Pitäisikö peruskoulussa tapahtua jako tasoryhmiin?

[kakkonen]

Niin pitäisikö peruskoulussa tapahtua eri aineiden kohdalla ryhmiin jakoa? Tämä oikeastaan tuli tuolla toisessa ketjussa sivuttua muttei liittynyt sen ketjun juttuun niin päätin laittaa uuden.

Mielestäni tasoryhmiin pitäisi jakaa oppilaat ehdottomasti. Nykytilanteessahan lahjakkaammat ja älykkäämmät kärsivät siitä että mukana on niitä onnettomia joilla ei joko ole lahjoja tai kiinnostusta opiskella. Jos tällainen jako olisi niin eikö siitä hyötyisi kaikki?

Käsittääkseni joskus vielä 80-luvulla tällaisiin ryhmiin koulumenestyksen perusteella oppilaita jaettiin? Mutta tuosta minulla ei ole omia kokemuksia.

EDIT: jaa,enkö pääse muokkaamaan kirotusvirhettä pois äänestyksestä? Damn.

 

[Baarimikko]

Peruskoulussa kaikki voisivat olla lahjakkaita jos vain oma kiinnostus kullakin riittää. En välttämättä ollut peruskoulussa mitenkään luokan hiljaisempia, joten siinä suhteessa allekirjoittaaneenkin olisi voinut laittaa luuserisakkiin.

Unelmaryhmä: Hiljaisia, ahkeria ja motivoituneita.
Luuserit: Lintsareita, kirjat paskana, ei kyniä sun muita ja luonteeltaan v-mäisiä.

Peruskoulu oli mukavaa aikaa, sieltäkin sai jääkiekon seuraaminen uutta potkua, kun tuli ruotsin tunnilla jos jonkinnäköistä MM-kisa kokoonpanoa väänneltyä kavereitten kesken.

 

[Hazardipakki]

Kaksipiippuinen juttu...

Kuten Baarimikko sanoi, lusmut ja muu roskapopula voitaisiin heittää suoraan harjaantumiskoulun puolelle. En tiedä sitten pitäisikö muutamaa lahjakasta ottaa erilleen, mutta heille pitäisi tietysti tarjota enemmän haasteita.

 

[pernaveikko]

Joku erityisen lahjakkaiden oppilaiden systeemi tulisi kyllä olla. Onhan lukioitakin parempia ja huonompia.

Erittäin hankala asia tämä kuitenkin on ja mitään nopeita päätöksiä sen tiimoilta ei voi tehdä. Toisaalta, jos olisi superlahjakkuuksille oma ryhmänsä, niin sitten pitäisi kaiketi olla myös keskitasolle ja sitten jäisikin enää vain tarkkailuainesta oleva ryhmä. Se taas ei kuulosta hyvältä idealta.

Oman ongelmansa soppaan toisivat jälkeläisistään liikoja kuvittelevat vanhemmat, jotka ehdottomasti haluaisivat meidän Unto Kaunokin vain tuohon ryhmään. Kuitenkin useimmat vanhemmat ymmärtäisivät, että heidän lapsensa ei eliittiryhmään kuulu ja antaisivat sen suosiolla olla. Pienet lapset eivät kunnolla edes tiedostaisi olevansa jossain "paremmassa" ryhmässä.

Varmaankin paras tapa aloittaa asian selvittely olisi perinteinen menetelmä, että tutkitaan tarkkaan miten ulkomailla asiaa on lähestytty ja millaisia kokemuksia on saatu.

Muistan ala-asteelta tilanteen, kun opettelimme vähennyslaskua. Mitä lie miinusteltiin omenoita ja appelsiineja ja jossain vaiheessa tuli sitten numerot mukaan.

Joku keksi kysyä, että paljonko olisi 3 miinus 5. Opettaja vastasi siihen kirkkain silmin, että ei sitä voi laskea. Kuuntelin epäuskoisena ja totesin, että tietenkin sen voi laskea, se on -2. Sain vihaisen katseen ja jotain selittelyjä päälle.

Tuo nyt oli vielä melko pientä (vaikka jäikin kaivelemaan, heh), mutta voi vain yrittää arvailla miten tuskaista joillain voi olla päivästä toiseen koulussa. Hieman kärjistettynä kyse on lievästä kiusaamisesta. Itseasiassa yläasteen ATK-tunnit olivat melkoista tuskaa, kun kotona oli ollut tietokone jo ala-asteelta lähtien.

 

[Poison]

Mielestäni tasoryhmiin pitäisi jakaa oppilaat ehdottomasti. Nykytilanteessahan lahjakkaammat ja älykkäämmät kärsivät siitä että mukana on niitä onnettomia joilla ei joko ole lahjoja tai kiinnostusta opiskella. Jos tällainen jako olisi niin eikö siitä hyötyisi kaikki?

Ensimmäiseksi haluan tietää, miten tämä tasojako toteutettaisiin? Tai siis että millä perusteella? Jollain älykkyystesteilläkö, mitkä kuitenkin testaavat vain lähinnä ihmisen loogisia kykyjä? Olisiko meillä sitten huippuälykkäiden, vähän älykkäiden, perusälykkäiden, hieman hitaiden ja tyhmien luokat erikseen? Noin kärjistettynä siis...

Uskon, että tasoryhmiin jako vaikuttaisi näihin "huonompiin" oppilaisiin entistä negatiivisemmin. Jo nyt on tutkittu, että opettajan ennakkoasenne oppilasta kohtaan saattaa hyvinkin vaikuttaa oppimistulokseen. Opettajan käsitykset oppilaasta heijastuvat oppilaaseen esimerkiksi tehtävien annossa, jolloin heikko oppilas saa toistuvasti ratkottavakseen yksinkertaisempia ja mekaanisempia tehtäviä, josta seuraa se, että pidemmän päälle suorituskyky ei ainakaan kehity. Jos opettaja taas olettaa oppilaan tavallista fiksummaksi, asettaa hän oppilaalle herkemmin tehtäviä, jotka vaativat älyllistä ponnistelua ja itsensä ylittämistä. Tämä taas tietenkin tukee kehitystä. Kyseessä on ns. Pygmalion-vaikutus.

Oppilaiden tulisi mielestäni saada yksilöllisempää opetusta kuin nykyään, mutta nämä ovat taas resurssikysymyksiä. Mielestäni ideaalitilanteessa heikommat oppilaat saisivat tarvitsemansa määrän tukiopetusta ja apua, paremmin pärjäävät taas saisivat edetä esim. hieman monimutkaisempiin tehtäviin etsimään omia rajojaan. Tasojakoa eri luokkiin kouluissa en kuitenkaan tue. Se asettaisi lapset turhaan eriarvoiseen asemaan ja voisi olla tuhoisaa myös "heikompien" itsetunnolle ja -varmuudelle.

 

[pernaveikko]

Jo nyt on tutkittu, että opettajan ennakkoasenne oppilasta kohtaan saattaa hyvinkin vaikuttaa oppimistulokseen. Opettajan käsitykset oppilaasta heijastuvat oppilaaseen esimerkiksi tehtävien annossa, jolloin heikko oppilas saa toistuvasti ratkottavakseen yksinkertaisempia ja mekaanisempia tehtäviä

En ymmärrä mihin tuo liittyy. Tietenkin opettajat ymmärtäisivät mistä on kyse, eikä heillä olisi mitään sen kummempia ennakkoasenteita kuin muutenkaan. Tehtäviin pitäisi vain saada valittua oikeat henkilöt.

Esimerkiksi kehitysvammaisten parissa toimivat opettajat eivät varmasti polta päreitään samaan malliin kuin joku perusopettaja, jos oppilas ei aina heti tajua tai riehuu jotain omiaan.

 

[sampio]

Poisonilta kompattava viesti yllä.

Nuorin pikkuveljeni opiskelee ns. vapaassa kyläkoulussa, jossa opetus on todella yksilöllistä. Tämä pikkujamppa mm. suoritti matematiikan ensimmäisen vuoden materiaalin ennen talvea viime vuonna. Harmi vain, että kunnat karsastavat tällaisia projekteja, ja rahoituksen kanssa meinaa olla ongelmia. Oli vain hieno huomata, että nyt yläasteelle siirtynyt veljeni sai opiskelumotivaationsa palautumaan, kun siirtyi kuudennen luokan ajaksi tuohon samaiseen pikkukouluun.

En tiedä, oliko yläasteen aikainen matikanopettajamme erityisen fiksu jannu vai oliko käytäntö kovinkin yleinen, mutta sen lisäksi, että eteni enemmistön kanssa tasaista tahtia ja kävi uudet asiat seikkaperäisesti lävitse, hän antoi halukkaille mahdollisuuden edetä kirjoja omaan tahtiin eteenpäin. Luokastamme 2-3 yleensä siirtyi seuraavan vuoden matskuihin reilusti ennen kevättä, opettaja nimittäin toi heille kirjat sitä mukaan, kun tarve vaati. Ysin keväästä minulla on sellainen mielikuva, että muutama oppilas olisi tehnyt jotain äijän omia monisteita. Minuakin hän kannusti koetulosten perusteella etenemään rivakammin, mutta laiska kun olin jo tuolloin, en muutamia rykäyksiä enempää tehnyt ylimääräistä työtä.

 

[sampio]

En ymmärrä mihin tuo liittyy. Tietenkin opettajat ymmärtäisivät mistä on kyse, eikä heillä olisi mitään sen kummempia ennakkoasenteita kuin muutenkaan. Tehtäviin pitäisi vain saada valittua oikeat henkilöt.

Aika vähiin käy opettajat maailmasta, jos vaatimuksena on täysi puolueettomuus mielikuvien muodostamisessa. Jokainen syyllistyy puolueellisiin ennakkoasenteisiin toisinaan, opettajalla tämä virhe vain kertautuu pahimmillaan oppilaisiin Poisonin kuvaamalla tavalla.

 

[kakkonen]

Ensimmäiseksi haluan tietää, miten tämä tasojako toteutettaisiin? Tai siis että millä perusteella? Jollain älykkyystesteilläkö, mitkä kuitenkin testaavat vain lähinnä ihmisen loogisia kykyjä?

Tämä nyt olisi varmaan helpoin ja pienin "pähkinä" tässä ongelmassa. Luulen että jos jonkinlaista suuntautumista tehtäisiin esim 6-luokalla niin varmasti olisi jo tiedossa että millaisia rahkeita oppilailla on. Eikä tuon tarvisi olla mikään kiveen hakattu juttu, jos motivaatiota ja yritystä löytyy niin ei muuta kuin "vaikeampaan" ryhmään. Jos pikku Antero saa kuutosia ja viitosia niin sellaiseen ryhmään missä muilla on samanlaisia numeroita. Jos taas 9-10 on numeroina niin samankaltaisten joukkoon. Vapaaehtoisesti sen valinnan pitäisi mun mielestä tapahtua,eli default jako sen mukaan millaisia arvosanoja, mutta jos haluat vaihtaa ryhmää niin pitäisi onnistua.

Eli älykkyystestiä tuskin tarvisi vaan ihan muutamien vuosien kokemus koulusta. Eli ennen koulua kavereita ei kannattaisi niputtaa omiin ryhmiinsä, ei vielä 6-7 -vuotiaana olisi mitään järkeä.

Olisiko meillä sitten huippuälykkäiden, vähän älykkäiden, perusälykkäiden, hieman hitaiden ja tyhmien luokat erikseen? Noin kärjistettynä siis...

Juuri näin, eli ei edes välttämättä kärjistettynä. Siis jotain tuon tyyppistä, eri asia kuinka radikaaleja nimityksiä halutaan käyttää ja kuinka radikaali jako olisi. En tiedä palvelisiko tuollainen ryhmittäminen monen oppilaan etua mutta vaikka kahtia jako voisi olla suhteellisen helppo ja toimiva, laajempi opetus ja suppeampi opetus.

 

[OikeaPakki]

Tasoryhmiä kokeiltu jo yläasteella silloin muinoin

Olen käynyt peruskouluni (=yläasteeni) lappeenrannassa (7-9.lk) 70-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Silloin se oli jotain uutta ja ihmeellistä vanhan kansakoulu-, kansalais- ja oppikoulusysteemin jälkeen. Matematiikassa, ruotsin- ja englanninkielessä luokat (oliko niitä nyt rinnakkaisluokkaa) jaettiin 3:een eri tasoryhmään, joihin pystyi itse hakemaan (tai jos oli ääripäästä sinne laitettiin suosiolla). Nimet oliivat jotensakin: suppea, keski, ja laaja kurssi. Kahdesta korkeammasta kurssista periaatteessa ponnistettiin lukioon. Suppea taisi tyrmätä valkolakkitoiveet.

Systeemissä oli hyviä ja huonoja puolia. Itse lukioon pyrkivänä valitsin niitä laajoja, mutta muiden kertomuksien mukaan suppeat kurssit olivat sekä oppilaiden ja opettajien mukaan melkoista hulabaloota. Siellä oli se aines, jolle riitti vain läpäisy peruskoulusta. Valintamenettelystä en varmasti mene takuuseen, mutta kyllä siinä tarvittiin huoltajan suostumus lopulliseen ilmottautumiskaavakkeeseen sekä opettajan suositus (ei laajalle kurssille, jos oli ollut vaikeuksia ko. aineessa aikaisemmin).

Nyt muuten en olekkaan varma tuliko tämä systeemi vasta 8:lla luokalla vai oliko homma selvä jo 7:lla. Kursseilta pystyi vaihtamaan alkupuolella ylöspäin tai alaspäin, jos menestyminen sitä edellytti.

Hyviä puolia: laajoilla kurssilla oli asiallinen meno, kun suht, kaikilla motivaatiota (=ei pahemmin häiriköitä). Huonoja puolia: Aika aikaisin tehdään loppuelämäänkin vaikuttavia päätöksiä (jollakulla voi lukuhalut muuttua yläasteen aikana).

Tässä näin nopeasti muisteltuna keskustelunne pohjaksi. Korjatkaa vanhemmat seniorit jos virheitä..

 

[Cube]

Nämä on hienoja äänestyksiä, kun ketjun aloittajan asenteellisuus käy ilmi jo vastausvaihtoehdoista. Haluaisiko kakkonen perustella muuten kantaasi joidenkin vähän tieteellisempien argumenttien avulla vai onko "maalaisjärki" tässäkin asiassa se paras tie?

 

[Tuamas]

Kyllähän tuota jakoa tapahtuukin ja soisi tapahtuvan yläasteilla. Itse olen 90-luvun loppupuolella käynyt ylä-asteen ja meillä oli muutamassa aineessa jaettu porukka tasoryhmiin. Matematiikassa se tuntui toimivan parhaiten, kun porukat menivät omaan tahtiinsa ja tekivät omia juttujaan.

Liian kovaa jakoa tason mukaan en näe tarpeelliseksi, mutta yläasteella tulisi ainakin matemaattisissa aineissa mielestäni jakaa porukka ryhmiin, opiskeluviihtyvyyden sekä opiskelumotivaation parantamiseksi.

Ja kyllä, suomalainen koululaitos tuottaa varsin fiksua porukkaa, kun vertaa vaikkapa peruskouluihin täällä briteissä.

 

[Lawless]

Ja kyllä, suomalainen koululaitos tuottaa varsin fiksua porukkaa, kun vertaa vaikkapa peruskouluihin täällä briteissä.

Minkä maalaisiin verrattuna sitten suomalainen koululaitos ei tuota fiksua porukkaa? Taitaa olla aika hiljaista? Siispä nykyinen järjestelmä on ihan hyvä.

Mutta varsinaiseen asiaan olen sitä mieltä, että tasojakoa ei ainakaan pidä tehdä liian varhaisessa vaiheessa, oikeastaan aikaisintaan yläasteella. Tasojako voi olla toimivakin juttu, jos siihen vain panostetaan riittävästi myös opettajien taholta.

Olisi tosin mielenkiintoista nähdä jotain faktaa (tilastoja) siitä, miten tasojako on toiminut siellä, missä sitä on kokeiltu.

 

[vilperi]

Missä kohtaa jako suoritettaisiin? Ja onko näillä "luusereilla" enää mahdollisuutta jaon jälkeen kiinnostuakin tosissaan opiskelusta niin, että kuuluisivatkin lopulta kuitenkin tuonne "lahjakkuuksien" joukkoon? Lisääkö jako eroarvoisuutta? Entä opettaako tämä vanha systeemi kuitenkin sitä erilaisuutta oppilaille?

Mielestäni tuossa muutama kysymys, joihin vastaukset saaneena voisin sanoa jotain aivan muuta vastauksekseni. Tällä hetkellä vastaukseni on EI.

 

[Alamummo]

En tiedä, miten asia käytännössä toteutettaisi, mutta kannatan jonkinlaista tasoryhmäsysteemiä. Itse olin kouluaikana ns. kympin oppilas ja kärsin motivaation puutteesta, koska aina edettiin hitaimpien mukaan (tai siltä se tuntui). Osasin kouluun mennessäni lukea, kirjoittaa ja jonkun verran laskeakin, eikä opettaja heti ymmärtänyt, että kypsyin kuoliaaksi tunneilla muiden tankatessa aakkosia. Eräänä aamuna olin ilmoittanut mutsille, etten enää kouluun mene, koska "siellä ei opi mitään" enkä mennyt. Sen jälkeen minulle järjestettiin lisätehtäviä ja homma alkoi maistua.

Lukiossa tilanne helpotti etenemisvauhdin osalta, mutta oli toisaalta hankalampi, koska olin siihen asti pärjännyt lukematta ja jouduin opettelemaan, miten opiskellaan.

 

[Snakster]

Tuossa jakamishommassa riskinä on se, että tasoryhmiin jaettaessa hidas kypsyminen determinoi huonoa menestystä myös jatkossa. Osa lapsista on aivan taulapäitä alle kymmenvuotiaina, mutta ottavat myöhemmin muut kiinni ja menevät ohikin. Tällaisten tapausten kohdalla olisi ikävää, jos lapsi alkaisi ajatella itseään heikon tason porukkaan kuuluvana eikä siitä suosta enää niin helpolla nousisi.

 

[cottonmouth]

Kyllähän näitä tasoryhmäjakoja tehdään jo nykyiselläänkin, mutta lähinnä alaspäin eli esim. siirretään erityisopetuksen piiriin. Varmasti tehtäisiin toiseenkin suuntaan, mutta tässä tulee taas vastaan Kuningas Raha ja muut resurssit.

Olisi todennäköisesti sekä oppilaille, että opettajille parempi, jos olisi rahaa, tilaa ja aikaa järjestää mahdollisimman paljon oppimistasoon ja -aktiivisuuteen perustuvia "tasoryhmiä". Näissä pitäisi tosin olla pääperiaatteena vapaaehtoisuus ja mahdollisuus "edetä" ryhmästä toiseen oppimiskehityksen mukaan.

Nykyisin mennään ihan lainkin takia mahdollisuuksien rajoissa hitaimman mukaan, koska kaikille olisi taattava sama tietopohja ja oppimismahdollisuus. Tässä tulee erityisopetus onneksi vastaan ja kaikkein heikoimmat oppilaat toivottavasti pääsevät sen piiriin. Tämä tosin monissa kaupungeissa ja kunnissa ei toteudu, mikä asettaa oppilaat jo asuinpaikkansa takia eriarvoiseen asemaan.

Peruskoulussa tehdään (varsinkin alakoulussa) nykyisin todella paljon opetukseen kuulumatonta sosiaalityötä, joka on aina pois varsinaisesta opetuksesta. Ongelmat mitä lapset eivät voi käsitellä vanhempiensa kanssa kotona tai jotka aiheutuvat kotiolojen takia tulevat sitten esiin kouluympäristössä ja jäävät opettajien ratkottavaksi. Tämän kaltaiset ongelmat ovat lisääntyneet 90-luvun alun jälkeen todella rajusti. Tällaiseen tuhlaantuu paljon resursseja ja oppilaiden oppimiseen liittyvät erilaiset lähtökohdat jäävät usein huomioitta.

Kaikkien tyhmintä on säästää juuri alakoulusta, koska se luo pohjan koko oppimiselle ja oikeastaan suurelle osalle elämää. Silloin hukatut mahdollisuudet sulkevat jo aivojen fysiologisten muutosten takia osan oppilaiden mahdollisesta potentiaalista pois. Ongelma ei siis ole itse peruskoulussa vaan enemmänkin koko yhteiskunnassa ja sen painotuksissa.

 

[kakkonen]

Haluaisiko kakkonen perustella muuten kantaasi joidenkin vähän tieteellisempien argumenttien avulla vai onko "maalaisjärki" tässäkin asiassa se paras tie?

Aika pitkälti maalaisjärjellä mennään. En ole asiaa sen kummemmin tutkinut, mutta kai maalaisjärjelläkin voi kommentteja heittää? Kai keskustelua saa herättää ja käydä vaikkei ole tilastoja tai tutkimuksia jostain asiasta?

Jos minun kantani ei tullut selväksi niin pannaan kertauksena: ehdottomasti pitäisi oppilaita jaotella ryhmiin tavoitteiden ja lahjojen mukaan. Uskon että hyötyjiä on tuollaisessa systeemissä enemmän kuin jos mitään tasoryhmäajattelua ei ole.

 

[Mane]

Cuben pointti oli kuitenkin se, että asiallisessa gallupissa ei jo vaihtoehdoissa mollata toista vaihtoehtoa.

Pidemmälle vietynä:

"Kyllä, olen itsekin älykäs ja mielestäni pitäisi jakaa tasoryhmiin. Vastaan siis oikein." tai
"Ei, en ole itsekään älyn jättiläinen, joten olen sitä mieltä, että tasapäistäminen on hyvä juttu. En siis jaksanut tai osannut ajatella asiaa kunnolla, koska vastasin tämän väärän vaihtoehdon."



Mielestäni tämä on aika vaikea juttu. Paperilla homma toimii, mutta käytännössä ei välttämättä erottelu toimi. Rajat olisivat vaikea määritellä, ala-asteellahan on vielä kiinteät luokat.

Mitäs, jos joku olisi matematiikassa lahjakas, mutta ainekirjoitusta vaativissa alle kaiken arvostelun? Tai kielissä hyvä, mutta muuten välttävää tasoa oleva oppilas?

Niin, eli kiinteät luokat pitäisi lopettaa tyystin. Ala-asteella ei välttämättä toimi tuo luokista ja ryhmistä toisiin pompottelu kovin hyvin. Sillä, että on yksi kiinteä luokka ja yksi kiinteä opettaja koko vuoden (tai useammankin vuoden joskus) on oma kasvatuksellinen merkitys tuossa vaiheessa.

Lisäksi tämä tarkoittaisi, että ala-asteen opettajienkin työ muuttuisi täysin. Joko keskittyisi vain yhteen aineeseen tai sitten heilläkin sekä aineet, että ryhmät vaihtelisivat. Lisäksi pienissä kouluissa saattaa opettajista tulla pulaa, jos yhdellä luokka-asteella on vaikkapa kolme eri tasoryhmää, joka aineessa. Kolme on silloin vähimmäismäärä opettajia tälle luokka-asteelle.



Kyllähän jo nykyään ihan vaikeimmat tapaukset pistetään apukouluun tai tarkkailuluokalle.

Jos lähdetään pidemmälle hommaa viemään, niin käy helposti myös niin, että alempaan sakkiin joutuneiden motivaatio laskee entisestään, siksipä realistiset mahdollisuudet "sarjanousuun" ja putoamiseen pitäisi olla olemassa kausien välillä, mutta millä kriteereillä? Riittäisikö, että on paskaluokassa esim. viiden parhaan sakissa? Ei kai kiveen kirjoitettua ole, että kerran kutosen todistukseen saava ei voi nousta kasin tasolle myöhemmin? Tai kasin oppilas pudota kutosen tasolle.



Lisäksi minusta arveluttavaa olettaa, että vaikkapa 10-vuotiailla peruskoululaisilla voisi olla jotain "tavoitteita" jo elämässään. (haaveita toki)

Olen siis sitä mieltä, että peruskoulussa tasoryhmät, pl. apukoulu ja tarkkailuluokka, eivät ole hyvä idea. Ehkä aikaisintaan ylä-asteen luokilla 8-9 voisivat tulla kyseeseen.

 

[Kyylä]

Nämä on hienoja äänestyksiä, kun ketjun aloittajan asenteellisuus käy ilmi jo vastausvaihtoehdoista. Haluaisiko kakkonen perustella muuten kantaasi joidenkin vähän tieteellisempien argumenttien avulla vai onko "maalaisjärki" tässäkin asiassa se paras tie?

Kyllä - tahdon, että Suomi säilyttää kilpailukykynsä.

Ei - tahdon, että suomi taantuu koulutuksellisesti ja menettää elintasonsa

 

[msg]

Tätähän tehdään jo niin, että yhä useampi vanhmepi valitsee mihin kouluun lapsensa laittaa. Ymmärrän tälläisiä vanhempia varsin hyvin, sillä nykyinen tasa-arvoinen peruskoulu ei taida lahjakkaille tarjota mitään. Toki yksilöllisiä poikkeuksia on, mutta en ole ainakaan törmännyt mihinkään valtakunnalliseen linjaukseen. Se, että jossain osataan ottaa lahjakkaat huomioon ja toisaalla ei on hyvä esimerkki siitä, että tasa-arvo on vain myytti, jonka toivotaan muuttuvan todeksi kun sitä tarpeeksi hokee.

 

[Ramchester]

Mielestäni tasoryhmiin pitäisi jakaa oppilaat ehdottomasti. Nykytilanteessahan lahjakkaammat ja älykkäämmät kärsivät siitä että mukana on niitä onnettomia joilla ei joko ole lahjoja tai kiinnostusta opiskella.

Suurin ongelmahan on juuri tässä. Jos erilaisia tasoryhmiä todella halutaan, niin niihin pitää saada sellaiset tasonmittauskokeet, jolla nähdään lapsen älykkyys ja lahjakkuus. Sen sijaan lapsen kiinnostuksella ei saa olla tämän asian kanssa mitään tekemistä, koska lapset kasvavat henkisesti eri tahtia.

Maailmasta löytyy huomattava määrä todella älykkäitä ihmisiä, joita ei ole koskaan koulunkäynti kiinnostanut tippaakaan, ihan samalla tavalla kuin keskinkertaisen älykkäitä jotka vanhemmat ovat pistäneet väkisin opiskelemaan 24/7.

Poisonin tarjoamalle ja hylkäämälle älykkyystestille antaisin huomattavasti ennemmin oman ääneni, koska koulumenestykseen perustuvalla tasonmittauksella viedään lasten lapsuus ja pahimmissa tapauksissa vanhempien painostustapauksissa jopa terveys.

 

[Kuvernööri]

Ei missään tapauksessa, ja peruskoulussa tapahtuu kyllä runsaasti eriyttämistä ja se on kaikki opettajasta kiinni.

 

[El Lude]

Lahjakas ja älykäs ei ole koskaan laiska? Asia selvä.

Onhan se NIIN väärin, että lahjakkaat, älykkäät ja muuten vaan hyvätuloisista perheistä tulevat joutuvat olemaan samoissa tiloissa lahjattomien, tyhmien ja muuten vaan motivoitumattomien alemman sosioekonomisen tason omaavien lasten kanssa.

Tahdon heti peruskouluun sellaisen älykkyystesti missä esmes lapsilta tiedustellaan lasketteluun ja golfiin liittyviä hienouksia. Ne, jotka eivät tiedä, niin nämä älylliseti köyhät voisi vaikka ampua tai kärrätä pois parempien ihmisten silmistä.

Ei vaan: Kuinka moni tähän ketjuun kirjoittavista on tekemisissä tämän päivän koulujärjestelmän kanssa? Ohmille ja muille tasokurssit takaisin mantraa hokeville; miltähän mahtaisi tuntua opettaa ruotsin kieltä 23 oppilaalle, jotka tietävät olevansa parasta scum-luokkaa? Kuinkahan moni opettaja haluaa opettaa niitä ryhmiä joihin on koottu se HEIKOIN aines?

Sitten, mitähän älykkyyden muotoa nämä älykkyystestit mittaisivat? Vainko matemaattisesti lahjakkaita seulottaisiin näillä testeillä? Vai mitattaisiinko esmes kielellistä-, liikunnallista-, sosiaalista- vai käden taitojen lahjakkuutta? Tuota "älykkyyttä" kun tuppaa olemaan niin montaa eri muotoa...

Ilmeisesti päin vittuahan tuo Suomen koulujärjestelmä on, kun PISA-tutkimuksissa Suomi ei ole ollut kuin ykkösenä...
Ikäluokkien ollessa tällä hetekellä 60 000 molemmin puolin tällä valtiolla ei ole varaa hukata yhtään lahjakasta, jotka olisivat seulottu tasoryhmiin ala-asteikäisinä. Vai minkä ikäisinä TE arvon perusopetuksen yleis- ja erityisasiantuntijat nämät testit teetättäisitte näille lapsille? Entäs jos se teidän lapsenne Keijo-Annikki kämmää syystä jos toisesta näissä testeissä ja joutuu loppuiäksi osioon - ei mitään asiaa lukioon? Mistähän muuten rahat näihin testeihin?
Taustalle.
Edit: Kuvernööri on asian ytimessä -kait.

 

[Ramchester]

Ohmille ja muille tasokurssit takaisin mantraa hokeville; miltähän mahtaisi tuntua opettaa ruotsin kieltä 23 oppilaalle, jotka tietävät olevansa parasta scum-luokkaa? Kuinkahan moni opettaja haluaa opettaa niitä ryhmiä joihin on koottu se HEIKOIN aines?

Ilmeisesti olisi täytynyt sanoa, että olen siis nykyisen järjestelmän kannalla, mutta jos jotain tasonmittausta joskus harkittaisiin, niin ei sitä voida ainakaan kouluarvosanojen pohjalta tehdä. Perustelut edellisessä viestissä.