Tiedonjanoisena ihmisenä pitää vielä kysyä viimeiseen lauseeseesi liittyen, että kenelle se kunnia noista asioista sitten oikein kuuluu?
Vastaukseni tähän kysymykseen on hieman tylsä, sillä en näe että kunnia kuuluisi korostetusti kenellekään yksittäiselle henkilölle. Tuohon aikaan ja osittain vieläkin toimiston tiimi oli erittäin pieni eli käytännössä noin kourallinen ihmisiä. Näin pienessä tiimissä jokaisen panos on elintärkeä, kaikkien ideoita tarvitaan ja vapaamatkustajia ei voi olla. Jokainen tietää mitä toiset tekevät ja aikaan saavat.
Näen, että toiminnan on tällaisella alalla oltava pitkäjänteistä eikä homma hoidu millään yksittäisillä sankariteoilla. Toisaalta tietenkin uusia ideoita pitää pystyä luomaan jatkuvasti ja uudet ihmiset voivat niitä tuoda. Toki kulloinkin johtaja sitten käytännössä vastaa että homma toimii. Sama tiimi oli toiminut ennen Pennasta ja on toiminut sen jälkeenkin eikä sillä puolella ole mitään radikaaleja muutoksia tapahtunut.
Jääkiekko on busineksenä hyvin omalaatuistaan (koko termin käyttö on jopa hieman kyseenalaista). Liikkuvat rahamäärät ovat suhteellisen pieniä, toiminta ei ole puhtaasti liiketoimintavetoista, mutta onnistumispaineet ovat poikkeuksellisen kovat. Minkään muun tuon kokoisen nakkikioskin johdon tekemiset eivät kiinnosta puolta kaupunkia. Minkään muun vastaavan kokoisen lafkan toimarin ei tarvitse ravintoloissa selitellä tekemisiään tuntemattomille ihmisille tai pahimmillaan pelätä snägäri-jonossa fyysistä palautetta.
Nämä kunnia- ja ansiokysymykset ovat toki myös pitkälti mielipide ja näkemyskysymyksiä niinkuin taisit mainitakin. Itse näen että toimiston ilmeisesti pitkäikäisimmän työntekijän eli Pasi Kuivalaisen työlle ei ole keskustelupalstoilla annettu sen ansaitsemaa arvoa eikä hän ole julkisuudessa liiemmin paistatellut. Samoin arvostan erittäin korkealla entisen TJ:n Kari Penttilän _pyytettömän_ työn seuran hyväksi.
Pennasen rooliksi oli ihan julkisuudessa uutisoidun perusteella määritetty taloudesta vastaaminen ja erityisesti sen kasvattaminen. Toki markkinointi tähän kuuluu, mutta oma käsitykseni asiasta on, että se ei tarkoita että Pennanen olisi käytännön ideoinnista (esim kalenterista) vastannut.
Jossain määrin koomiselta tuntuu, että keskustelu johdon onnistumisista mitataan karrikoidusti sanottuna sillä, että tuleeko puolivälierissä voitto vai tappio ja onko tulos sitäkautta +100 000 vai -100 000, eikä koitetakaan nähdä tehtyjen isompien päätösten taakse. Kun puhutaan strategisesta johtajamisesta, niin lähivuosien selvästi suurin ja merkittävin muutos on ollut suhtautumisesta siihen, että pitäisikö joukkueen keskittyä ydinliiketoimintaansa vai rakentaa tukevaa liiketoimintaa sen ympärille (esim pelimies-cafe). En silti väitä, että minulla olisi kompetenssia antaa absoluuttisesti oikeaa vastausta kysymykseen, että kumpi on oikea suhtautumistapa.
Tuossa oli jäljempänä puhetta lehmistäni ja ojistani. Voin kertoa, että siteeni seuraan ovat seuraavat. Minulla on kaksi omin rahoin ostettua kausikorttia ja lisäksi omistan useita joukkueen pelipaitoja. Aina S-ryhmän ravintoissa käydessäni minulla on tapana lyödä etukortti pöytään ja kertoa tarjoilijalle kuuluvasti, että minä omistan tämän paikan. Joukkueen kanssa on sama juttu, mutta vähän pienemmässä mittakaavassa. Joskus sopivissa tilaisuuksissa vaihdan varmasti mielelläni sanan tai pari toimiston työntekijöiden kanssa mieltäni vaivaamista kysymyksistä, mutta niin varmasti monet muutkin tekevät.
Myönnän silti rehellisesti, että tapanani ei ole kaikkia kriittisiä ajatuksiani seurajohdosta tai heidän tekemisistä keskustelupalstoille kirjoittella jos en näe siitä olevan konkreettista hyötyä. Ei siis turhaa itkua itkun vuoksi. Annan sitävastoin palautteeni ja ideani kyllä tarvittaessa suoraan toimiston suuntaan. Tämä on filosofiani ja suhtautumistapani muussakin elämässä.
A.P. Järvi tuossa hieman ketunhäntä kainalossa käytti vahvaa hyperbolaa tehokeinona minua kuvetessaan. Minä näen itseni lähinnä tällaisena suht.puolueettomana sivustaseuraajana ja jos minulla jotain pieniä sympatioita olisikin ajan myötä herännyt, niin ne ovat varsin tuoreita. Todelliset pitkänlinjan kannattajat - kuten A.P. Järvi itse - löytyvät ihan toisaalla.