Pokeriohjelmien katsominen sopii mielestäni mainiosti rentoutumiseen. Muutama asia niissä hieman korpeaa. WSOP 2009 viime päivinä silmien alla.
Toki amerikkalaisen tv-kulttuurin mukaan tähtikulttia on pidettävä yllä, mutta paikoin tuo profiilipelaajien nuoleskelu herättää ihmetystä, samoin ohjelmien leikkaukset pönkittävät näiden kavereiden statusta. Doyle Brunson ilmeisesti on se suurin palvonnan kohde.
Miksi kukaan ei vedä tuota Phil Hellmuthia nokkaan? Plösö peräkammarin poika vinkumassa joka saamarin tilanteesta? Joo, viihdettä ja tavaramerkkiä, mutta eikö tarina kerro pelaajista, jotka eivät vain jaksa tuollaista ämmää?
MACK