Valmentajan vaihtaminen on mielestäni käyttökelpoinen keino ja välttämättömyys tilanteessa jossa joukkue ei luota valmentajaansa. Tulostavoitteiden tuijottamisessa on se ongelma, että jokainen joukkue ilmoittaa tavoitteekseen vähintään playoff-pelit, tai enemmän, mutta mukaan eivät vieläkään kaikki mahdu - säälipeleistä huolimatta. Jonkun on siis pakko epäonnistua.
Jukka Rautakorpi oli Tapparan mitaliputkessa mestari saamaan joukkueen taaksensa. Hän aloitti ns. toisen tulemisen kautensa kuntotestillä ja julisti alueellista päälehteä myöten, että edellisen valmennuksen jäljilta joukkue on rapakunnossa ja, että asia tullaan korjaamaan. Hän antoi pelaajille, ja muillesidosryhmille, sekä syyn menestymättömyyteen, että ratkaisun miten asia korjataan. Lisäksi pelaajistosta kuului kehuja toimintatavasta, jossa jokaisen harjoituksen merkitys perusteltiin. Eli pelaajille kerrottiin myös "miksi" eikä vain "miten".
Mika Saarinen ja hänen "uusi jääkiekko" ovat taas päinvastainen esimerkki siitä kuinka joukkue ei osta päävalmentajan myymää reseptiä. Ilmeisesti valmennuksella oli myös auktoriteettiongelmia ja Saarinen syyllistyi myös arvostetun pelaajan kyykyttämiseen, vähän kuten Piri tällä kaudella. Huhut väittävät, että Niemisen rannemurtuman jälkeinen episodi muodosti vastakkainasettelun, jota ei edes Niemisen ottaminen valmennustiimiin enään pystynyt purkamaan. Ville itse totesi, että kaudesta jäi käteen "paljon hyvää saunailtamateriaalia". Nyt arpatoleranssikiekon aikakautena voidaan jälkiviisastella, että jossain pelitaktisissa asioissa M.Saarinen oli ehkä aikaansa edellä. Sasu Hovi sanoi, että Saarisella oli hyviä ideoita, mutta ei saanut niitä läpi pelaajiston keskuudessa. Lopulta vanhan liiton miehet Matalamäki ja Marjamäki saivat joukkueen taistelemaan, vaikka sekään ei pitkälle vienyt.
Eli luottamuspulan ja välirikon vallitessa valmetajan vaihtaminen on mielestäni oikea ratkaisu. Mutta kuinka monet potkut ovat vain epärealististen odotusten lopputulos, kun edelleenkään kaikki eivät voi olla playoff-peleissä mukana.
Vielä sivuhuomautus Pajuojasta, että hänen potkunsa olivat maailman ennustettavin asia ja valitettavasti Hirsimäki taisi tuoda Ässiin palasen Ilveksestä tuttua hyvä veli järjestelmää, jossa kaverille löytyy aina töitä - oli pätevyyttä tai ei.