Se oli sitten sellainen peli se. Ankanpojilla ei ollut mitään taisteluhenkeä alusta lähtien. Yleisön keskuudessa oli vielä ennen peliä hyvä henki päällä ja "Let's go Ducks" huudot kaikuivat, mutta sitten kun peli alkoi niin yleisöllä ei ollut enää syytä riehua. Niin oli halutonta ja varovaista Ducksien peli. Ankat aloitti heti puolustuskentällisellä. Se jotenkin heti lamautti fiilistä. Teemu ja kumppanit vaan kehiin ja sata lasiin heti alusta, eiköhän sillä menisi paremmin kuin että heti lähdetään suosiolla peruuttelemaan vaan alusta lähtien.
Black Adder kirjoitti:
Anteeksi, mutta olen erimieltä. Teemu suojaa lyhyellä, mutta vantteralla kropallan kiekkoa todella hyvin. Kaverin lähes tavaramerkkihän on riistää kiekko hyökkäyspään kaksinkamppailussa (kulma, maalintaus) liikkeensä avulla. Detroit sarjassakin on monta kertaa luonut maalintekotilanteita täysin omalla vääntötaidollaan ja parilla nopealla potkulla juuri kulmista ja maalin takaa. Seurataan niitä pelejä!
Olen niitä pelejä seurannut paikanpäältä ja telkkarista ja ainakin paikanpäällä tulee aina sellainen olo että Teukka menettää kiekon lähes aina. Ehkä hän nyt päätyä pitkin vauhdilla potkii niin ettei se kiekko heti karkaa, mutta sitten jos joku tulee vastaan niin se on siinä.
Ihmetyttää myös Corey Perryn heikohko tasapainoaisti. Ei tarvitse miestä paljon tuupata kun jo lentää mailat ja poika on ties miten päin jäällä. Välillä kaatuu omia aikojaan vaikkei kukaan olisi tuuppamassakaan. Tulee mieleen Kari Jalonen 80-luvun lopun Tepsissä...vastustajan siniviivan yli ja taatusti nurin. Perryllä ei myös tunnu olevan muuta kikkaa kuin se kiekon jättö vähän taakse ja sitten sen koukkaminen sieltä mukaan...näyttävä kun se onnistuu, mutta eivätköhän vastustajat ole sen kikan jo huomanneet.
Tuntui vähän siltä että pikkuankat kaipasivat Kunitzia, hänen lähtönsä sekoitti kentälliset eikä sitä tuttua intoa enää löytynyt. Prikule, Parros kehiin. Viime kerralla näin T-paidan "Parros offers you his protection". Aika hyvä =)