Eiköhän se Juhis siirretä paniikkiratkaisuna ykköseen sitten kun Tappara on 2-0 johdossa.
Eiköhän se Juhis siirretä paniikkiratkaisuna ykköseen sitten kun Tappara on 2-0 johdossa.Sai se Aaltonen olla pari-kolme vaihtoa ykkösessä.
Joko minä olen vitun tyhmä, tai joku muu on.
Ehkä ensi kaudella sitten nähdään Aaltonen-Horky tutkaparia enemmän. Näillä mennään nyt.Sai se Aaltonen olla pari-kolme vaihtoa ykkösessä.
Joko minä olen vitun tyhmä, tai joku muu on.
Mikäs on veripenalla kun peli ei kulje? Viime keväänä ihan ylikylän ukko ja nyt on tuon porukan heikoin pakki.
Näillä otteilla Penan optiota ei toivottavasti käytetä.
Noh mahdollista se toki on, mutta kovin kalliilla lapulla sitä riskiä ei kannata ottaa jos ei onnaakaan. Enska sama juttu kohtuuhintaisella ehkä jatkoa mutta ei isoa lappua enää.Tai sitten laitetaan mies takaisin kuntoon.
Noh mahdollista se toki on, mutta kovin kalliilla lapulla sitä riskiä ei kannata ottaa jos ei onnaakaan. Enska sama juttu kohtuuhintaisella ehkä jatkoa mutta ei isoa lappua enää.
Tottakai se siinä on plasebo-vaikutusta paljonkin, sitähän se tunne jostain on. Mutta kun mennään siinä negatiivisessa ajatusmallissa että "tuleekohan tästäkään mitään", eli heikolla itseluottamuksella, niin siitä kun saakin onnistumia niin uskaltaa yllättäen tehdä asioita mitä ei vielä aiemmin uskaltanut ja kun huomaa että ne onnistuvatkin niin kokeilee taas kaikkea erikoista.En kiistä mielipidettäsi. Se perustuu dualismiin. Kyseenalaistan dualismin ”henkisenä plasebona ja nosebona. On jokin mystinen henkinen maailma ja fyysinen todennettavissa ja ”käsinkosketeltava” maailma. Tästä kun pääsee irti niin ei ehkä olekaan mitään ”itseluottamusta”. Toki ei ihminen aina pääsee parhaaseen suoritukseensa, mutta ammattilainen tuntee kehonsa ja taustalla on väsymystä, pientä loukkia, mielenterveyden lieviä aivojen terveyteen liittyviä tekijöitä (kun aivoissa tapahtuu sähkökemiallisia reaktioita). Nämä ovat systeemisiä juurisyitä, osa syiden verkostoa, jossa yhtä kohtaa säätämällä voi mennä koko paletti sekaisin.
Noh eipä niin mutta tuolla Saksassa on ainakin kovat liksat ja tuskin sieltä alehinnalle loppukaudeksi tänne tuli. Enskasta en toki tiedä ja kun viimekausi meni ohi, niin voi olla että saatiin hieman halvemalla kun taso oli kysymysmerkki.Mistäs me tiedetään, tienaako ne nytkään kummoisia summia.
Olet oikeassa. Jos et olisi, niin pohja koko urheilupsykologialta ja mentaalivalmennukselta häviäisi saman tien. Ja noiden vaikutus ei suinkaan ole mitään plaseboa, vaan ihan testattu ja vahvistettu tosiasia.Tottakai se siinä on plasebo-vaikutusta paljonkin, sitähän se tunne jostain on. Mutta kun mennään siinä negatiivisessa ajatusmallissa että "tuleekohan tästäkään mitään", eli heikolla itseluottamuksella, niin siitä kun saakin onnistumia niin uskaltaa yllättäen tehdä asioita mitä ei vielä aiemmin uskaltanut ja kun huomaa että ne onnistuvatkin niin kokeilee taas kaikkea erikoista.
Ihan samalla tavalla itse joskus nuorempana jossain baarissa kun meni juttelemaan jollekin tytölle niin oli jo alusta asti se itseluottamus että kyllä mä tuon saan mukaani ja homma toimi mutta sitten oli niitä iltoja että oli jo mennessä se tunne että on turha edes mennä puhumaan kun ei se kuitenkaan onnistu tänään, nyt ei ole se päivä.
Sitten jos silloin onnistui jonkun saamaan mukaan niin jumankauta, seuraavana päivänä oli tuo ensin mainittu itseluottamusboost saatu ja kaikki tuntui onnistuvan niin että sai jakaa jonotusnumeroita.
Sä lähestyt asiaa hyvin kaukaa ja inhorealistisesti. Kaikki ihmisen tuntemat asiathan ovat vain sähkökemiallisia reaktioita, jokainen tunne ja jokainen ajatus on vain niitä, mutta mun mielestä ne taas ohjaavat suurinta osaa ihmisistä tekemään asioita tietyllä tavalla.
Itselläni esimerkiksi peli toimi kentälllä parhaiten kun kotona ei ollut kaikki asiat ihan kunnossa, sain silloin eniten itsestäni irti, vaikka käytännössä pelistä toiseen sitä yritin ihan samalla tavalla, mutta tarvittiin jokin asia joka sai aggression pintaan niin että sain kaiken revittyä irti. Ihan samalla tavalla jotkut pelaajat saavat itsestään parhaan irti nimenomaan tärkeissä peleissä, silloin he voittavat niitä tilanteita joita muuten häviäisivät jne.
Ideaalitilanteessa kaikilla pelaajilla olisi tasaiset tunteet ilman jännitystä tai pelkoa epäonnistumisesta, mutta niinhän se ei ole ja siksi kaikki eivät suorita aina samalla tasolla, vaikka olisi fyysisesti parhaassa mahdollisessa kunnossa.
Lahen alueella ollut sellaiset kevätflunssat liikkeellä laajemminkin, että jos tuo on päässyt iskemään joukkueeseen yhtään kollektiivisemmin, niin ehkä siellä syy vaisuuteen. Niin joukkueella, kuin muutamilla yksilöillä.Voihan se myös olla, että Tappara on suorittanut täysin kykyjensä ylärajoilla kaksi ekaa matsia, kun taas me ei olla päästy edes siihen 50 prosenttiin. Siksi ero on näyttänyt niin isolta. Kuka tietää vaikka tänään ois ihan toinen ääni kellossa. Onnistumiset ruokkii onnistumisia ja jos sellainen saataisiin alkupuolella peliä, niin ehkä siitä lähtisi lumipalloefekti vyörymään kohti SM.
Käsittelet asiaa nyt laajemmin. Itse konfrontoin lähinnä tuota itseluottamusasiaa. En kritisoi psyykkistä valmennusta. Eihän siinä itseluottamusta hoideta tai puhelääkitä vaan siihen vaikuttaviin asioihin kerätään työkaluja ja niitä työkaluja tarvittaessa korjataan.Tottakai se siinä on plasebo-vaikutusta paljonkin, sitähän se tunne jostain on. Mutta kun mennään siinä negatiivisessa ajatusmallissa että "tuleekohan tästäkään mitään", eli heikolla itseluottamuksella, niin siitä kun saakin onnistumia niin uskaltaa yllättäen tehdä asioita mitä ei vielä aiemmin uskaltanut ja kun huomaa että ne onnistuvatkin niin kokeilee taas kaikkea erikoista.
Ihan samalla tavalla itse joskus nuorempana jossain baarissa kun meni juttelemaan jollekin tytölle niin oli jo alusta asti se itseluottamus että kyllä mä tuon saan mukaani ja homma toimi mutta sitten oli niitä iltoja että oli jo mennessä se tunne että on turha edes mennä puhumaan kun ei se kuitenkaan onnistu tänään, nyt ei ole se päivä.
Sitten jos silloin onnistui jonkun saamaan mukaan niin jumankauta, seuraavana päivänä oli tuo ensin mainittu itseluottamusboost saatu ja kaikki tuntui onnistuvan niin että sai jakaa jonotusnumeroita.
Sä lähestyt asiaa hyvin kaukaa ja inhorealistisesti. Kaikki ihmisen tuntemat asiathan ovat vain sähkökemiallisia reaktioita, jokainen tunne ja jokainen ajatus on vain niitä, mutta mun mielestä ne taas ohjaavat suurinta osaa ihmisistä tekemään asioita tietyllä tavalla.
Itselläni esimerkiksi peli toimi kentälllä parhaiten kun kotona ei ollut kaikki asiat ihan kunnossa, sain silloin eniten itsestäni irti, vaikka käytännössä pelistä toiseen sitä yritin ihan samalla tavalla, mutta tarvittiin jokin asia joka sai aggression pintaan niin että sain kaiken revittyä irti. Ihan samalla tavalla jotkut pelaajat saavat itsestään parhaan irti nimenomaan tärkeissä peleissä, silloin he voittavat niitä tilanteita joita muuten häviäisivät jne.
Ideaalitilanteessa kaikilla pelaajilla olisi tasaiset tunteet ilman jännitystä tai pelkoa epäonnistumisesta, mutta niinhän se ei ole ja siksi kaikki eivät suorita aina samalla tasolla, vaikka olisi fyysisesti parhaassa mahdollisessa kunnossa.
Arvatkaapa vaan millanen parku siitä syntyisi, jos vedettäisi tästä mestariksi asti? Selitykset luokkaa "Heljangosta tuli sen keskiviikkoisen kotitappion jälkeen aivan eri mies kun sika-Salminen ajoi sen" sekä "Niemelä mutusti ennen jatkoerän alkua syy hymyssä patukkaa, kun kävi ne meiltä viemässä huoltomiehen povarista kun se oli kusella ja jätti rotsin käytävälle"Salmisen taklaus ja tapettu alivoima. Siinä se käänty.