Jeps voitto tuli ja hyvä niin. Kokonaisuutena sellainen aika tasainen matsi missä molemmilla oli ihan riittämiin niitä paikkoja, mutta Flyers, ei niin yllättäen, teki maalin enemmän, vaikka olisihan se ottelun voinut toki tappaakin siinä 3-1 tilanteessa. Flyersilta siinä mielessä pirteämpää, ettei nähty mitään yhtä hyvää ja kahta koomaerää vaan nyt Flyers pelasi pätkiä hyvin joka erässä, mutta mahtui sinne niitä heikompiakin jaksoja. Toki Leafs painoi sellaisella ase ohimolla mentaliteetilla päälle läpi matsin sillä eivät olisi oikein tappiota kestäneet, joten siihen nähden hyvin klaarattu homma ja varsinkin se kriittinen kolmannen loppu meni todella hienosti eikä Leafs saanut sitten mitään aikaan. Toki onhan joukkueella nyt melkoisia puutteita, mikäli Dion Phaneuf on jatkuvasti se joka sitä peliä rakentelee omilla soolonousuillaan, se on kaunista se. Kiekolliset pakit ja laatusentterit missä olette? Luulisi Burken tosiaankin olevan näiden kintereillä ensi kesänä.
Jos pelaajista jotain ajattelee niin oikeastaan jokainen ketju toimi ihan mukavasti ei mitään ylenpalttista mahtavuutta, mutta siis jokainen sai luotua tilanteita ja kunnon pyörityksiä. Toki olivat myös aika tasaisesti purjeissa omassakin päässä aina välillä. Eli eli…jokaisella ketjulle jäi toki parannettavaa, mutta suorittaminen oli kuitenkin sellaisella hyvällä perustasolla.
- Meszaros oli jälleen vain vahva niin kiekollisesti kuin omassakin päässä. Samat sanat Carlestakin (mm. upea pelinluku ja katko hyökkäyssinisellä siinä Powen maalissa) ja oli hienoa nähdä, että Prongerin puuttuessa kaverit ottivat sitä roolia ja vastuuta harteilleen.
- O'Donnell tosiaan jatkoi niitä heikompia matsejaan. Kruununa se Brownin tilanne, jossa veteraania vietiin kuin sitä kuuluisaa kuoriämpäriä. Niin ja viejänä siis sellainen tunnettu taituri kuin Mike Brown. Ymmärtäisin vielä jos joku Phill-the-trill olisi namutellut, mutta että nelosen koohkaaja. Voihan toki olla, että Seankin yllättyi Brownin elämäntähtihetkestä samaan tapaan kuin itsekin sillä satuin juuri mielessäni kelaamaan tyyliin "aijai JVR:ltä paha harha…huh onneksi Brownille", no meinasi kyllä silmämunat pudota kun katselin mitä siitä lopulta tuli. Harvemmin ne vastustajan maalit hymyilyttävät, mutta tämä oli ehdottomasti tällainen tapahtumasarja.
- Boynton ei toki ollut aivan yhtä näkyvien errorien asialla, mutta en nyt niin tiedä. Välillä kiekko vaikutti melkoiselta graniitilta kaverin lavassa ja ne helpotkin syötöt ja pikku liikuttelut herättivät sitä pelkoa ainakin tämän näytön takana. Miehen nykyinen liike vaikutti vauhtiin päästyään ihan mukavalta, mutta silloin kun joutui reagoimaan tilanteisiin nopeasti paikaltaan/lähes paikaltaan niin hidastapa oli ja tämä on kuitenkin se huomattavasti tärkeämpi ominaisuus kuin puhdas maksiminopeus, etenkin pakille. Menihän kaveri nyt sinänsä joukon jatkona, mutta en vakuuttunut. Nyt Lavilla onkin sitten ihmettelemistä kumpaa näistä hasardeista peluuttaa jahka Pronger jälleen kuntoutuu. Itse valitsisin Boyntonin ihan vain sen takia, että O'Donnell on kuitenkin todistetusti pystynyt tällä kaudella vahvoihin otteisiin, jotka voisivat pienellä levolla tulla jälleen esiin. Sen sijaan Boynton nyt on ollut ainakin Hawks-kannattajien mukaan samaa tusinaa alusta saakka, joten tuskinpa kaveri tuosta on muuttuakseen suuntaan tai toiseen vaikka mitä tapahtuisi. Niin ja toki saisihan kaveri siinä samalla niitä lisämatseja näyttääkseen viime yötä parempia otteita. Sinänsähän tilanne on siis hyvä, sillä tuolla on todella tasokas viisikko edellä, joten kavereiden roolit nyt eivät aivan järisyttäviksi siinä ihannetilanteessa nousisi. Siitä huolimatta nimimerkillä Bartulisin ennakoitua pikaisempaa toipumista toivoen…
- Giroux'lle jopa sellaiset hivenen puolihuolimattomatkin 1+1, mutta siis tutun vahvaa peliä.
- Boosh oli ihan hyvä, joskin kyllähän ne tolpatkin kilisivät ihan suotuisasti.
- Carcillo oli jo totutusti Leafsiä vastaan siellä missä tapahtuu ja veti sinipaitojen huomiota magneetin tavoin itseensä. Muutenkin oli jo Oilers-matsia paremmin Richardsin ja Versteegin taajuuksilla mukana.
- Shelley ja Phaneufkin jatkoivat omaa sanaharkkaansa ja kaksintaisteluaan mitä nyt ovat oikeastaan läpi kauden näissä kohtaamisissa harrastaneetkin. Kerran kun tuli puheeksi niin Phaneuf pelasi viime viikon tapaan jopa yllättävänkin hyvin Flyersia vastaan sillä yleensä nämä kohtaamiset ovat menneet kaverilta aivan totaaliseksi pihalla olemiseksi ja pää edellä tilanteista ulosryntäilyksi. Dionista kuitenkin aina vain nousee esille se, että sinällään harmi kun peliäly ei ole aivan muiden ominaisuuksien tasolla sillä silloin puhuttaisiinkin jo Norris-tason pakista. Nyt puhutaan "vain" hyvästä NHL-pakista tai ainakin itse puhun.
Ylivoimasta vielä sen verran, että tällä kertaa se toki tuotti sentään maalin ja vastassa oli jopa vielä ponnettomampi YV (mikä on jo suoritus sinänsä), mutta siitä huolimatta sama shitti ja tuskailu tuolla vain jatkui. Flyersin YV-viisikon lempikikka tuntuisi tosiaan olevan hakea ja kytätä sitä namupassia neliön läpi (joko keskeltä tai sitten maalin edestä) nämä vain keskimäärin joko menevät vastustajien lapaan tai sitten syöttö on sellainen, että siitä ei synny suoraa laukausta, jolloin maalivahti kerkeää hyvin mukaan. Toinen paljon haettu kuvio on sitten se, että yksi hyökkääjistä liukuu kohti siniviivaa, jättää kiekon takaa tulevalle kaverille, jatkaa hieman liukuaan ja tekee sitten nopean kaarroksen etutolpalle, jonne tämä toinen sitten kääntää sen kiekon ja tästä onnistuessaan seuraa toki hyvä laukaisupaikka (toki turhan pienestä kulmasta) tai sitten mikäli takatolpalla on mies hereillä niin monesti yrittävät vielä sinne. Kauniita maaleja siis hakisivat, mutta jotenkin turhan monimutkaisesti tuota vain ajattelevat. Nuo tuollaiset kuviot ovat mielestäni ihan hyviä lisävariaatioita ylivoimalle joita voi sitten käyttää mikäli paikka aukeaa, mutta ei niiden varaan nyt voi laskea koko YV:n onnistumista ja tehoja. Joe Mullen on nyt melkeinpä läpi kauden saanut yrittää ratkaista noita YV:n solmuja, joten jossain välissä niitä tuloksiakin pitäisi alkaa tulemaan. Tulevia kausia ajatellen ei olisi välttämättä pahitteeksi jos tuohon valmennustiimiin löytyisi jostain lisäosaamista ylivoimaa ajatellen. Muutoinhan Mullen peluuttaa ja ohjeistaa otteluissa pakkeja eikä tässä nyt ole sen suurempia ongelmia ollut, mutta onhan tuo kuusikkokin nyt sellainen, että heidän kanssaan niiden ilmeneminen sen laajemmin olisikin jo jotain. Mullenin oma pelaaja-ura NHL:ssä oli vain sen verran upea ja tehokas (yli 500 maalia ja yli 1000 pistettä), että luulisi nyt vieläpä juurikin tuonne ylivoimalle löytyvän niitä niksejä sieltä varastosta, mutta vaikeatapa näyttäisi olevan. Sinänsä oli toki mukavan ironista, että kun nähtiin niitä harvoja laukauksia suoraan syötöstä vieläpä viivasta hyvällä maskipelaamisella höystettynä eli oikein perus yksinkertainen tilanne ja kuvio niin syntyikin jopa niin ihmeellistä kuin maali. Lohdutukseksi voi tosiaan sanoa, että Leafs YV oli tosiaan jopa vielä surkeampaa. Ihan yhdenkö laukauksen saivat ottelussa ylivoimillaan aikaan ja sekin nyt olisi muuten painunut yli maalin, mutta Grabovski visiireineen sattui olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tuolla tahdilla luulisi kovan pelin ystävän Brian Burkenkin pian pakottavan koko Leafsin käyttämään visiirejä ;) ja YV tehot senkun kohenevat…mutta joo vähän turhahan sitä on ilkkua kun omissakin lahkeissa valuu tällä saralla ihan riittämiin…