Jaahas, kolme peliä takana, kotipelit voitettu ja kaikki vielä auki.
Kolmas peli oikeasti ratkesi siihen ekaan kymppiin ja 3-0 tilanteeseen. Siitä Tapparalla selkä suoristui ja toiseen erään tultiin hiukan takki auki. TPS:n taas oli laitettava kaikki peliin ja englanninkielistä termiä lainatakseni ns. "Desperate-hockey" tuotti totaalisen hallinan, kun toinen oli puolella jalalla liikkeellä.
Joidenkin TPS nimimerkkien mukaan 3. erä oli TPS dominointia, mä näin sen kyllä aivan erilailla, minusta TPS ei saanut siinä aikaan yhtään mitään.
Tapparan osalta sarja on kuin koko kausi pienoiskoossa, välillä ihan perhanan hyviä ja tehokkaita ja sitten kohta pyörii omissa pitkät ajat. Kuten sanottua kaikki on vielä täysin auki ja kumpi tahansa voi mennä tästä jatkoon.
No minkälaista se röönporin kiekko sitten on? Aivan alkukaudesta siihen oli helppo vastata, kiekon riistosta heti pystyyn ja ylimmäiselle pelaajalle kiekko, monesti koko kentän poikkisyöttö ja tyhjää tilaa ylöspäin. Tuota kyllä aika nopeasti vastustajat alkoivat lukemaan pois ja ei onnistunut sitten enään.
Nyt on tosi vaikeaa sanoa miten sieltä omista pitäisi lähteä. Kuten aiemmin moni kuvasi, kiekkoa pupelletaan omalla alueella mieheltä toiselle niin kauan, että vastustaja ehtii mukavasti tulla karvaamaan ja sitten se menetetään. On käsittämätöntä miten hidasta se on ja mä en oikein nää mitä sillä haetaan, kenen pitäisi tarjota itseään ja miten sen pitäisi lähteä. Karmeaa katseltavaa. Tämä tuntuu muutaman vuoden takaisen hypetyksen kohteena olleelta luomukiekolta. Eli annetaan taitavien yksilöiden toteuttaa ja ratkaista eteen tulevat tilanteet. Pelitavallista etuahan ei tuolla saa, vaan perustuu pelaajien paremmuuteen. Ja niitä sitten tehdään treeneissä. Ehkä siinä avaamisessa joku idea on, mutta mä en ole saanut sellaisesta kiinni.
Hyökkäyspäässä se onkin selvempää, paine annetaan ylhäältä asti ja ajetaan vaikka maalintakaa kiekollinen esiin seuraavan karvaajan ulottuville. Toinen ero on se, että kärkikarvaaja (tai se kakkosmies) ei varsinaisesti harrasta ohjauspeliä juuri lainkaan. Ei siis luistele kiekkoa nostavan vastustajan kanssa samaan suntaan vaan iskeekin vastaan ja aiheuttaa kiireen vastustajalle. Jos tuo onnistuu, niin tulee vaarallinen vastaisku, on vaan aika vaikea toteuttaa ja jollei ole aivan oikea-aikainen, niin kiekollinen harhauttaa ohi heittämällä. Tätä ei juuri Liigassa ole harrastettu, niin toimii ainakin vielä aika hyvin.
Tuomarit ovat minustakin onnistuneet ihan hyvin, tai siis ihan linjan mukaisesti tasaisesti. Koukkia ja roikkua saa aivan perkeleesti. Minusta se on surkea juttu, mutta ei kai tässä auta muuta kuin niellä se paska, kuten joku joskus sanoi. Jos hyökkääjä nousee kulmasta maalille kiekon kanssa tai ilman, niin kummankin joukkueen jokainen pakki ottaa koukun ja estää nousun. Mikäli hyökkääjä saisi nousuun vaikka puolen metrin eron, niin maalille päästessään olisi maalintekomahdollisuus. Nyt tuolla koukulla se otetaan pois ja pakki pääsee pälkähästä. Painiahan tuo on nimenomaan, kuten Riku sanoi. Mutta näillä "säännöillä" mennään, eli nimenomaan ei noudateta sääntöjä.