Tässä on nyt pari yötä nukuttu ja mielessä käsitelty viikonlopun tappiot. Ehkä tässä jo kykenee järkevään pohdintaan, ilman verisuonen pullistumaa otsalohkossa.
Tappara otti tylysti kaksi kiinnitystä, ansaitusti. Kaveri käänsi nopeasti peliä ja omassakin päässä oltiin jatkuvasti ongelmissa, eikä meinattu päästä paineen alta pois, saatikka peliä avaamaan. Niistä Tappara on myös pariin otteeseen kylmästi rankaissut.
Hitailla lähdöillä, kiekkokontrollia harrastamalla, tästä sarjasta ei pitkää tule.
Jos joku, niin Kärpät ja jos joku, niin Marjamäki tästä voi vielä homman kääntää.
Kuten joku täällä jo mainitsikin, niin näistä Marjamäen Kärpät on ennenkin noussut. Latella on nyt pari päivää aikaa kelata videoita ja koittaa keksiä jotain. Kotonahan ei nyt niin hätää ollut, mutta ei tämä nyt silti riittävää ole.
Kotietu, mikä siis toki on jo Tapparalle menetetty, on kuitenkin edelleen merkityksellinen sarjan ollessa 0-2. Seuraava peli on raksilassa ja sen pitää mahdollisuudet vielä realistisesti hengissä.
4 voittoa on kaivettava, niistä 3 voidaan ottaa kotiedulla. Se 1 nyt kuitenkin pitää hakametsästä ryöstää. Torstai olisi hyvä, mutta ei vielä pakkorako.
Toki Tappara ei saa enää voittaa kuin yhden seuraavasta viidestä. Toisaalta, pitää kuitenkin kaivaa vielä kaksi.
Ratkaiseva ero näyttäisi olevan juuri nyt siellä alakerrassa. Pakisto Nutivaaran loukkaantumisen myötä meni noin tasan ja maalivahtipeli menee juuri nyt selkeästi Tapparalle.
Näenkin, että kärppien on lisättävä painetta ja karvausta ja vääntää väkisin se 1 maali enemmän. Omiin kuitenkin menee aina vähintään se 1-2. Toivottavasti olen väärässä, mutta juuri nyt siellä ei paljon gamesavereita ole kärppien suulla nähty.
Tiistaina jatkuu. Ei tässä vielä luovuteta. Menen itse huomenna hallille, annan oman panokseni ja tuen joukkuetta loppuun asti.