Joopa. Viime viikkojen mollivoittoiset pelit on tullut katseltua, Tänne ei ole vaan ehtinyt ajatuksella kirjoittamaan, mutta yritetään nyt.
Jännästi ne fiilikset vaihtuvat. Pari viikkoa takaperin maukkaan Rangers-voiton jälkimainingeissa heräsi aito usko pudotuspeleihin pääsystä, mutta kuuden matsin tappioputki palautti jalat pysyvästi maahan. Pahasti on tullut takapakkia ja ilmennyt kasvukipuja sitten positiivisen alun.
Ensimmäinen Sabres peli vaikutti juuri sellaiselta tyypilliseltä väärin asennoitumiselta. Alla voitot Chicagosta, Bruinsista ja Rangersista, joista viimeisin ehkäpä tähän saakka parhaalla esityksellä, jonka perään viime kaudet hännillä rämpineet puhvelit, niin ihan valmiilta ei joukkue näyttänyt. Vastaavasti Sabres tuli otteluun todella nälkäisesti ja näytönhaluisesti. Pisteen pelastaminen oli lopulta hyvä tulos.
Devilsiä vastaan Flyers hallitsi kiekkoa ja pelaaminen näytti päällisin puolin hyvältä, mutta eipä se juuri tilanteina näkynyt. Viimeisten minuuttien sekamelskakiri tasoitti tilastoja, mutta pitkään Devils hallitsi maalipaikkojen ja laukausten määrässä selvästi, vaikka kiekkoa eivät juurikaan pitäneet. Hallitsivat vain keskikaistaa ja maalinedustoja sekä peittivät hyvät vetosektorit, jolloin Flyers jäi kulmiin pyörimään. Pienistä kulmista tulleet vedot Schneider poimi varmasti. Se Schennin maalikin oli melkoinen munkki. Huonosta kulmasta puolittainen veto ilman maskia, joka sitten kimposi Schneiderin torjunnan jälkeen Devils-pelaajasta maaliin. Tilanteessa neljä(!) maalia lähinnä ollutta kenttäpelaajaa olivat paholaisia. Ei tuolla tavalla vain tehdä maaleja, kuin puhtaalla onnella.
Toisesta Sabres-ottelusta ei jäänyt käteen oikein mitään. Tuntui, ettei tarttumapintaa löytynyt missään vaiheessa, vaan olivat jatkuvasti askeleen perässä, kaikin puolin huono ottelu. Back-to-back selittää osansa, mutta heikkoa oli.
Canucks-matsiin saatiin selvä ryhtiliike, mutta tulokseen se ei johtanut. Virheitä ja sellaista tilanteiden puolittaista pelaamista tuli jälleen aivan liikaa ja kun maalipaikoista ei uponnut oikein kenelläkään, niin vaikea niitä pinnoja on saalistaa.
Jos Canucksia vastaan pystyi löytämään tappiosta huolimatta jotain positiivista, niin Oilersia vastaan palattiin toisen Sabres-matsin tunnelmiin. Oikein mitään ei tapahtunut vaan vastustaja tuntui olevan kaikessa edellä. Ihmeellistä touhua. Flamesia vastaan oli taas aika klassista kahden huonovireisen nipun väkinäisyyttä. Tuonkin onnistuivat lopulta häviämään.
Pegiäkään vastaan ei ollut pelillisesti mitenkään juhlallista touhua ja enemmän tuolla tavalla häviää kuin voittaa pelejä, mutta tällä kertaa pari täppää YV:llä riittivät kahteen pisteeseen. No täysin ilmaisiin maalipaikkoihin johtaneita virheitä onnistuivat sentään vähentämään, mikä on tietysti positiivista.
Näkyvin juttu ovat tosiaan olleet nuo lukuisat virheet joita on sattunut ensimmäisistä peleistä lähtien. Aluksi eivät näkyneet juuri tuloksessa, mutta muiden parantaessa ja karsiessa omiaan ovat alkaneet maksaa pisteitä romahduttaen samalla yhden sun toisen itseluottamusta. Sitten kun oikein yrittämällä yrittää välttää virheitä, niin usein käy juuri päinvastaisesti. Jostain täytyisi nyt kaivaa se terve luottamus omaan tekemiseen ja saada positiivista havinaa koko touhuun. Tähän tarvittaisiin niitä onnistumisia ja voittoja, mikä taas vaatisi avainpelaajien esiinnousua.
Hakstolin ajama pelitapa on törmännyt limitteihin pakiston osalta. Ideana olisi, että puolustajat pystyisivät aktiiviseen ja rohkeaan pelaamiseen, niin avauspelaamisen kuin siniviivan pitämisen osalta, mutta kun ne kyvyt tähän tuntuvat loppuvan parin ukon jälkeen. Vahvasti preseasonilla esiintynyt Medvedevkin on taantunut melkoiseksi virhemasiinaksi. Myös Manning on osoittanut oman rajallisuutensa. Schennin kohdalla voisivat puolestaan vaihteeksi vilauttaa katsomoa, jahka Medvedev toipuu, alkaa vain oma kuppi olemaan taas pikku hiljaa täynnä tuota puusilmäistä kädettömyyttä. Ironiaa tietysti, että miehen yksi harvoista maalille asti suuntautuneista laukauksista johti Devilsiä vastaan maaliin. Varsinkin se ensimmäinen Sabres ottelu oli todella surullinen Lukelta. Ei varmasti kertaakaan ehtinyt kolmeen laskea kun kiekko oli miehen se saatuaan vastustajan hallussa, tsiisus. Täällä päässä kaatuu kyllä sillä sekunnilla 15 vuotista Laphroaigia lasiin, jahka tästä turhakkeesta päästään eroon. Nyky-NHL on vain pelinopeudellaan ja taitovaatimuksillaan liikaa miehelle vaikka sinänsä ihan sympaattinen soturi onkin.
Voracekin osalta odotetaan sitä ensimmäistä täppää, jotta veri lähtisi kiertämään nupissa. Juuri nyt pelaamisesta puuttuu se kaikki tulosta tuonut rentous ja luontevuus, mitä nähtiin viime kaudella. Taidot ja osaaminen eivät ole minnekään kadonneet vaan kaikki kulminoituu korvien väliin heijastuen yliyrittämisenä ja ihmeen väkinäisinä ratkaisuina. Giroux’lla ei ole ollut aivan samanlaista kipsiä, muttei kapteenikaan sen erityisemmin ole joitain yksittäisiä väläytyksiä lukuun ottamatta suorittanut. Nämä kaksi pitäisi vain saada lentoon, mikäli tämä nippu mieliin pudotuspeleissä pelata.
Couturierin puuttuminen oli myös merkittävä juttu. Ei se nyt ihan sattumaa ole, että niistä kahdesta pelistä, mitkä mies on ehtinyt pelaamaan, on tarttunut 3 pistettä, kun ilman miestä saldo oli samaiset kolme kuudessa ottelussa. Kiekonhallinta ja pelin kontrolloiminen vaativat sentterikalustolta koko kaukalon mitalla paljon, mitä ei vain ilman Couturieria oikein löytynyt. Gagner ja Lecavalier eivät ole tämän päivän NHL:ään riittävän tasokkaita senttereitä, piste. Toinen näistä sentään menettelee laiturina. Vinny taas…no kohta on joulu. Yritin löytää positiivista lopetusta.
Aiemmin tuli kehuttua maalineduspelin äijämäisyyttä ja röyhkeyttä, mutta kovasti olisi uusi maali ehtinyt ropisemaan tästäkin parissa viikossa. Tällä hetkellä vain Flyers häviää liikaa tilanteita molemmissa päissä ja se ensimmäisissä otteluissa hehkunut kamppailupelaamisen raivo on hukkunut.
Jo jostain positiivista haluaa kaivaa, niin veskaripeliin tämä ei ole kaatumassa. On toki myönnettävä, ettei Mason ole ollut ihan se sama mies mitä viime kaudella, mutta vuorostaan Neuvirth on tarjonnut selvän parannuksen Emeryyn, jolloin kokonaisuus ei ole paljoa tippunut, jos lainkaan. Toki jokainen joukkue kaipaa ykköskassariltaan huippumoodia, mutta tällä hetkellä touhussa on paljon Masonia suurempia huolia ja murheita.
Pidetään nyt vielä jonkinasteista pudotuspelitoivoa yllä, mutta hiljakseen tämä on alkanut haiskahtamaan ennakoidun kaltaiselta välivuodelta. Toivotaan positiivista kehityskaarta ja toimivan pelitavan löytymistä kauden edetessä, jottei tarvitse seurata spekulaatioita valmentajan vaihtamisesta.