Oli todella jännä sarja. Ja heti alkuun voi sanoa, että niinhän ne aina on, ei mikään ole itsestään selvää. KalPa pelasi eri tavalla Tapparan epämukavuusalueelle kuin TPS. Kun TPS panosti tavallaan hiukan vankilasäännöillä pelattavaan kiekkoon, niin tässä sarjassa oli alusta saakka ilmeistä, että KalPan kollektiivi on hurja. Ilvestä vastaan joku KalPan pelaaja (ehkä Räsänen?) sanoi mielestäni erinomaisen hyvin, että "me ollaan parempi joukkue". Se on todella vahva signaali ja sen kehittymistä odotin. Enkä pettynyt.
Sarjassa kävi lopulta niin, että Tappara vei tiiviin maalinedustojen pelaamisen ja Heljangon avulla riittävät voitot. Samalla Tapparan peli kehittyi. KalPa ei jäänyt joukkueena yhtään jälkeen, mutta yksilöt olivat käytännössä kauttaaltaan aivan taitotasonsa ylärajoilla, josta luonnollisesti virtuaalinen hatunnosto Niiralaan. Huippu-urheilijan tunnistaa siitä, että tärkeimpään paikkaan saadaan ladattua kaikki. Jossitella voi sarjan ensimmäisistä peleistä ja siitä, miten sarja olisi edennyt, jos KalPa olisi voittanut heti ensimmäisen pelin. Olisiko Tappara silloin herännyt nopeammin? Tai vaikka lamaantunut?
Karjalainen on hieno ja suoraselkäinen mies. Olen tätä asiaa tässä nyt hiukan liikaakin hokenut, mutta Petri vaikuttaa todella sivistyneeltä ja juuri sellaiselta valmentajatyypiltä, joka sopii nykyaikaan. Jos hakisin vastakohtaa, niin sanotaan vaikka Kotkaniemi. Jokainen voi katsoa youtubesta millaista on vanhan liiton myrkyllisyys esiintymisessä, vaikkei Mikael mikään eläkeläinen vielä olekaan. Ivalliset illmeilyt ja päänpuistelut KalPan saamissa jäähytuomioissa jäivät vähiin ja otteluiden jälkeinen esiintyminen haastatteluissa ja sarjan päätyttyä kättelyssä olivat hieno osoitus urheiluhengestä. Tuosta voi ottaa oppia jokainen, jopa tuleva Leijonajoukkueen päävalmentaja. Toivon KalPalle ja Karjalaiselle parasta mahdollista tulevaisuutta.