Proge

[CMX]

Viestin lähetti Prookie
Itselläni on proge mennyt aivan ohi. Musiikkilehtien mukaan proge on nyt IN. Täytyy kai taas säälittävästi seurata massaa ja tutustua kyseiseen musiikkityyppiin. :)

Tavoitteenani on lähiaikoina tutustua ainakin Dream Theateriin, kun sitä monissa keskusteluissa on kehuttu.

Btw. Eikös Tool ole progressiivista metallia? Jos on niin se on ainoa progebändi mitä tällä hetkellä kuuntelen.

No, progehan oli "in" varsinkin 70-luvulla. Mutta joo, kyllähän sen suosio on ollut nousussa näiden Dream Theatereiden sun muiden metalliprogeyhtyeiden johdosta, mutta 70-luvun progella ja Dream Theaterilla on yhtä paljon eroa kuin yöllä ja päivällä. Kyllähän pidän DT:stä soittotaitonsa vuoksi, mutta silti pidän 70-luvun progea mielenkiintoisempana.

 

[porin_karhu]

Pekoni

Hieman levyhyllyäsi tuntevana voisin ensimmäiseksi Zappa-ostokseksesi suositella joko Hot Ratsia tai the Grand Wazoota. Molemmat ovat äärimmäisen hyvää 70-lukuista fuusiojazzia, jonka uskoisin sinuakin miellyttävän. Itse asiassa nuo kaksi levyä ovat Zappan tuotannosta ne omat ja ehdottomat suosikkini. Ota yhteyttä jos haluat ensin tutustua levyihin lainayksilöiden kautta.

Piru vie kun ovat nuo Zappa-levyt uusintapainoksina niin kalliita. Yli 50 levyn tuotannosta ei ole hyllyyn kertynyt vielä kymmentäkään, joten rahanmenoa on vielä tiedossa... Sen jälkeen voisikin siten tosin jättää levyjen ostamisen vähemmälle, koska Zappan levyt kattaisivat yksistään lähes kaikki musiikkityylit doo-wopista klassiseen ja jatsista heviin.

 

[Hasse]

Tähän on vain yksi oikea bändi..

Gong soittaa täydellistä chilli progea, maatesasi sängyssä, tietyssä mielentilassa on tämä musiikki täydellisyyttä hipovaa, vähän sanoja paljon melodiaa.

 

[mikkoz]

Tasavallan presidentti Live 14.7

Elikkäs huomenna sunnuntaina linnanpuistossa Hämppälinnassa esiintyy progen legenda. Eli jos ei ole muutakaan tekemistä tule tänne. Keikka on ilmainen, johtuu varmaankin muista esiintyjistä.

http://www.htk.fi/hsk/

 

[CMX]

Olen saanut viimeaikoina paljon uusia progetuttavuuksia. Tässä muutama maininnan arvoinen yhtye:

-After Crying
-Alphataurus
-Anekdoten
-Ange
-Area
-Ars Nova
-Atlas
-Banco del mutuo Soccorso
-Белый Острог
-Cherry Five
-Colosseum
-Cynic
-Декаданс
-Delirium
-Devil Doll
-Druid
-Eskaton
-Finch
-FRUUPP
-Горизонт
-Gjallarhorn
-Groundhogs
-Gryphon
-Höyry-kone
-Il Balletto di Bronzo
-Island
-Kaipa
-Kopecky
-Krabat
-Locande delle Fate
-Magma
-Megellan
-Man
-Mastermind
-Mona Lisa
-Mushroom
-Nekropsi
-Оркестр Алеаторики
-Par Lindh Project
-Present
-Renaissance
-Salem Hill
-Samla Mammas Manna
-Schwarzarbeit
-Sinkadus
-Spirit
-Supersister
-Tipographica
-Univers Zero
-Volapuk


Erityismaininnan noista ansaitsevat yhtyeet After Crying, Anekdoten, Белый Острог, Höyry-kone, Colosseum, Il Balletto di Bronzo, Locande delle Fate, Magma, Mastermind, Samla Mammas Manna sekä Sinkadus.

 

[V-man]

Tutustuin taannoin Kingston Wallin ja Dream Theaterin tuotantoihin, mutta en oikein lämmennyt. Kai proge on jotenkin liian tylsää minun makuuni. Ainut "ainakin melkein progelevy" jota voin kuunnella on CMX:n Dinosaurus Stereophonicus, joka sekin IMO on kyseisen bändin paskin levy.

Toinen tykkää äitistä, toinen siskosta, kolmas progesta ja veljestä. <--- vitsi, vitsi (proge ei vaan ole mun juttu)

 

[CMX]

Progressiivisuushan nimenomaan juuri ei ole tylsää. Sehän käytännössä meinaa musiikin uudistamista.
Se vaatii kuuntelua ja sitä pitää osata käsitellä, mutta se kyllä palkitsee.
Minä pidän King Crimsonia eräänä musiikillisesti kaikkien aikojen osaavimpina bändinä. En nyt tarkoita mitään tilutilu-meininkiä, mutta heidän kitaristinsa Robert Fripp oli suorastaan nero ja King Crimson on tehnyt vuodesta 1969 erittäin uskomatonta musiikkia.

 

[V-man]

Viestin lähetti CMX
Progressiivisuushan nimenomaan juuri ei ole tylsää. Sehän käytännössä meinaa musiikin uudistamista.
Se vaatii kuuntelua ja sitä pitää osata käsitellä, mutta se kyllä palkitsee

Kyllä minusta "tylsä" on paras sana kuvaamaan kyseistä musiikkilajia. Vai olisiko "pitkäveteinen" parempi? Suurin osa proge biiseistä kuullostaa 3min biisiltä joka on vain venytetty 10min pituiseksi soittamalla joka tahti kolmeen kertaan. Esim. Kingston Wallia kuunnellessani minua ärsytti suunnattomasti kun MP3-soittimeni ei osaa kelata biisejä. Melkein jokaisen biisin alussa oli 2-3min ihan tyhjänpäiväistä "nostatusta". Virittäisivät ne soittimensa ennen biisin levytystä, niin ei tarvitsisi joka biisin alusta käyttää kahta minuuttia turhanpäiväiseen hissutteluun. :o

Ainut proge josta nautin on oma kitaransoittoni. Monesti kun löhöilee ja soittelee kitaraa niin se kuullostaa ihan progelta, mutta se johtuu vaan siitä kun ei keksi heti miten biisiä jatkaisi vaan soittaa koko ajan samaa pikku pätkää,kunnes keksii jotain muuta. Myös sormitekniikan treenaaminen kuullostaa progelta.

nimim. Makuasioista ei voi kiistellä, vaan niistä PITÄÄ kiistellä!

 

[CMX]

No, joo. Kingston Wall nyt on sellaista jammailuprogea, johon pitää suhtautua oikein, jotta siitä voi pitää.
Mutta hankippa jostakin King Crimsonia vaikkapa. Uskomattoman monipuolinen tuotanto ja erittäin kokeiluluontoisia biisejä, joista jotkut ovat osittain improvisoituja. He ovat uudistaneet musiikkiaan joka levylle ja näin ollen heillä on paljon erintyylisiä biisejä.
Yesiä uskaltaisin myös suositella, mutta pelkäämpä, että ihmiset hylkäävät sen jo laulajan äänen kuullessaan. Siltikin heidän soittotaito ja musiikillinen ymmärrys oli jotakin aivan mahtavaa.
Ymmärrän kyllä, että proge vaatii totuttelua eikä sitä varmasti kaikki ymmärrä, koska nimenomaan vaikeimmat tahtilajit ja sävelkuviot esiintyvät useinmiten juuri progressiivisessa rockissa. Siksihän se ei myykään niin paljoa, koska useimmat ihmiset eivät halua musiikilta haastetta.
Jos on easylistening-tyyppiä, niin sitten tykkää sellaisesta musasta, joka iskee heti. Älä missään nimessä tuomitse kuitenkaan kovin vähän kuuntelun perusteella, koska proge jos joku vaatii kuuntelua, eikä se välttämättä ole aina kovin helpposelkoista. Ja kyllähän tähän progen maailmaan kannattaa perehtyä muutenkin kuin kuuntelun kautta.
Itseasiassa jazz ja proge ovat varmaankin vaikeimmat musiikkityylit, joista molemmat lukeutuvat suosikkeihini. Sitten kun se aukeaa, niin siitä kyllä nauttii.

ps.. Tiedätkös sinä muuten CMX:n musiikista pitävänä, että Yrjänän suosikkiyhtyeisiin kuuluvat mm. sellaiset proge-legendat kuin King Crimson, Yes, Jethro Tull, Pink Floyd, Frank Zappa, Rush, Genesis ja niin edelleen.. Noita on vielä paljon.
CMX:n musiikista on havaittavissa paikka paikoin vaikutteita progesta, vaikkei yhtä selkeästi kuin edellämainituissa yhtyeissä.
Erehdyt kuitenkin jos luulet kaikkea progea samanlaiseksi kikkailuksi ja jammailuksi.

 

[Taito-Ojanen]

Viestin lähetti Matwee
Pain of Salvation muuten on myös aivan LOISTAVA. Suosittelen kaikille tästä uudemmasta rokepolvesta diggaileville. Hieman DT tyylistä mutta vähemmän tuotettua ja jotenkin maanläheisempää.

Tämä oli pakko nostaa ylös, koska minustakin tuli nyt käännynnäinen. Kaveri oli imuroinut netistä POSin Remedy Lanen, ja sitä siinä illan mittaan sitten kuunneltiin. Teki sen verran lähtemättömän vaikutuksen, että tuli sitten levykaupasta seuraavana päivänä napattua mukaan tuo kyseinen opus. On muuten sen jälkeen levylautasella pyörinytkin!

Pain of Salvation on kertakaikkiaan ainutlaatuinen bändi. Musiikista kuulee kyllä, että mm. Rushilta, Marillionilta ja Dream Theaterilta on saatu vaikutteita, mutta bändi seisoo vankasti omilla jaloillaan.

Bändi tosiaan kikkailee paljon vähemmän kuin esim. Dream Theater, koska POS luottaa enemmän loistaviin melodioihinsa ja sovituksiinsa. Siinä missä DT kieputtaa ja ryöpyttää, POS kuljettaa kuuntelijaansa kohti haluaamansa mielentilaa. Loppujen lopuksi ylisanat ovat aika turhia, Remedy Lane on koettava. Tämän levyn kuunneltuani tiesin löytäneeni elinikäisen ystävän. Muihin yhtyeen levyihin en ole vielä ehtinyt tutustua, mutta se on vain ajan kysymys.

Suosittelen bändiä erityisen lämpimästi kaikille niille, jotka väittävät, että nykyään ei tehdä enää hyvää ja omaperäistä musiikkia.

 

[CMX]

Viestin lähetti Taito-Ojanen


Tämä oli pakko nostaa ylös, koska minustakin tuli nyt käännynnäinen. Kaveri oli imuroinut netistä POSin Remedy Lanen, ja sitä siinä illan mittaan sitten kuunneltiin. Teki sen verran lähtemättömän vaikutuksen, että tuli sitten levykaupasta seuraavana päivänä napattua mukaan tuo kyseinen opus. On muuten sen jälkeen levylautasella pyörinytkin!

Pain of Salvation on kertakaikkiaan ainutlaatuinen bändi. Musiikista kuulee kyllä, että mm. Rushilta, Marillionilta ja Dream Theaterilta on saatu vaikutteita, mutta bändi seisoo vankasti omilla jaloillaan.

Bändi tosiaan kikkailee paljon vähemmän kuin esim. Dream Theater, koska POS luottaa enemmän loistaviin melodioihinsa ja sovituksiinsa. Siinä missä DT kieputtaa ja ryöpyttää, POS kuljettaa kuuntelijaansa kohti haluaamansa mielentilaa. Loppujen lopuksi ylisanat ovat aika turhia, Remedy Lane on koettava. Tämän levyn kuunneltuani tiesin löytäneeni elinikäisen ystävän. Muihin yhtyeen levyihin en ole vielä ehtinyt tutustua, mutta se on vain ajan kysymys.

Suosittelen bändiä erityisen lämpimästi kaikille niille, jotka väittävät, että nykyään ei tehdä enää hyvää ja omaperäistä musiikkia.

Ei paska, mutta rankemmasta progesta kumartaisin enemmänkin Toolille. Siinä jotakin omaperäistä, eikä liikaa kikkailua.

 

[Leon]

Viestin lähetti CMX
Ei paska, mutta rankemmasta progesta kumartaisin enemmänkin Toolille. Siinä jotakin omaperäistä, eikä liikaa kikkailua.

Amen! Lateralus ja Ænima ovat sellaisia mestariteoksia, jollaisia soisi kuulevansa enemmänkin. Jopa videolohkaisut erottuvat massasta yhtä paljon edukseen. Eikä Toolista puhuttaessa sovi unohtaa myöskään A Perfect Circleä. Mer De Noms on Hieno Levy.

Tuo POS pitää kyllä laittaa korvan taakse, jostain syystä en ole ko. pumppua onnistunut kuulemaan, ainakaan tietoisesti. DT on minun makuuni hiukan liikaa tiluttelua, enkä muutenkaan tykkää kovaa ja korkealta laulavista mieslaulajista.

 

[kristian]

Hmm, paras progebändi...

Ehdottomasti RUSH!!! Monet tosin ajattelevat Rushin 70-luvun tuotantoa, mutta omasta mielestäni 80-luvun levyt ovat aivan uskomattoman hyviä. Niissä yhdistyy vanha ja uusi soundi, ja erityisesti "Prestolla" bändi yltää aivan infernaaliseen virtuositeettiin. Uudet, 90-luvun levyt eivät minua enää samalla tavalla sytyttäneet. Uusinta en ole edes kuullut.

Ja jos joku haluaa nähdä LOISTAVAN live vidotaltionnin, niin kehottaisin katsomaan "A Show of Hands"-videon (NEC, Birmingham 1989). Pitäisi löytyä Musiikki Fazerilta. Aivan fantastinen video!

 

[kristian]

Viestin lähetti V-man


Kyllä minusta "tylsä" on paras sana kuvaamaan kyseistä musiikkilajia. Vai olisiko "pitkäveteinen" parempi? Suurin osa proge biiseistä kuullostaa 3min biisiltä joka on vain venytetty 10min pituiseksi soittamalla joka tahti kolmeen kertaan.

Ignoramus...

 

[Cube]

Viestin lähetti Ossi
Amen! Lateralus ja Ænima ovat sellaisia mestariteoksia, jollaisia soisi kuulevansa enemmänkin. Jopa videolohkaisut erottuvat massasta yhtä paljon edukseen. Eikä Toolista puhuttaessa sovi unohtaa myöskään A Perfect Circleä. Mer De Noms on Hieno Levy.

Samaa mielta kaikesta. Kylla Tool taitaa mun lempiyhtye olla ja sita tuleekin valilla kuunneltua ihan luonnottoman paljon.. Eika mestariteoksista puhuttaessa sovi unohtaa myoskaan Undertow'ta, vaikka aika paljon suoraviivaisempi onkin.

 

[CMX]

Kyllä tämä Lateralus on uskomaton levy. Niille, jotka jostakin syystä ovat onnistuneet välttämään Toolin, niin menkääpä vaikka osoitteeseen http://personal.inet.fi/surf/dragonsden/index2.html
ja lukekaa Toolin Lateralus-levyn arvostelu.

 

[Taito-Ojanen]

Viestin lähetti CMX


Ei paska, mutta rankemmasta progesta kumartaisin enemmänkin Toolille. Siinä jotakin omaperäistä, eikä liikaa kikkailua.

Ei paska? Minusta Remedyn Lanen kuvaaminen tuolla ilmaisulla on sama kuin sanoisi, että kyllähän auringon ytimessä on aika kuuma. Eli melkoista vähättelyä, mutta tätä en suinkaan sanonut siksi, että haluaisin vähätellä CMX:n mielipidettä.

Kovasti tuota Toolia on kehuttu, joten pitää tutustua siihen. Jos bändi herättää minussa edes murto-osan niistä tuntemuksista, joita Pain Of Salvation teki, olen tyytyväinen. Vaikka olenkin henkeen ja vereen Dream Theater -fani, on minunkin myönnettävä, että tunnelmoinnissa bändi ei ole vahvimmillaan. Osasta toiseen siirrytään monesti niin nopeasti, että rakenteilla oleva tunnelma tai groove jää syntymättä. (Uudella levyllä bändi tosin on onnistunut tässäkin melko hyvin). Sen todellakin tajuaa nyt, kun on kuullut tuon puolen taitajia. Vaan eipä siinä: harvat bändit pystyvät taas samanlaiseen estottomaan ja iloiseen revittelyyn kuin DT. Minulle on molempi parempi, koska en ole pitänyt itsetarkoituksellista kikkailuakaan koskaan minään syntinä. Sehän on kuitenkin loppujen lopuksi kuulijan korvassa, kuulostaako sellainen hyvältä vai ei.

Täältä muuten voi lukea koko joukon hyviä arvosteluja Reviews-osaston alta:

http://www.progressiveworld.net/main.html

Vilkaiskaa huviksenne, mitä POSin Remedy Lanesta sanotaan. Muutenkin tutustumisenarvoiset sivut.

Minulla olisi kaikille progefaneille, ja miksei muillekin, kysymys: Millä tavalla te kuunteleltte musiikkia? Jos minä kuuntelen DT:n, Spock's Beardin tai Pain of Salvationin kaltaisia bändejä, kuuntelu on täysivaltaista. Sillon makaan sängyllä silmät kiinni tai istun mukavassa asennossa, enkä yleensä tee muuta kuin nautin musiikista. Kaikki muu vain häiritsisi kokemusta. Ei tulisi mieleeninkään laittaa noita bändejä taustamusiikiksi, koska minusta niistä ei saa silloin kunnolla mitään irti. Taustamusiikki, jota kuuntelen lukiessani tai kirjoitellessani, on sitten erikseen. Tämä tuli mieleen tuosta Toolin arvostelusta, jossa kriitikko kertoi istuvansa lootusasennossa musiikkia kuunnellen. Ymmärrän täysin tunteen, kun musiikki vie mukanaan ja sen mukana elää ja kokee. Se on mahtava tunne. Ja minussa tuon tunteen herättää useimmiten juuri proge.

 

[CMX]

Viestin lähetti Taito-Ojanen

Minulla olisi kaikille progefaneille, ja miksei muillekin, kysymys: Millä tavalla te kuunteleltte musiikkia? Jos minä kuuntelen DT:n, Spock's Beardin tai Pain of Salvationin kaltaisia bändejä, kuuntelu on täysivaltaista. Sillon makaan sängyllä silmät kiinni tai istun mukavassa asennossa, enkä yleensä tee muuta kuin nautin musiikista. Kaikki muu vain häiritsisi kokemusta. Ei tulisi mieleeninkään laittaa noita bändejä taustamusiikiksi, koska minusta niistä ei saa silloin kunnolla mitään irti. Taustamusiikki, jota kuuntelen lukiessani tai kirjoitellessani, on sitten erikseen. Tämä tuli mieleen tuosta Toolin arvostelusta, jossa kriitikko kertoi istuvansa lootusasennossa musiikkia kuunnellen. Ymmärrän täysin tunteen, kun musiikki vie mukanaan ja sen mukana elää ja kokee. Se on mahtava tunne. Ja minussa tuon tunteen herättää useimmiten juuri proge.

Joo, kyllä tuota progea pitää kuunnella tarkasti keskittyen. Kyllähän jotkut progebändit toimivat taustamusiikkina, kuten esimerkiksi Ozric Tentacles. Mutta siis useinmiten siihen pitää keskittyä.

 

[V-man]

Viestin lähetti CMX

ps.. Tiedätkös sinä muuten CMX:n musiikista pitävänä, että Yrjänän suosikkiyhtyeisiin kuuluvat mm. sellaiset proge-legendat kuin King Crimson, Yes, Jethro Tull, Pink Floyd, Frank Zappa, Rush, Genesis ja niin edelleen.. Noita on vielä paljon.
CMX:n musiikista on havaittavissa paikka paikoin vaikutteita progesta, vaikkei yhtä selkeästi kuin edellämainituissa yhtyeissä.
Erehdyt kuitenkin jos luulet kaikkea progea samanlaiseksi kikkailuksi ja jammailuksi.

Tiesin. Ikävä kyllä ne vaikutteet pääsivät valloilleen Dinolla. Pitääpä tutustua tuohon King Crimsoniinkin joskus kun sille päälle sattuu.

Toolin aenimaa tuli tuossa joskus kuunneltua jonkun verran ja se oli ihan hyvä.

 

[Cube]

Viestin lähetti Taito-Ojanen
Minulla olisi kaikille progefaneille, ja miksei muillekin, kysymys: Millä tavalla te kuunteleltte musiikkia? Jos minä kuuntelen DT:n, Spock's Beardin tai Pain of Salvationin kaltaisia bändejä, kuuntelu on täysivaltaista. Sillon makaan sängyllä silmät kiinni tai istun mukavassa asennossa, enkä yleensä tee muuta kuin nautin musiikista. Kaikki muu vain häiritsisi kokemusta. Ei tulisi mieleeninkään laittaa noita bändejä taustamusiikiksi, koska minusta niistä ei saa silloin kunnolla mitään irti. Taustamusiikki, jota kuuntelen lukiessani tai kirjoitellessani, on sitten erikseen. Tämä tuli mieleen tuosta Toolin arvostelusta, jossa kriitikko kertoi istuvansa lootusasennossa musiikkia kuunnellen. Ymmärrän täysin tunteen, kun musiikki vie mukanaan ja sen mukana elää ja kokee. Se on mahtava tunne. Ja minussa tuon tunteen herättää useimmiten juuri proge.

Kylla Toolia pitaa kuunnella keskittyneesti. Joskus kuuntelin sita taustamusiikkinakin, mutta en enaa. Siita ei yksinkertasesti saa mitaan irti ellei keskity. Tai ainahan siita jotain saa, mutta tiedatte, mita tarkotan.

Viestin lähetti Taito-Ojanen
Ymmärrän täysin tunteen, kun musiikki vie mukanaan ja sen mukana elää ja kokee. Se on mahtava tunne. Ja minussa tuon tunteen herättää useimmiten juuri proge.

Minussa Tool ja Radiohead esim.. Kylla moni muukin, mutta noi kaksi on varmaan ihan omalla tasollaan.

 

[hannes_ko]

Proge-harrastukseni sujuu lähinnä veljen levyhyllyn kautta, ja sen verran olen kasvanut, että aiempi ELP-palvonta on vaihtunut King Crimson uskoksi....
Niin että kaikki vaan KC:tä kuuntelemaan...

 

[op777]

Spokc's Beard

Spock's Beard on kai mainittu jo aiemmin. Sain kuitenkin yhtyeen uuden "Snow"-levyn toissapäivänä. On sitten sellanen paketti, että lähestulkoon hirvittää, 2 cd:tä, 115 minuuttia (!) uskomattoman hyviä biisejä. Beatles / Moody Blues / Yes kaikki samalla levyllä. Paranee vain kuunnellessa.

Jos ei Spock's ole tuttu, niin Snow kannattaa ehdottomasti hankkia kunhan se kauppaan tulee.

op777

 

[Timbit]

Viestin lähetti Taito-Ojanen
Vaan eipä siinä: harvat bändit pystyvät taas samanlaiseen estottomaan ja iloiseen revittelyyn kuin DT. Minulle on molempi parempi, koska en ole pitänyt itsetarkoituksellista kikkailuakaan koskaan minään syntinä. Sehän on kuitenkin loppujen lopuksi kuulijan korvassa, kuulostaako sellainen hyvältä vai ei.

Nyt en ole lehdestä aivan varma, koska kuulin tämän kaveriltani enkä itse ole arvostelua lukenut, mutta.. Soundin toimittaja haukkui DT:n Provinssirockin keikan täysin. Rutisi siitä, että siinä oli pitkiä sooloja. Niin, pitkät soolot ja instrumentaaliosuudet eivät ole koskaan olleetkaan DT:lle tyypillisiä, eihän. :rolleyes:
Toimittaja vielä alleviivasi asiantuntemuksensa ilmoittamalla, että Rush on progemetallibändi :D

Viestin lähetti Taito-Ojanen
Minulla olisi kaikille progefaneille, ja miksei muillekin, kysymys: Millä tavalla te kuunteleltte musiikkia? Jos minä kuuntelen DT:n, Spock's Beardin tai Pain of Salvationin kaltaisia bändejä, kuuntelu on täysivaltaista. Sillon makaan sängyllä silmät kiinni tai istun mukavassa asennossa, enkä yleensä tee muuta kuin nautin musiikista. Kaikki muu vain häiritsisi kokemusta.

En kuuntele ihan noin intensiivisesti. Saatan samalla esimerkiksi lueskella jotain, tai vaikka tiskata. Usein kuitenkin kuuntelen kuulokkeilla, jolloin musiikissa on enemmän sisällä kuin kaiuttimista kuunneltuna. DT toimii muuten yllättävän hyvin autossa, varsinkin jotain tylsää tietä ajettaessa.

 

[Taito-Ojanen]

Viestin lähetti Designer
Nyt en ole lehdestä aivan varma, koska kuulin tämän kaveriltani enkä itse ole arvostelua lukenut, mutta.. Soundin toimittaja haukkui DT:n Provinssirockin keikan täysin. Rutisi siitä, että siinä oli pitkiä sooloja. Niin, pitkät soolot ja instrumentaaliosuudet eivät ole koskaan olleetkaan DT:lle tyypillisiä, eihän. :rolleyes:
Toimittaja vielä alleviivasi asiantuntemuksensa ilmoittamalla, että Rush on progemetallibändi :D

Joo, tällainen on valittettavan yleistä nykykriitikkojen keskuudessa, olipa kyse sitten mistä musiikkilajista tahansa. Määrätäänkö niille nykyään näitä arvosteluja, vai onko huonoja kriitikkoja todella niin paljon?

Eli on muka niin asiantuntevia kriitikoita, jotka osoittavat arvostelullaan sen, että he eivät pidä koko lajityypistä tai kyseisen bändin musiikista. No sehän hienoa! Kuka tahansa pystyy siihen. Minusta hyvän kritiikin tarkoitus ei ole pelkästään kertoa, onko levy kriitikon mielestä hyvä vai huono, vaan verrata sitä bändin muihin tuotoksiin ja ennen kaikkea muihin lajityypin edustajiin. Todella hyvä kriitikko osaa jopa sanoa, että pitkistä sooloista pitävät voivat tykästyä tähän, vaikka en itse pidäkään. Hän siis osaa poimia musiikin olennaisimmat elementit esille, sen sijaan, että pelkästään sanoo musiikin olevan huonoa, kun siinä on sitä tai tätä.

Mitä se antaa lukijalle, jos arvostelija ei pidä koko musiikkityylistä? Voisin minäkin alkaa arvostella Nylon Beatin levyjä, mutta mitä järkeä siinä olisi, kun en pidä koko bändistä tai lajityypistä? Mitä sellainen ihminen, joka kuuntelee sen tyylistä musiikkia, saa irti arvostelusta, jossa vain haukutaan musiikkia sen vuoksi, että arvostelija ei lajityypistä tykkää? Hyvin vähän, koska "kritiikki" kertoo vain ja ainoastaan sen, että kriitikko ei pidä sen tyylisestä musiikista.

Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, ei siinä mitään. Mutta valitettavan usein arvostelun tai kritiikin alla kulkeva kirjoitus on nimenomaan vain mielipide, ei kritiikki tai arvostelu.

 

[CMX]

Perhana, kuulin tässä Gongin "Camembert Electrique"-nimistä levyä ja onpa kyllä aivan helvetin hulvaton ja hieno teos. Sanokaapa joku toinen Gongin levy, joka kannattaisi katsastaa? Camelin "Mirage" on muuten myöskin hieno teos.