ei ole kyse vaan allergiasta, ja tuo asenne oli mielestäni aivan käsittämätön ottaen huomioon että yksi vahinko oli jo tapahtunut ja sen takia yö vietettiin ihan siviili-sairaalassa ja tämän takia lomatkin paloivat. Veljeni joutui vielä sellaiseen porukkaan joka sai olla metsässä vielä normaalia enemmän. Ja mielestäni suorastaan simputukseksi touhu meni siinä vaiheessa kun jo muutenkin täysin hajonnut veljeni nakitettiin ryhmän sinkomieheksi. Parasta touhussa oli se, että veljelläni on silmälasit, joten ei olisi saanut singolla edes ampua :D. Kai ne kapiaiset kyllästy veljeni "turhaan itkuun" oikeasta ruuasta, ja kiusaksi laittoivat pojalle lisää kantamista metsässä.
Mitä tulee vielä reservistä eroamiseen, niin yksi kaverini teki sen viime vuonna. Kehui päätöstään miten tuo viikon Lapinjärven reissukaan ei ollut pöllömpi. Kuulemma ihan tavallisia kavereita siellä oli, eikä mitään stereotyyppisiä pilvenpolttaja-suvakkeja. Joukossa oli ihan upseerismiehiäkin. Tuossa eroamisessahan on vielä sellainen porkkana, että siitä saa normaalit kertausharjoituspäivärahat, jotka ovat tietääkseni miehistön jäseneltä 58,85e + 5,1e. En nyt muista ulkoa kestikö tuo koulutus 5 vai 7 päivää, mutta kaverini kuulemma nettosi 350 euroa verottomana siitä viikon mittaisesta neppailusta. Ihan kivoja rahoja näin opiskelijalle. Veljeni on miettinyt reservistä kieltäytymistä ihan tosissaan, johtuen noista paskoista varusmiespalvelusmuistoistaan. Ja kai siinä on kannustimena nuo päivärahat, veljeni on tällä hetkellä työtön ja vailla tekemistä kun opiskelut alkavat vasta ensi syksynä. Täytyy myöntää että olen itsekin pyöritellyt tuota vaihtoehtoa mielessäni. Mikäli joskus joutuu työttömäksi jne, niin voisi käydä hakemassa helpot rahat reservistä eroamisella. Eipä mulla ollut viime kevään suuressa kirjeessä edes mitään sodanajan sijoitusta, joten tuskin Puolustusvoimat jäisi itkemään yhden b-miehen perään. Niin ja mainitaan nyt sekin, että mikäli olisin vakituisella sopimuksella töissä nykyisessä työpaikassani, niin reserviläiskirjeessä tehtäväni olisi ollut työskennellä nykyisen työnantajani palveluksessa myös kriisin aikana.