Näin se sitten päättyi ja parempi voitti tänään(kin).
Kärpistä huokui väsymys, vaikka hyvin kyllä jaksettiin painaakin, eikä numerot revenneet rumiksi. Väsymys tosin näkyi hirveänä määränä junnumaisia virheitä ja kiekonmenetyksiä, joista yhdestä Dixon sitten rokottikin. Tappara toisaalta palasi olennaiseen ja puolusti maalinedustaa kuin karhuemo pentujaan, sinne ei ollut mitään asiaa. Erikoistilanteitakaan ei ollut kuin kaksi (poislukien loppu ilman maalivahtia) ja sillä YV:llä me ei saatu maalia aikaiseksi, eikä sitten kyllä muutenkaan, joten eipä siinä voittaa voi.
Eilen selvästi jätettiin kaikki Hakametsään ja siellä se riitti, mutta kotiyleisö ja game seven seuraavana päivänä ei sitten enää tuonut tarvittavaa boostia, jotta olis jaksettu painaa kieli vyön alla samalla tavalla. Lasse Kukkonenkin pelasi käsittämättömät minuutit viimeisen 4 pelin aikana (37min,35min,31min ja tänään 24 ja risat) eikä jaksanut enää entiseen malliin painaa menemään.
Tappara oli parempi, onnittelut Tampereelle. Vastus ei ainakaan helpotu finaalissa, sieltä se vasta juoksujoukkue vastaan tuleekin. Liike tuotti Tapparalle ongelmia joten oletettavaa on, että HIFK vie paria ensimmäistä peliä selvästi ennen kuin Tappara pääsee kunnolla mukaan.
Kiitos Kärpille, täytyy jälkikäteen tunnustaa, että finaalien ovien kolkuttelu oli minulle yllätys, kausi ei ihan edennyt niin, että tähän olis uskonut, edes vielä alkukeväästä. Onneksi meilläkin on mahdollisuus päättää kausi voittoon.
P.S. Katsokaakin nyt sitten saatanan Tappara, että viette sen kannun. Sitä neljän hopean itkua ei tässä maassa kestä kukaan. Teidän wagonissa kuljen loppumatkan, Pääkaupunkiseudulla asuvana en todellakaan jaksa kuunnella sitä HIFK-fanien ilkkumista, mitä sai kuulla edellisellä kerralla.