Hieno viesti yllä käyttäjältä
@anatomia ja vastataan samaan tyyliin Pelicansin lähtökohdista. Vastaan astuu kovin hämyisen oloinen Tappara, kun seuraaminen on jäänyt satunnaisten lyhyiden pätkien varaan ja laajempaa näkökulmaa joukkueeseen ei ole. Paperilla mutuillen viime kauden mestaruusjoukkueen tukipilareista ehkä tärkeimmät kolme kenttäpelaajaa: Lehterä, Merelä ja Seppälä ovat poistuneet, joista etenkään Lehterää ykkössentterinä ei ole korvattu ollenkaan. Mereläkin oli viime kauden finaalisarjassa liki täydellinen laituri, joka kykeni pelaamaan ykkösYV:llä ja ykkösAV:lla pelaten suurimmat minuutit. Lisäksi Mikael Seppälän tie vei lopulta MM-kisoihin saakka ja olihan Seppälä jopa siellä todellinen puolustuspään monsteri. Mestaruusrungosta jäi kuitenkin jäljelle Heljanko, jonka vaihtaisin Kokon kanssa päikseen ihan koska vaan.
Pelicansin taival tänne saakka on ollut fanin mielestä vakuuttava. Yhteensä 12 ottelua, joista peli on ollut lahtelaisten hallinnassa 11:ssä. Lisäksi joukkoon mahtuu vain yksittäisiä eriä, joita vastustaja on kyennyt hallitsemaan. Samalla kun pelien ”hallinta” aiheuttaa lahtelaisissa itseluottamusta, hiertää kuitenkin pieni epäilys joukkueen kyvystä tappaa pelejä. Tosi asiassa sekä Kärpät, että HIFK olisi voitu/pitänyt voittaa 4-0, mutta onnistuttiin kuitenkin häviämään neljästi. Lisäksi joukossa pari voitettua jatkoaikaa ja kuten täälläkin sanottua, jopa tippuminen G7:ssä HIFKta vastaan oli
lähellä.
Pelicans elää kyvystään nimenomaan pelata neljällä kentällä. Joukkueen jarruketju Enlund-Tyrväinen-Aaltonen on tähän mennessä taistellut sekä Jori Lehterän ja Joonas Kemppisen ykkösnyrkkejä vastaan tehden 12:ssa ottelussa tasakentin 4 ja päästäen 3 maalia. Tilasto on lahtelaisnäkökulmasta massiivinen ja usko Tommi Niemelän kykyyn tunnistaa sarjan edetessä Tapparan ”nollattava” ketju on vankka. Erityismaininta Antti Tyrväiselle ja sille minkälaisen pelaajatyypin on itselleen pystynyt vanhemmalla iällään kehittämään.
Joukkueen ykkössylinteri on ulkomaalaisnippu Lasch-Carlsson-Bryggman, jonka meno on toistaiseksi ollut tappavaa. Tämän kauden Lars Bryggman on vakuuttavin vastine viime kauden Waltteri
Merelälle, mitä Suomessa on tällä hetkellä tarjota. Seksi-Lasse taklaa, tappaa alivoimaa ja tekee tärkeitä maaleja ja on täydellinen kolmas lenkki Laschille ja Carlssonille, joiden menoa ei
Kärppien Hyry+Anttila jarruduo pystynyt vielä hidastamaan. Jopa Lasch, jonka pelaamiseen playoffeissa en oikein uskonut, on ollut jopa poikkeuksellisen hyvä. Nyt vastaan asettunee Tappara joka kotietunsa ja Otto Rauhalan myötä antavat vielä astetta suuremman haasteen.
Pelicans kasasi HIFK sarjan lopussa myös toisen selkeästi hyökkäävän ketjun Jämsen-Schnarr-Horky luoden samalla Elias Vilenin ja Aleks Haatasen ympärille ”toisen jarruketjun” ja säilytti
tämän asetelman koko Kärppäsarjan ajan. Vilenin ketjua vastaan Pelicansille on tehty playoffseissa tasakentin 1 maali ja itse ovat tehneet 3 maalia mukaanlukien Kärppäsarjan voittomaali jatkoajalla. Ketju on hakenut loukkaantumisten johdosta kolmatta lenkkiään, mutta nyt se on asettunut muotoon Haatanen-Vilen-Hirvonen. Kolmikko on nuorten luisteluvoimaisten pelaajien yhdistelmä, joista etenkin Haatanen ja Hirvonen pelaavat ja taklaavat todella kovaa.
Pelicansin näkökulmasta suurin kysymysmerkki on Schnarr-Horky-Jämsen. Se on joukkueen ainoa pakkasen puolella oleva ketju, joka toisinaan lintsaa puolustussuuntaan ja tehojakaan ei ole tullut. Ketjuun on kasattu 3 kappaletta ~20 maalin miehiä, mutta yhteispeli yskii. No viimeisin kärppäpeli oli tältäkin kolmikolta jo hyvä ja maalin tai parikin olisivat ansainneet. Jämsen muuten pelasi tammikuun Tapparaottelussa jotakuinkin kauden parasta peliään, kunnes kovanaama Carter Camperin törkytaklaus (hymiö) lopetti molempien ottelut, eli ehkä se Tappara sytyttää nytkin.
Kokonaisuudessa Pelicanshyökkäys on saanut vastustajan puolustukset näyttämään toistaiseksi surkealta. Hyökkääjistö on taisteluvalmis, yllättävän fyysinen, minkä kanssa esimerkiksi nimet Petteri Lindbohm, Kasperi Kotkansalo, Martin Jandus ja Victor Berglund olivat todellisissa ongelmissa. Mainitaan nyt sekin, että hetkittäin jopa Atte Ohtamaasta tuntui aika edellisessä sarjassa jättäneen (3 maalia omiin tasakentin vs Jukurisarjan 0)
Puolustuksessa todellinen testi puuttuu. HIFK yritti hyökätä 3 peliä onnistumatta kunnes muuttivat inhorealistiseen puolustuskiekkoon. Vastaavasti Kärpillä ei startannut kone vielä viidennessäkään pelissä. Michal Jordan on jälleen kerran meidän versio Tapparan viime kauden Mikael Seppälästä. Fyysinen härkä, joka ei ota jäähyjä ja jolla ei ole kiire. Kentällä ollessaan dominoiva. Filip Kral on pehmeästi luisteleva moderni puolustaja, jolla on viime aikoina alkanut esiintyä pieniä ensimmäisiä puutteita oman maalin edustan puolustamisessa. Kasper Puutio on ottanut valtavia kehitysaskelia, mutta tason tulee pysyä. Saman voi sanoa Toni Utusen kolmospariin syrjäyttäneestä Johannes Johannesenista, joka on pelannut Jordanin vierellä hyvin. Utusen kohdalla kehitys polkee paikallaan ja verkkokalvoilla edelleen heijastelee viime vuoden tapahtumat. Viimeisen puolustajan paikalle on tyrkyllä Ben Blood tai Saku Salminen. Kauden mittaan Pelicanspuolustus on ollut helisemässä etenkin isojen, nopeiden ja röyhkeiden hyökkääjien kanssa. Juha Jääskä, Iiro Pakarinen ja Kristian Vesalainen olivat kukin myrkkyä. Vastaavasti fyysisesti kevyemmät mm. Ville Koivunen tyyppiset pelaajat on saatu paremmin kuriin.
Tapparasta suurimmat uhkakuvat kiteytyvät tietysti Heljankoon ja Veli-Ville Savinaiseen. Jo Niko Hovinen ja Tomi Karhunen loivat Pelicansille valtavat ongelmat maalinteon kanssa ja nyt vastaan astuu astetta suurempi mörkö, jota viime vuoden valitettavat tapahtumat kultamekkoineen kasvattavat. Aivan uskomattoman typerästi hoidettu tapaus meidän organisaatiolta. Lisäksi VMS ja esim. Heikki Liedes näin muutama mainitakseni ovat nimenomaan pelaajatyypiltään sellaisia, joita vastaan meillä on ollut vaikeaa. Tästä esimerkkinä katsokaa vaikka helmikuun keskinäisen pelin voittomaali. Siinä myös jälleen kerran nähtävillä Toni Utunen..
Loppuun ihan vaan arvaus, että molemmat voittavat sarjassa pelejä eikä jäähyjä saati maaleja nähdä juuri lainkaan. Mestaruus ratkeaa Lahdessa ottelussa 6.