Tuossa ylempänä erehdyin jo parin pelsu-pelin takia häntä kehumaan, kun oli tuon pelitavan jättänyt, vaan liian aikaisin kehuin. Toivottavasti Petu ojentaa ;-)
Tuossa ylempänä erehdyin jo parin pelsu-pelin takia häntä kehumaan, kun oli tuon pelitavan jättänyt, vaan liian aikaisin kehuin. Toivottavasti Petu ojentaa ;-)Olenko muuten ainoa jonka mielestä Lamppu tappaa ketjunsa pelin? Lampun saadessa kiekon, yrittää hän lähes aina yksin. Ihan sama missä päin kenttää ollaan.
Mikä helvetti siinä on, kun aina jossain vaiheessa loppuu luistelu ja helppojen syöttöjen antaminen? Sikäli ei valittamista, että tänne asti on tultu, mutta kyllä sylettää, jos laiskottelun takia jossain vaiheessa pudotaan. Onneksi tänään sentään herättiin Kärppien tokaan maaliin. Suunta on siis ylöspäin.
Olenko muuten ainoa jonka mielestä Lamppu tappaa ketjunsa pelin?
Toisen täysin ammattitaidottoman henkilön mielestä olet ainakin osin oikeassa. Itse taas näkisin sen niin, että kun avaussyöttö kestää, pääsevät vastustajat iholle. Siitä pari hyvää niittiä ja kunnon pyöritystä Blues-päädyssä, niin vastustaja intoutuu. Yhdistämällä tähän Bluesin huonot purut, on paniikki valmis. Niin kauan kun jätkät tekee duunia (= liikkuu), on aina olemassa vapaa mies lähellä jolle on aina aikaa antaa se yksi helppo syöttö. Kas näin, klap - klap ja kärkikarvaaja on poissa pelistä.Tämä siis täysin ammattitaidottoman henkilön arvioimana, mutta kivahan sitä on edes yrittää analysoida!
En siis tiedä onko kyse laiskuudesta tai paniikista - jälkimmäisestä siinä mielessä, että tosiaan tänään pari erää ei tosiaan ollut mitään kiirettä tehdä mitään ratkaisuja, joten eipä siinä tartte paljoa panikoida. Jäätyminen vaan tuntuu tapahtuvan aina, kun vastustaja polkaisee tuon "kirivaihteen" päälle ja alkaa ottaa heti blues-maalin takaa ukkoja kiinni. Siinä vaiheessa ei ukot tiedä, että mihin se ykkössyöttö pitäis antaa ja hyökkääjätki joutuu tulemaan pirun alas, eivätkä pysty olemaan siinä vauhdissa vastustajan maalia kohti.
Itse taas näkisin sen niin, että kun avaussyöttö kestää, pääsevät vastustajat iholle. Siitä pari hyvää niittiä ja kunnon pyöritystä Blues-päädyssä, niin vastustaja intoutuu. Yhdistämällä tähän Bluesin huonot purut, on paniikki valmis. Niin kauan kun jätkät tekee duunia (= liikkuu), on aina olemassa vapaa mies lähellä jolle on aina aikaa antaa se yksi helppo syöttö. Kas näin, klap - klap ja kärkikarvaaja on poissa pelistä.
Jotenkin tuntuu siltä, että Matikaisen käsky jäädyttää peliä, ymmärretään siten, että jäädytetään oma peli ja jäädään hautomaan niitä kiekkoja.
Myös näin katsomo"valmentajan" silmin, ongelma ei ole paniikki, vaan se hitaus siinä ensimmäisessä syötössä. Nähdäkseni siellä odotetaan että hyökkääjät ovat "sovituilla paikoillaan" ennekuin sitä syöttöä annetaan.
Asia on myös minun mielestäni osittain näin. Joskin koko ajan mennään parempaan suuntaan. Eli kiekko on hallinnnan väline ja nyt Blues ei luovu siitä enää yhtä helpolla kuin Pelicans sarjan alussa. Aina ei kuitenkaan tarvitse lähteä nopeasti, kuhan se syöttö tulee omalle pelaajalle jolla on tarpeeksi aikaa. Eli mielestäni on hyvä, että Blues on alkanut harjoittaa noita alas pakille ja pakki-pakki syöttöjä tilanteissa joissa hyökkäyksen nopeus on kadonnut tai ei ole paikkaa syöttää ylös.
Kyllä, ja nämä ovat johtuneet siitä ettei pureta kunnolla. Jos/kun on pitkä vaihto alla ei saa pelätä sitä että vetää pitkän. Matala lämäri vaan, silloin pakin on vaikea pysäyttää luistimella ja jos yrittää säärisuojalla kiekko ottaa ison pompun. Nythän esim tuo ensimmäinen maali tuli juuri tämäntyyppisestä tilanteesta. Pitkä vaihto alla => yritetään nepata kiekko keskialueelle purun sijaan => Kärpät katkaisee sinisellä => väsynyt Eaves ei ehdi Mikkolan mukaan => 2-1.Näitä tilanteita on nähty liikaa tällä kaudella, että päätyroiskaisu/purku on epäonnistunut ja sitämyöden vaihto on jäänyt torsoksi ja vastustaja pääsee myllyttämään väsyneitä kavereita/sekakenttää vastaan.
Tulee sitten olla mentaalipuolella. Koko jengi harjoittelemaan kolmannen erän pelaamista johtoasemassa. Ei ole todellista miten vastustaja päästetään tasoihin ja ohi aivan liian usein sinänsä hienon taistelun jälkeen. Se hyvä pari erää taistellen ei vain riitä. Toinen mentaalipuolen teema olisi sitten avopaikoista kiekon reppuun laittaminen. Tässäpä tämä.
Tulee sitten olla mentaalipuolella. Koko jengi harjoittelemaan kolmannen erän pelaamista johtoasemassa. Ei ole todellista miten vastustaja päästetään tasoihin ja ohi aivan liian usein sinänsä hienon taistelun jälkeen.
Kävi sarjassa miten kävi, niin olen positiivisesti yllättynyt pelistä jota Blues on pudotuspeleissä esittänyt. Runkosarjan loppu näytti ajoittain katastrofaaliselta. Nyt etenkin viime peleissä Blues on pitänyt kiekkoa mielestäni paremmin kuin koko kevät kaudella. Ainut selkeä miinus on ollut juuri tuo kolmannen erän johtoasemassa pelaaminen, mikä ikävä kyllä aiheuttaa tappioita hyvistäkin peleistä. Joka tapauksessa peli on ollut viihdyttävää ja sekin kai on jonkin sortin itseisarvo.