Vedetään kirjallisesti tämä sarja yhteen. Sarjan lopputulos on lopulta aika odotettu ja IFK:n venyminen tällä kaudella hakee vertaistaan. IFK:n suoritus päästä tämän kauden kilpailussa välieriin saakka ei todellakaan ole huono.
Kuten täällä on jo käyty läpi, Tappara aloitti sarjan yskähdellen. Ensimmäisessä pelissä Helsingissä luoti väistettiin, kenttäpelissä oltiin perässä. Toisessa pelissä IFK sai masinoitua parhaan pelinsä näkyviin, Tappara puolestaan pelasi playoffien huonointa peliään. Tappara hävisi toisessa pelissä IFK:lle kaikessa - liike, taistelu, halu & tekeminen. Kun sarja saapui Tampereelle Tappara oli se, jonka piti parantaa. Tässä kohtaa IFK:n loukkaantumiset, poissaolot ja yleinen peli-ilme vaan katosivat. En tiedä, loppuiko usko, mutta Tappara sai oikeastaan kolmannessa pelissä hengen aivan totaalisesti päälle ja teki IFK:sta lasagnea seuraavat kaksi peliä. Tapparan materiaalin laajuus sekä erilaiset kokemukset tulivat sarjassa näkyviin - IFK ei vaan pystynyt matsamaan. Tämän sarjan suuret IFK-pelaajat olivat ehdottomasti Teissala & Kaskimäki.
Taponen venyi ja kasvoi tällä kaudella, mutta lopulta ei vaan Tapparan käsittelyssä pystynyt yksin tekemään riittävän suurta eroa. Taponen näytti aika inhimilliseltä sarjan edetessä, tuntuu, että sieltä suunnalta tulee vielä tulevaisuudessa lisää. Viimeinen peli oli näennäisen tiukka. IFK teki kaiken sen, mitä sen piti tehdä, mutta Tappara kävi tekemässä maalit ja paras into loppui siihen. Kokonaisuutena sarjassa ei nähty yllätyksiä, mutta IFK:n fanit ja organisaatio ovat aina mieluinen vastustaja. Tässä sarjassa pelattiin kunnolla eikä yritetty sukellella kavereille jäähyjä. Tyylikästä. Arvostusta kohti Stadia!