En muista olenko kirjoittanut asiasta tänne aiemmin, mutta en (nykyään) pitäisi laillistamisen kanssa suurempaa kiirettä, vaan em. dekriminalisointi olisi se luonteva ensiaskel ja kaikkein tärkeintä tässä kohtaa.
Esimerkiksi Virossa on kannabis dekriminalisoitu. En usko, että on mistäänpäin maailmaa näyttöä, että dekriminalisointi olisi askel pahempaan. Se vähentää stigmaa käytön suhteen ja vähentää virkavallan tarvetta puuttua asioihin joista ei ole oikeasti suurta vaaraa yhteiskunnalle, eli jos jollain tyypillä on vaikka gramma ruohoa hallussaan tai kotonaan kasvaa muutama hassu kasvi, niin siihen ei tarvitse puuttua, koska nuo kaksi asiaa ei ihan oikeasti yhteiskunnan tilaa huojuta.
Ylipäätään jos huumeidenkäyttäjää ei kohdella kuin pahaistakin rikollista, niin tämä ei koe oloaan yhteiskunnassa turvattomammaksi ja ajaudu yhtä helposti oikeiden rikollisten pariin sen käyttönsä myötä ja toisaakseen osaa ja uskaltaa pyytää apua jos on huumeidenkäytön kanssa ongelmaa. Jos ihmistä kohdellaan inhimillisesti ja siten, että kyseessä on ongelma ja sairaus, eikä rikollisuus, niin se vähentää (ei totta kai kokonaan poista) riskiä syrjäytyä ja ajautua entistä pahempaan.
Toiveeni on, että dekriminalisaatio ainakin kannabiksen ja psilosybiinisienten kohdalla toteutuisi viiden vuoden sisällä. Laillistamista voidaan katsoa ajallaan ja siihen pitää laatia enemmän valmistautumista ja suunnitelmia mm. ehkäisevän päihdetyön ja ylipäätään päihdetyön ja sinne ohjaamisen suhteen. Jos nuo asiat ei ole riittävästi uudistettu ja valmisteltu, niin laillistaminen voisi ehkä korostaa liiaksi niitä ongelmia, joita mukana aina väistämättä on. Turvaverkko pitää olla eheä ja tiivis.
Suomessa ei ainakaan kannata mennä soitellen sotaan, sen takia näen nykyään, että alkoholilain kohdallakin on ok, että tässä vaiheessa kaupoista saa nelosolutta, eikä samanien rysäytetty esim. viinejä marketteihin. Sen aika tulee, kunhan kerätään dataa, miten nykyinen laki vaikuttaa asioihin.
