Heti sai parempaa fiiilistä, kun kävin olkapäätreenin ohella vääntämässä penkkiä kapealla otteella. Keskityin tosissaan tuohon räjähtävyyteen ja se tuntuikin aika fiksulta. Huomasin samalla, että toden totta noston jälkimmäinen puolikas eli ojentajat (ehkä myös kyynärvarret?) on kehityskohta.
Hyvä homma! Yks liike lähes pelkille ojentajille on toki sitten ranskalainen punnerrus, senkin voi lisätä repertuaariin.
Mutta ajattelin tähän väliin kertoa jotain itsestäni ja punttisalista. Strategiset mitat tällä hetkellä on 180 cm ja päivästä riippuen 75-80 kg. Tuosta massasta 5-10 kg on pelkkää keskivartalon rasvaa. Isoin murheenaihe on aina ollut ylävartalon voima, mutta toisaalta olen aina kaikkein mieluiten treenannut keski- ja alavartaloa. On siitä jotain hyötyä ollut, olen tehnyt istumatyötä sellaiset reilu 30 vuotta enkä ole koskaan kärsinyt selkävaivoista. Oli myös ihan miellyttävä yllätys, että kun yli 20 vuoden tauon jälkeen lähdin uudestaan treenaamaan voimaa, niin esimerkiksi kyykky ja mave nousi heti kohisten; esimerkiksi kyykyssä 80kg --> 120 kg kuukaudessa.
No mutta sitten asiaan. Olen aikoinaan ollut kamppailulajiharrastaja, ja siltä puolelta on sitten jäänyt tuttuja. Aikoinaan lähdin punttisalille oikeastaan vain hakemaan "niveliin jäykkyyttä", niin, että lihaksista olisi nivelille suojaa. Pääosa harjoituksista oli tukilihaksia, räjähtävää voimaa ja isoja liikkeitä. Silloin aikanaan nuorena tosiaan tuo mainittu penkki jäi ihan muutaman kokeilun varaan, en ole siinä luonnonlahjakkuus enkä kokenut tarvitsevani sitä mihinkään. Sen sijaan lainailin ohjelmaa yleisurheilijoilta (mm. askelkyykkyjä yms) ja mulla oli pääasiassa käytössä yksijakoinen ohjelma: eli samat perusliikkeet joka kerta, sitten höystöt vähän oman maun mukaan.
Kamppailupuolella suositaan paljon cross training -tyyppistä ohjelmaa, joka ei suoranaisesti tähtää minkään yksittäisen liikkeen maksimin parantamiseen. Olen jollain tavalla indoktrinoitu sellaiseen treenimuotoon, ja vaikka pidän kirjaa esimerkiksi kyykyn, maven ja penkin maksimeista, niin ne eivät suoranaisesti ole tavoite, vaan sellainen indikaattori siitä, että homma on menossa oikeaan suuntaan. En myöskään ole liikunta-alan ammattilainen, joten en kyllä mitenkään osaa ketään neuvoa siitä, miten penkin tulosta saa parannettua muuten kuin yleisellä tasolla.
Mutta sitten on se juttu, josta esimerkiksi
@mikkelson jo mainitsi. Kun mennään vaikka penkkituloksessa kohti äärirajoja, niin jossain vaiheessa se kehittyy paremmin niin, että treenaa "jotain muuta", esimerkiksi vaikka selkää tai yläselän lihaksia. Muutenkin minusta tuntuu hurjalta sellainen ajatus, että keskittyisi vain tekemään jossain yksittäisessä liikkeessä maksimin, ja ehkä vielä hurjemmalta se tuntuu, jos kyseessä on suht eristävä liike kuten hauiskääntö - tai penkkipunnerrus. Jotenkin paremmin mun luonteenlaatuun menee se, että jos sitä maksimia haluaa, niin koittaisi sitä kyykyssä, mavessa, rivessä, rivessä ja työnnössä tai tempauksessa.
Tässä ketjussa on aiemmin ollut puhetta välineistä. Kokemuksesta johtuen koetan välttää niiden käyttöä. Aikoinaan mulle kävi niin, että kun mave parani tarpeeksi, niin ei enää puristusvoima riittänyt nostamaan sitä ylös. Ratkaisu on tietysti remmit. Mutta siinä kävi sitten niin, että kun aloin käyttämään remmejä, niin sen jälkeen en enää pystynyt nostamaan ilman remmejä.
Eli mieluummin kyllä vetäisin ilman välineitä, jos ei ole ihan pakko jostain liikkeestä tehdä maksimia. Jos ei puristusvoima mavessa riitä enää tekemään siitä uutta maksimia, niin onhan niitä vaihtoehtoisia liikkeitä, jos ihan just varta vasten haluaa kehittää selkää ja reisiä - esimerkiksi vaikka kyykky, joka ei tarvitse puristusvoimaa. Toinen vaihtoehto on sitten kehittää ylävartaloa eteenpäin niin kauan, että se on "samalla tasalla" selän ja reisien kanssa mavea ajatellen.
Mutta ei mulla kovin isoa mielipidettä välineistä silti ole. Ne käyttää, jotka käyttää, ja ne jotka käyttää, tietää, mitä ne tekee. Itse pyrin olemaan käyttämättä, mutta se johtuu enemmän tällaisesta "kamppailullisesta cross training" -asenteesta, jossa keskiössä on koko kehon funktionaalinen voima eikä niinkään se, että paljonko sattuu olemaan penkin tai kyykyn maksimi.
