Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Lare1]

Boldattuna olennaiset kohdat:

Ei tuon Sihvosen virkkeistä saa kukaan selvää sillä mm. ja -sanoja viljellään siellä täällä.

Jos koitan ottaa kokonaisen virkkeen, niin:

"Olen ollut kohtuullisen pettynyt tässä syksyn mittaan siihen, että Erkka Westerlund joukkoineen lähti pelaamaan kiekkokontrollijääkiekkoa, niin sanottua Meidän peliä, ntta (tuollainen "sana" sielä on välissä jos koitan oikein kuunnella) alkuperäinen kausisuunnitelma on selvästi sulanut nyt tässä matkan varrella ja Jokerit on siirtyny yhä enemmän pelaamaan sellasta yksinkertasta pystysuunnanjääkiekkoa (ja... ja... ja...)"

Eli ei tuo muuta asiaa mitenkään. Sihvonen on pettynyt, koska Jokerit pelasi alkukaudesta hänen ihannoimaansa kiekkokontrollia ja Meidän peliä.

Kirjoita sinä toki miten sinä tuon kuulet.

Ellen nyt aivan väärin tulkitse tuota lainausta niin Sihvonen on pettynyt siihen, että alunperin Meidän peliä pelaamaan lähtenyt Westerlundin Jokerit on muuttanut peliään kiekkokontrollista enemmänkin kohti pystysuunnan jääkiekkoa. Hän siis ei tietenkään ole pettynyt siihen, että Jokerit lähti pelaamaan kiekkokontrollia, vaan siihen, että he ovat pikku hiljaa luisuneet siitä pois. Ja tuo "ntta" lienee siis mutta.

 

[Wäinö#16]

Tuo toinen esimerkki nyt sitten on jo aivan käsittämätön, enkä ymmärrä yhtään, mitä tekemistä sillä on juuri minkään kanssa. Itse analysoisin tuota lähinnä sitä kautta, että Markus Nordlund ylihyökkää kyseisen pätkän alussa hyökkäysalueella, eikä yksikään nelosketjun hyökkääjistä ehdi paikkaamaan. Kun sitten Dehner luottaa vähän liikaa muiden kykyyn palata puolustusalueelle, omissa soi.

Kumpikaan video ei kerro yhtään mitään Westerlundin hyökkäyspelikirjan sulamisesta, vaikka itse ainakin toivoin juuri siitä oppivani. Toivottavasti seuraavassa videossa nähdään sitä hyökkäyspelikirjaakin.

Juuri näin. Tuo toinen esimerkki on kyllä kaikin puolin huono esimerkki mistään pelitavasta. Tilanne lähtee Tyrväisen epäonnistuneesta syötöstä ja Nordlundin kaatumisesta. Ja lisäksi Heino lukee tilanteen huonosti puolustaessaan, eikä huomaa ollenkaan vaihdosta tulevia pelaajia.

Olisin toivonut esimerkkejä näistä väärässä tilanteessa tehdyistä nopean hyökkäyksen ratkaisuista, jos se pelitapa nimenomaan niissä on sulanut. ET-lopputurnauksessa Jokerit pelasi ainakin todella hyvin ja pelitapa tuntui olevan kaikinpuolin hyvin balanssissa. Myös suurimmassa osassa peleistä huonon jakson aikana Jokerit oli selvästi hallitsevampi osapuoli. Muutamassa pelissä puolestaan Jokerit minunkin mielestäni lähti turhaan passailemaan, eikä ollut yhtä aktiivinen kuin yleensä ja nämä se hävisikin.

Ylipäänsä tuo konsepti on tuollaisenaan huono ja ehkä sitä ei kannattaisi Urheilulehden resursseilla tehdä ollenkaan. Laajempaan analyysiin ja ymmärrykseen tarvittaisiin vaikkapa 5-6 vastaavaa esimerkkiä samasta pelistä. Noista Ilveksen ja Jokereiden yksittäisistä esimerkeistä voi tehdä johtopäätöksiä ihan mihin suuntaan tahansa ja hakea tukea millaiselle tahansa väitteelle.

 

[Tarinankertoja]

Minä näen kiekottelun teknisesti haastavampana siksi, että se vaatii kokonaisuutena enemmän yksittäiseltä pelaajalta. Pitää olla hyvä luistelutekniikka sekä tasapaino jotta peliasento pysyy koko ajan sellaisena, että voit pelata kiekkoa eteenpäin ja antaa laadukkaita syöttöjä. Lisäksi itse pidän hyvän tekniikan merkkinä esimerkiksi sitä, että pystyy antamaan nopeasti pieniä syöttöjä, esim. lättyjä.

Kuten itse totesit

vertaillaan sitä, että annetaan siniseltä siniselle kaverille vauhtiin tai metrin päähän kaverille vauhtiin niin toki se pitkä syöttö on vaikeampi.

Kiekkokontrollipeli puhtaimmillaan perustuu juurikin siihen, että viisikko on tiivis ja liikkuu yhtenäisesti, jolloin jokainen syöttö pysyy lyhyenä, eli helppona.

Pelitapa tietysti vaatii pelaajia, jotka osaava syöttää kiekkoa, mutta se nyt on perusedellytys, jonka jopa Marko Anttila oppii tekemään oikea-aikaisesti (antamaan lyhyen syötön) kunhan sitä toistetaan ja toistetaan ja toistetaan.

Ja kas, kiekko pysyy oman joukkueen hallussa, kun ei ole vaikeita haltuunottoja eikä vaikeita syöttöjä. Sehän on koko kiekkokontrollin idea. Pitää kiekko omalla joukkueella mahdollisemman pitkään, eli mahdollisimman pienillä mahdollisuuksilla menettää se, eli mahdollisimman helpoilla syöttö ja syötön vastaanottotilanteilla. Kiekonmenetysriskien minimoimisella, eli ei koiteta heittää kiekkoa pystyyn keskialueen yli… Paineen alla se toki takroitaa korivenvälistä täkreä elementtiä kiekossa.. itseluottamusta (ja sitä synnyttää parhaiten kiekkokontorllipeli, koska saat pidellä kiekkoa, alat luottamaan että siinä se pysyy ja tottelee tahtoa).

Tämä hienosti johtaa myös rintamahyökkäyksiin (kun tapahtuu väkisin viivelähtö), jossa kiekko liikkuu kaukalon lyhyemmän suunnan mukaisesti poikittain. Näin tehdessään ja pelaajien ollessa rintamassa, jokainen pelaaja näkee syötön lähtöhetken vain päätään kääntämällä ja omaa näin hyvät mahdollisuudet saada kiekko haltuunsa luistelusuunnan pysyessä muuttumattomana kohti vastustajan päätyä (näin ei tapahdu syötön tullessa pystysuunnassa).

Eli heikommallakin pelaajamateriaalilla voidaan hyvällä joukkueharjoittelulla päästä tilanteeseen, jossa tällä pelitavalla voitat kiekkotaitavammista yksilöistä koostuneen joukkueen.

Kuten ” St_Patrick #16” totesi, Bykovin 2007/8 Venäjän pelityyli vaati nimenomaan erittäin kovan henkilökohtaisen taitotason. Tuolla pelityylillä heikomman taitotason joukkue olisi menettänyt kiekot aina keskialueella… Ja samasta syystä pystysuunnan kiekon joukkueet tuppaavat sen menettämään viimeistään päädyssä, ellei sitten luisteluvauhtiero ole huomattava.

Tästä johtune pystysuunnan joukkueiden menestys ei ole viimeaikoina päätä huimannut. Koska yhdelläkään joukkueella ei ole ollut sellaista materiaaliylivoimaa sarjojen sisällä, jolla vois kompensoida hyvin opetellun tiiviinä viisikkona pelaamisen. Jos kootaan pystysuunnan joukkue, sen tulisi olla taitava, nopea ja vahva.


Ilves on koittanut kompensoida voimanpuutetta niin,, että on koitettu pelata pystyyn niin, että syöttö jäisi lyhyeksi. Eli pelaajia lähtee samalta kaistalta, ja kun ensimmäinen kiekon saanut roiskaisee sen laidan kautta eteenpäin, on toinen saman kaistan pelaaja ottamassa sitä heti haltuunsa roiskastaakseen laidankautta taas eteenpäin jossa kolmas saman kaistan mies tavoittaa kiekon, ja näin ollaan hyökkäysalueella kiekon kanssa tekemässä maagisia temppuja.. teoriassa…

 

[Nwoke]

Kirjoitinkin jo Jokerit osioon aiemmin, mutta laitetaan tännekin nyt samoja ajatuksia. Jokerit onnistui pelaamaan ET-turnauksessa selkeästi parempaa oman alueen kiekollista peliä kuin liigassa on pystynyt. Suurin syy tähän oli varmasti suuri kaukalo ja etteivät vastustajat olleet jalalla kovin nopeita, eikä etenkään SM-liiga- tasoista prässipeliä vastustajilta nähty.

SM-liigassa Jokerit ovat olleet aina vahvoilla kuin vain saavat pelin vastustajan päätyyn. Alkukaudesta pyrittiin etenkin kotipeleissä pelaamaan paljon hitaita lähtöjä, mutta ongelmia oli todella paljon mitä enemmän vastustaja karvasi. Etenkin HIFK kun tuli kovaa päälle, niin kiekottelu oli lähes mahdotonta pienehkössä kaukalossa. Mahdotonta siitä teki sen, että tuo pelitapa ei selkeästi ollut pelaajien hallussa, enkä usko näkemäni perusteella että valmennusjohtokaan on parhaimmillaan tuolla osa-alueella. Kovan prässin alla Jokeripakkien syötöt ovat aivan liian huonoja ja tulevat usein jopa laidan kautta, jolloin vastaanottaminen kestää turhan kauan. Vaikka sitten yhdessä pakki-pakki syötössä onnistuttiin, niin hyökkääjien ajoitukset ja luisteluraiteet eivät vain yksinkertaisesti olleet kohdillaan ja syöttösuunnatkin olivat välillä täysin vääriä/liian pitkiä. Oman alueen kiekollinen peli ottaa tietenkin aikansa, etenkin jos valmennuksellakaan se ei ole täysin hallussa. Vieraskaukalossa joukkue pelasi järkevämmin, sillä vähänkin paineenalaiset tilanteet pyritään purkamaan vain varmasti keskialueelle. Toisaalta jos ja kun tähtäin on keväällä, niin täytyyhän tuota oman alueen peliä harjoitella runkosarjassa välillä jopa pienellä riskilläkin, muuten se ei tietenkään keväälläkään toimi.


Mitä tulee tällä kertaa tuohon videon esimerkkitilanteeseen, niin mielestäni näissä on aina ihan turhaa näyttää pätkiä, joissa jonkun pelaajan yksittäinen virhe näyttelee turhan suurta osaa. Prässipeli ei ole Jokereiden ongelma, vaan mielestäni tuo pelinavaus/oman alueen hyökkäyksiin lähdöt.

 

[siffa]

Juuri näin. Tuo toinen esimerkki on kyllä kaikin puolin huono esimerkki mistään pelitavasta. Tilanne lähtee Tyrväisen epäonnistuneesta syötöstä ja Nordlundin kaatumisesta. Ja lisäksi Heino lukee tilanteen huonosti puolustaessaan, eikä huomaa ollenkaan vaihdosta tulevia pelaajia.

Minustakaan videolla ei tullut ilmi Sihvosen väite siitä, että alkusyksyn hyvä Meidän Peli olisi sulanut ja viisikot hajonneet syksyn edetessä. Kritiikki on aina paikallaan. Formaatti on minusta hyvä, mutta toteutus ei ole ollut vielä häävinen. Ilveksen nopeasta hyökkäyksiinlähtöjen avauksista oli esimerkkitilanne hyvä, mutta videoesityksen toteutus oli siinäkin huono. Nämä asiat on puitava joulun aikana maaseudun rauhassa ja mieluimmin kuuluisilla halkopinoilla.

 

[J.Grönvall]

Ja kas, kiekko pysyy oman joukkueen hallussa, kun ei ole vaikeita haltuunottoja eikä vaikeita syöttöjä. Sehän on koko kiekkokontrollin idea. Pitää kiekko omalla joukkueella mahdollisemman pitkään, eli mahdollisimman pienillä mahdollisuuksilla menettää se, eli mahdollisimman helpoilla syöttö ja syötön vastaanottotilanteilla. Kiekonmenetysriskien minimoimisella, eli ei koiteta heittää kiekkoa pystyyn keskialueen yli… Paineen alla se toki takroitaa korivenvälistä täkreä elementtiä kiekossa.. itseluottamusta (ja sitä synnyttää parhaiten kiekkokontorllipeli, koska saat pidellä kiekkoa, alat luottamaan että siinä se pysyy ja tottelee tahtoa).

Eli heikommallakin pelaajamateriaalilla voidaan hyvällä joukkueharjoittelulla päästä tilanteeseen, jossa tällä pelitavalla voitat kiekkotaitavammista yksilöistä koostuneen joukkueen.

Niin mutta sinun täytyy nyt perustella tuo väitteesi, ettei synny vaikeita haltuunottoja eikä syöttöjä. Olet ihan oikeassa siinä, että tiivis viisikko ja lyhyet etäisyydet helpottavat syöttämistä ja hyökkäämistä mutta ei se nyt ihan noin auvoista ole mitä sinä väität. Lyhytsyöttöpeli/kiekottelu vaatii nimenomaan sitä, että kiekkoa pystytään pelaamaan myös tiukkoihin väleihin ja monipuolisesti, koska vaatimuksena on, että peli virtaa koko ajan.

Mitä sitten tulee kiekkokontrolliin noin ajatuksena, niin siinähän nimenomaan otetaan se riski, että kiekko voidaan menettää, mutta se on otettava jos sitä halutaan hallita. Perinteinen pystysuunnan kiekko lähtee taas siitä, että on käännettävä nopeasti ylös koko ajan, mikä tarkoittaa väistämättä sitä, että tiukoissa paikoissa se heitetään riskittömästi vain pois.

Viimeinen kappale kuvaa taas organisointia, eikä teknisiä vaatimuksia, vaikka sinällään ihan asiaa onkin.

Kuten ” St_Patrick #16” totesi, Bykovin 2007/8 Venäjän pelityyli vaati nimenomaan erittäin kovan henkilökohtaisen taitotason. Tuolla pelityylillä heikomman taitotason joukkue olisi menettänyt kiekot aina keskialueella… Ja samasta syystä pystysuunnan kiekon joukkueet tuppaavat sen menettämään viimeistään päädyssä, ellei sitten luisteluvauhtiero ole huomattava.

Tästä johtune pystysuunnan joukkueiden menestys ei ole viimeaikoina päätä huimannut. Koska yhdelläkään joukkueella ei ole ollut sellaista materiaaliylivoimaa sarjojen sisällä, jolla vois kompensoida hyvin opetellun tiiviinä viisikkona pelaamisen. Jos kootaan pystysuunnan joukkue, sen tulisi olla taitava, nopea ja vahva.

Olen samaa mieltä, että Venäjän peli ei olisi onnistunut kenties miltään muulta maailman joukkueelta, ainakaan kyseisenä vuonna. Pelissähän käytettiin paljon myös yleensä totaalisen kiellettyjä pitkiä poikittaissyöttöjä keskialueella mutta valtavan taitoarsenaalin turvin Venäjä pystyi vaihtamaan puolta jopa kovassa vauhdissa.

Näen itse asian kuitenkin niin, että se oli enemmän juuri tuo Venäjän hyvyyttä kuin yleisellä tasolla pystysuunnan jääkiekon teknisiä vaatimuksia. Tuohon Venäjän peliin ei todella pysty kukaan pelaaja joka ei ole muuta kuin loistava kiekon kanssa. Parempi esimerkki on kenties viime vuosien USA joka ei ole niin taitava kuin tuo Bykovin Venäjä mutta pelaa pystyyn. Minä en silti pysty ostamaan sitä ajatusta, että vaikkapa nyt Leijonien pelitapa olisi teknisesti helpompi kuin USA:n vastaava, melkeinpä juuri päinvastoin.

Muistetaan se, että kiekkokontrolli on muutakin kuin lyhytsyöttöpelaamista eli siinä on kaikki elementit mukana, kun pystysuunnan jääkiekosta puuttuvat esimerkiksi pitkät syöttöketjut. Toki nopeaa pystysuunnan kiekkoa voi pelata myös lyhyillä syötöillä, mutta kuten jo totesit niin tästä ei nyt ole kyse.

Kiekkokontrollipelaajat ovat hieman erityyppisiä ja useasti teknisesti taitavampia, ns. näprääjiä, mutta siihen on ihan selvät syynsä. Ville Leino ja Pavel Datsjuk ovat ehkä ne täydelliset esimerkit, mutta sitten löytyy mm. Henrik Zetterberg joka on luistelutyyliltään enemmän "rushaaja" mutta silti pystyy huikeaan kiekkokontrolliin. Päävaatimus on kuitenkin erittäin hyvä tekninen osaaminen luistelussa ja kiekonkäsittelyssä, sekä urheilullinen ja liikkuva kroppa plus vielä hyvä peliäly.

Ilves on koittanut kompensoida voimanpuutetta niin,, että on koitettu pelata pystyyn niin, että syöttö jäisi lyhyeksi. Eli pelaajia lähtee samalta kaistalta, ja kun ensimmäinen kiekon saanut roiskaisee sen laidan kautta eteenpäin, on toinen saman kaistan pelaaja ottamassa sitä heti haltuunsa roiskastaakseen laidankautta taas eteenpäin jossa kolmas saman kaistan mies tavoittaa kiekon, ja näin ollaan hyökkäysalueella kiekon kanssa tekemässä maagisia temppuja.. teoriassa…

Tästä tuli mieleen ensimmäisenä Juhani Tamminen vuoden 1997 MM-kotikisojen studiossa näyttämässä Suomen kansalle mitä Leijonat tekee väärin. Korostan vielä, että vuosi oli 1997. Siinä Suomen hyökkääjät olivat peräkkäin samalla kaistalla...

PS. Minun mielestäni Marko Anttila ei vieläkään osaa syöttää, eikä lukea peliä tarpeeksi eteenpäin pelatakseen hyvää kiekkokontrolliin perustuvaa jääkiekkoa.

 

[Johannes]

Tästä tuli mieleen ensimmäisenä Juhani Tamminen vuoden 1997 MM-kotikisojen studiossa näyttämässä Suomen kansalle mitä Leijonat tekee väärin. Korostan vielä, että vuosi oli 1997. Siinä Suomen hyökkääjät olivat peräkkäin samalla kaistalla...

Muistan tuon, Tami taisi kutsua Suomen pelitapaa Helsingissä 1997 bussipysäkki-jääkiekoksi, kun kaikki hyökkääjät usein peräkkäin pienessä tilassa, kun yrittivät hyökätä.

 

[JHag]

Muistan tuon, Tami taisi kutsua Suomen pelitapaa Helsingissä 1997 bussipysäkki-jääkiekoksi, kun kaikki hyökkääjät usein peräkkäin pienessä tilassa, kun yrittivät hyökätä.

Jep, vanha kunnon Tami kertoi katsojille kuinka monta neliötä jäällä on nyt käyttämättä, kun kaikki puskevat samaa kaistaa. Aravirta taisi olla silloin ihan alkutaipaleellaan koutsina.

 

[Fordél]

Hyvä keskustelu kiekkokontrolliin nojaavan pelitavan ja pystysuunnan kiekon vaatimasta taitotasosta. Vaikeahan tuohon on mitään lopullista sanoa vaan aika tollasta toisaalta ja toisaalta vääntöä. Näen, että molemmat pelitavat vaativat hyvin toimiakseen hyvän taitotason. Syöttöpelin vaatimukset ovat vain hieman erilaiset. Jos syöttöjen laadussa ei voida eroa todentaa niin määrässä on varmuudella eroa. Olisikin mielenkiintoista tietää, että miten esimerkiksi syöttöjen määrä vaihtelee esimerkiksi Ilveksen ja KalPan välillä?

Toinen mielenkiintoinen pohdinnan aihe taitoon liittyen olisi 1vs.1 tilanteiden määrä. Tuleeko pystysuunnan kiekossa enemmän 1vs.1 tilanteita, joissa täytyy pystyä haastamaan vastustajaa?

Tämän voisi perustella sillä, että pystysuunnan kiekossa on vähemmän syöttöjä ja enemmän kiekon kuljetusta, johon vastustajan on helpompi päästä kiinni. Näiden 1vs.1 -tilanteiden ratkaisu vaatii taitoa. Kiekkokontrollissa pitäisi olla apu lähempänä ja näin syntyy enemmän ylivoimia puolustajia vastaan eikä tarvitse niin paljoa haastaa?

 

[J.Grönvall]

Toinen mielenkiintoinen pohdinnan aihe taitoon liittyen olisi 1vs.1 tilanteiden määrä. Tuleeko pystysuunnan kiekossa enemmän 1vs.1 tilanteita, joissa täytyy pystyä haastamaan vastustajaa?

Tämän voisi perustella sillä, että pystysuunnan kiekossa on vähemmän syöttöjä ja enemmän kiekon kuljetusta, johon vastustajan on helpompi päästä kiinni. Näiden 1vs.1 -tilanteiden ratkaisu vaatii taitoa. Kiekkokontrollissa pitäisi olla apu lähempänä ja näin syntyy enemmän ylivoimia puolustajia vastaan eikä tarvitse niin paljoa haastaa?

Tämä onkin hyvä havainto ja oleellinen osa molempia. Pystysuunnassa toisaalta perinteisesti voitetaan alueita, eli ei haasteta vaan pelataan tyhjään tilaan. Kaksinkamppailut tulevat molemmissa tavoissa varmasti suurelta osin kulmapelissä, ellei aleta saivartelemaan, että onhan se kärkikarvaajan ohittaminen tai prässin alta "uiminen" myös kaksinkamppailu.

Yleensäkin tätä Fordelin esiin nostamaa asiaa pitäisi painottaa hyökkäyspään tilanteissa ja suosittelen lämpimästi seuraamaan Mikael Granlundia nyt kun siihen on vielä loistomahdollisuus. Mielestäni hän voittaa jopa poikkeuksellisen paljon 1-1-tilanteita kiekollisena ja myös hakeutuu niihin useammin, monesti siksi, koska hän malttaa pitää kiekkoa juuri tarpeeksi pitkään. Jori Lehterä oli Tapparassa pelatessaan hyvin samankaltainen ja vanhemmista Tapparan kovista luista täytyy nostaa esiin Aleksander Barkov (sr.).

Loppujen lopuksi tuo taito voittaa juuri hyökkäyspään väännöt on aivan keskeinen menestyvillä joukkueilla. KalPakin tarvitsee sitä vaikka pelaakin viisikkona komeasti sillä vain näitä kaksinkamppailuita voittamalla saadaan pitkiä hyökkäyksiä aikaan. Tämän kauden Tappara on taas päinvastainen esimerkki, kun hyökkäykset ovat lyhyitä eikä pelin painopistettä kertakaikkiaan saada vastustajan päätyyn.

 

[Corkscrew]

Tämän kauden Tappara on taas päinvastainen esimerkki, kun hyökkäykset ovat lyhyitä eikä pelin painopistettä kertakaikkiaan saada vastustajan päätyyn.

Tämä on ollut kyllä silmiinpistävää. Hyökkäyspelaaminen on ollut välillä täyttä tervanjuontia kokonaisuudessaan lähtien jo oman alueen avauksista. Viimeistään ongelmat alkavat vastustajan siniviivan jälkeen jolloin kiekko saadaan usein kulmaan mutta peli katkeaa siihen. Hyökkäykset ovat lyhyitä koska niin harva hyökkääjä pystyy ottamaan kiekon haltuun syvällä vastustajan alueella ja tekemään liikkeellä ja nopeilla käännöksillä itselleen ja ketjukavereille tilaa ja aikaa. Makkonen on malliesimerkki, hän menettää kiekon todella usein jos yrittää pitää sitä vastustajan puristuksessa. Ja kun hän pelaa niin isot minuutit niin ei ihme että peli tuntuu usein pysähtyvän hänen heikkoon suoritukseen. Dufvan puheiden perusteella pitkiä hyökkäyksiä nimenomaan haetaan, joten mikä siinä mättää? Joukkueen heikko itseluottamus, vääräntyyppiset ketjukoostumukset, yksilöiden riittämätön taitotaso vai mikä. Tähän pelilliseen yksityiskohtaan on tultava kevään aikana muutos jos Tappara aikoo pelata runkosarjan jälkeen muuta kuin karsintoja.

 

[Nwoke]

Tämä on ollut kyllä silmiinpistävää. Hyökkäyspelaaminen on ollut välillä täyttä tervanjuontia kokonaisuudessaan lähtien jo oman alueen avauksista. Viimeistään ongelmat alkavat vastustajan siniviivan jälkeen jolloin kiekko saadaan usein kulmaan mutta peli katkeaa siihen. Hyökkäykset ovat lyhyitä koska niin harva hyökkääjä pystyy ottamaan kiekon haltuun syvällä vastustajan alueella ja tekemään liikkeellä ja nopeilla käännöksillä itselleen ja ketjukavereille tilaa ja aikaa. Makkonen on malliesimerkki, hän menettää kiekon todella usein jos yrittää pitää sitä vastustajan puristuksessa. Ja kun hän pelaa niin isot minuutit niin ei ihme että peli tuntuu usein pysähtyvän hänen heikkoon suoritukseen. Dufvan puheiden perusteella pitkiä hyökkäyksiä nimenomaan haetaan, joten mikä siinä mättää? Joukkueen heikko itseluottamus, vääräntyyppiset ketjukoostumukset, yksilöiden riittämätön taitotaso vai mikä. Tähän pelilliseen yksityiskohtaan on tultava kevään aikana muutos jos Tappara aikoo pelata runkosarjan jälkeen muuta kuin karsintoja.

En nyt jaksa mitään faktoja kaivaa, mutta eikös Tapparahyökkäys ole keskimääräistä lyhyempi? Tämä tekee varmasti sen, että kiekon suojaaminen ei ole kauhean helppoa, jolloin puolustus pääsee häiritsemään kiekollista pelaajaa myös selän takaa. Näkemättä kauheasti Tapparan pelejä, arvelisin myös että Dufvan vaatiessa kovaa puolustusvalmiutta, saattaa hyökkääjät ajatella mahdollista kiekon menetystä liikaa, jolloin kiekollinen pelaaja jää ilman tarvittavaa tukea.

Äkkiseltään ei myöskään Kalpan hyökkääjät vaikuta kovin isokokoisilta, mutta siellä taas pelaajien liike, sekä joukkue- ja kiekollinenpeli on aivan eri tasolla kuin Tapparassa.

 

[Nwoke]

Ennen kuin Sihvonen ehtii käsittelemään runkosarjaa hallinneen KalPan pelaamista, niin laitetaas oma näkemys asiasta:-)

Kuopiossa on tätä kiekkokontrollia harjoiteltu jo muutama vuosi ja alkuaikojen karmeista virheistä peli on kehittynyt silmiä hipovaksi nykyajan "punakoneeksi".

Virran aikana KalPa hakkasi mielestäni päätä seinään, kun se väkisin kiekotteli välillä jopa suurellakin riskillä omalla alueella. Näistä seurasi liikaa "turhia" oman alueen vaarallisia menetyksiä ja vastusjakin ehti ryhmittyä turhan hyvin viisikoksi puolustusvalmiuteen. Etenkin kärkijoukkueita vastaan tämä koitui usein KalPan kohtaloksi.

Tälle kaudella Tuokkola on tuonut juuri sen viimeisen ripauksen Kalpan pelaamiseen. Virta teki loistavan pohjatyön Kuopiossa, josta Tuokkola on tälle kaudelle poistanut nämä oman alueen ylikiekottelutilanteet ja tilalle on tullut nopeampaa pelaamista ylöspäin. Koskaan ei voi toki tietää, olisiko KalPan kiekollinen peli niin hyvällä tasolla ilman, että Virta pyrki omassa pelikirjassaan jääräpäisesti kiekon hallussa pitämiseen lähes tilanteessa kuin tilanteessa.

Olisikin hienoa nähdä Sihvosen videokerhossa kaksi tilannetta KalPan pelaamisesta. Toisessa olisi viime vuoden Kalpa, joka menettää kiekon omassa päässä liiallisen kiekottelun seurauksena. Toisessa taas olisi esimerkkitilanne tämän kauden joukkueesta, joka vastaavassa paikassa pelaa järkevämmin suoraan ylöspäin turhaa riskiä vältellen, mutta kuitenkin kiekollisesti eikä vain pitkää roiskien.

 

[J.Grönvall]

Dufvan puheiden perusteella pitkiä hyökkäyksiä nimenomaan haetaan, joten mikä siinä mättää? Joukkueen heikko itseluottamus, vääräntyyppiset ketjukoostumukset, yksilöiden riittämätön taitotaso vai mikä. Tähän pelilliseen yksityiskohtaan on tultava kevään aikana muutos jos Tappara aikoo pelata runkosarjan jälkeen muuta kuin karsintoja.

Näkemättä kauheasti Tapparan pelejä, arvelisin myös että Dufvan vaatiessa kovaa puolustusvalmiutta, saattaa hyökkääjät ajatella mahdollista kiekon menetystä liikaa, jolloin kiekollinen pelaaja jää ilman tarvittavaa tukea.

Eiköhän se syy löydy jostain näiden välistä. Minun mielestäni yksilötaitoa on liian vähän, nimenomaan siis sellaista jolla voitetaan noita kulma- ja laitapaineja ja sitä kautta pidetään peli "hengissä". Taas kerran jos muistelemme viimeisiä suur-senttereitä niin Janne Ojanen, Sasha Barkov, Petri Kontiola ja Jori Lehterä olivat kaikki loistavia ahtaissa paikoissa, nyt paras jätkä on taas Barkov. Jerry Ahtola ja myös Jussi Makkonen ovat parhaimmillaan mainioita kulmapelaajia mutta suoritustaso ei ole jatkuvasti ns. voittava.

Nwoken mainitsema ennakointi on myös hyvin mahdollinen osasyy ja voi olla, että Dufva painottaakin puolustusvalmiutta juuri sen vuoksi, että on huomannut joukkueen rajallisuuden hyökkäyspäässä. Otetaan siis tietoisesti pois siitä hyökkäyspelistä jotta ainakin se toinen puoli kolikosta on kunnossa.

Edelleen, varsinkin alkukaudesta pieni koko vaivasi sillä Tapparan pelaajat siirreltiin naurettavan helposti kiekosta pois, ja vielä Nwoken hyvää analyysia jatkaakseni osasyy oli tosiaan myös tuossa viisikon tuen puuttumisessa. Silmiinpistävää oli kuitenkin haluttomuus haastaa kiekollisena hyökkäyspäässä, mielummin hinkattiin laidassa ja pelattiin perusvarmaa, välteltiin siis lähinnä virheitä, ja sillähän ei saa tässä pelissä yhtään mitään.

Sen verran eksyn aiheesta, että katselen tässä juuri Djurgårdenin ja AIK:n huippuvauhdikasta paikallisottelua ja täytyy sanoa, että näköjään Elitserien ja SM-Liiga ovat vaihtaneet vaatteita. Tässä matsissa mennään pelkästään nopeasti ylöspäin, toisessa erässä ei tainnut olla yhtäkään HVP-lähtöä, katsotaan miten käy nyt, kun DIF siirtyi johtoon.

Toinen mielenkiintoinen asia on ollut Djurgårdenin hillitön prässi joka on lähtenyt jopa omalta siniseltä, silloin kun sinne syntyy irtokiekko. Todella huikeaa jääkiekkoa ja taklauksia sataa koko ajan, vaikka kaukalo onkin isompi.

 

[Japi]

Jep, vanha kunnon Tami kertoi katsojille kuinka monta neliötä jäällä on nyt käyttämättä, kun kaikki puskevat samaa kaistaa. Aravirta taisi olla silloin ihan alkutaipaleellaan koutsina.

Täh eiköhän tuo Aravirta ollut valmentanut Kärpissä jo 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa Jypissä (Silloinen Jyp HT). Maajoukkueen kakkosvalmentajana Aravirta oli muistaakseni jo Pentti Matikaisella vuonna 1993 ja koko Curt Lindströmin valmennuskauden eli vuoden 1993 syksystä MM-Kisoihin 1997. Eli kyllä kotikisoissa vuonna 1997 valmensi Lindström.

 

[dana77]

Muistelepa KalPaa alkuaikoina, omassa päässä tuli karmeita menetyksiä koska pelitilanteita ei tunnistettu tarpeeksi hyvin. Mikäli lähtökohta on aina, että ei roiskita ja pyritään rauhoittamaan, niin menetyksiä tulee taatusti liikaa hyötyyn nähden.

Tämä ei vain oikein pidä paikkaansa. Toki karkeita mokia tuli, mutta Kalpan päästettyjen maalien keskiarvo tippui merkittävästi Pekka Virran tuoman kiekkokontrollin myötä.
Kun Pieniniemi oli valmentajana Kalpa päästi 237 maalia, seuraavalla kaudella jolloin Virta tuli valmentajaksi kesken kauden maaleja syntyi 208 ja Pekan ensimmäisellä täydellä kaudella enää 179. Kaksi ensimmäistä kautta eivät ole kovin hyviä vertailukohtia, koska materiaali kohentui selvästi, mutta kaksi viimeistä sitä vastoin ovat jo hyviä vertailukohtia. Niillä joukkue teki käytännössä yhtä paljon maaleja (130->128), voitti yhtä paljon pelejä (17->18) ja näinollen keräsi yhtä paljon pisteitä (51->52). Ero oli siis nimenomaan siinä että he päästivät maaleja vähemmän.

Ja mitä puheisiin tulee Ilveksen pakkien tason puutteesta tulee, niin se hakkaa Kalpan tuolloiset puolustukset ihan pystyyn. Vertailu on toki sikäli vaikea suorittaa näinjälkikäteen, että Jalasvaarasta, Varakkaasta ja Honkaheimosta ovat kehittyneet ihan käsittämättömästi tuon jälkeen.

 

[dana77]

Mites jos pelitapaan kuuluu antaa syöttö sentterille jolla murretaan keskusta, eli käytännössä pelataan vastustajan viisikon sisään, siinäkö ei vaadita tarkkuutta ja kovaa syöttöä, tai teknisesti mainiota syöttötaitoa? Ja vielä jos sentterin täytyy jatkaa se ykkösellä suoraan laitaan, niin sekin vaatii taitoa, etenkin jos tämä kaikki tehdään liikkeessä.

Minä olen Tarinankertojan linjoilla tässä keskustelussa. Kiekkokontrollissa ja hitaissalähdöissä pelaajat pelaavat sovitulla tavalla ja syöttö on helpompi antaa ennalta tiedossa olevaan paikkaan kuin pystykiekossa, jossa syöttö pitää antaa useimmiten ad-hoc-tyylisesti. Lisäksi hitaissa lähdöissä syötön antamiseen on useimmiten moninkerroin enemmän aikaa kuin pystykiekossa ja tokihan suoritus on rauhassa helpompi tehdä.

Mielestäni jonkinlainen todiste asian puolesta on myös tuo tavallaan mainittukin, että pelikirjajoukkuessa melko keskinkertaisetkin kiekolliset pelaajat nousevat tähdiksi. Mainitaan nyt Kalpasta vaikka Ryan Lannon ja Jussi Timonen. Noihin pitkiin läpisyöttöihin tarvitaan sitten jo Mika Strömbergejä ja Marko Kauppisia.

 

[dana77]

Toinen mielenkiintoinen pohdinnan aihe taitoon liittyen olisi 1vs.1 tilanteiden määrä. Tuleeko pystysuunnan kiekossa enemmän 1vs.1 tilanteita, joissa täytyy pystyä haastamaan vastustajaa?

Minun mielestäni ehdottomasti tulee siis sekä 1vs1 että 2vs2 tilanteita.

Mieleen tulee välittömästi Jani Rita tekemässä Doug Sheddenin Jokereissa 32 maalia, joista suuri osa 35 metrisestä syötöstä luistelemalla ja voittamalla pakki 1vs1 tilanteessa. Tai edellisenä vuotena Tony Salmelainen 27 maalia.

Hitaiden lähtöjen kiekkokontrollissa hyökätään 5vs5 hyökkäyksiä ja niistä erittäin harvoin kehittyy 1vs1 kaksinkamppailuja. Sen takia ne näkemykseni mukaan sopivatkin myös rajallisella kiekollisella taidoilla varustetuille joukkueille.

 

[JHag]

Eli kyllä kotikisoissa vuonna 1997 valmensi Lindström.

Tarkoitin siis alkutaipaleella maajoukkueen päävalmentajana ja siinä erehdyin vuodella. 1997 Curre-huuma oli jo ohi ja hänen täydellinen keskinkertaisuutensa valmentajana paljastui mm. tästä bussipysäkkilätkästä, josta Tami piikitteli. Aran ensimmäinen maajoukkuekausi -98 ei ollut hullumpi; MM-hopeaa.

 

[Johannes]

Juu, Aravirta aloitti päävalmentajana 97-98 ja voitti Naganon Olympiakisoissa 1998 pronssia ja kevään MM-kisoista tuli HIFK:n sm-liigan mestarijoukkueen 1998 rungolla hopeaa. Silloin joukkueessa pelasi esim. ketju Jarkko Ruutu-Joni Lius (JYP)-Toni Mäkiaho ja puolustuksessa mm. Timonen, Karalahti ja Linna, HIFK:sta. Aravirta ei ollut mikään Kummolan suosikkipäävalmentaja ja omassa kirjassaan Aravirta kertoo, että uskoi itse saavansa varmasti potkut päävalmentajan hommista kauden 97-98 jälkeen, mutta Kummola titetysti muutti potkut viiden kauden jatkosopimukseksi, kevääseen 2003 saakka, kun Suomi sai 2 mitalia kevään 1998 aikana. On se epeli tuo "Kale the Hut".

 

[Nwoke]

Tämä ei vain oikein pidä paikkaansa. Toki karkeita mokia tuli, mutta Kalpan päästettyjen maalien keskiarvo tippui merkittävästi Pekka Virran tuoman kiekkokontrollin myötä.
Kun Pieniniemi oli valmentajana Kalpa päästi 237 maalia, seuraavalla kaudella jolloin Virta tuli valmentajaksi kesken kauden maaleja syntyi 208 ja Pekan ensimmäisellä täydellä kaudella enää 179. Kaksi ensimmäistä kautta eivät ole kovin hyviä vertailukohtia, koska materiaali kohentui selvästi, mutta kaksi viimeistä sitä vastoin ovat jo hyviä vertailukohtia. Niillä joukkue teki käytännössä yhtä paljon maaleja (130->128), voitti yhtä paljon pelejä (17->18) ja näinollen keräsi yhtä paljon pisteitä (51->52). Ero oli siis nimenomaan siinä että he päästivät maaleja vähemmän.

Tarkoitus oli viitata Pekka Virran aikaan KalPan valmentajana ja nimenomaa kiekkokontrolliin perustuvan pelitavan kehitykseen. Alussa tuo pelitapa tuotti karmean määrän virheitä, mutta kehittyessään se oli lopulta suurimpia syitä miksi KalPa nousi liigan huipulle.

 

[Johannes]

"Meidän peliä" pelaava Suomi ei ole voittanut yhtään pudotuspeliä, kun vastassa on Kanada tai USA, isoissa kisoissa. MM-kulta voitettiin 2011 ilman peliäkään P-Amerikan vastustajia vastaan. Vancouverissa saatiin Jenkeiltä 6-0 turpiin välierässä. 2010 MM-kisoissa voitettiin USA alkulohkossa 3-2, mutta tiputtiin Tshekille puolivälierissä. 2009 MM-kisoissa pudottiin USA:lle puolivälierässä 2-3. 2008 olivat Sheddenin kisat, jossa Jukka Jalonen oli apuvalmentaja, joten en laske niitä kisoja "meidän pelin" kisoiksi. Kanadaa ei Suomi ole kohdannut Jukka Jalosen kolmen kauden ja neljän ison kisan aikana, joten on vaikea oikeasti positioida "meidän peli" pelitapana maailman jääkiekon kartalla, kun vertaillaan millä pelitavalla tulee menestystä isoissa kisoissa. USA on kaksi kertaa pudottanut Suomen jatkosta pudotuspeleissä, kun Suomen päävalmentajana on ollut Jukka Jalonen ja Vancouverissa peli oli jo 1. erässä 6-0, joka oli täydellinen nöyryytys Suomen joukkueelle ja sen pelitavalle, vaikka lopulta voitettiin pronssimitalit.

 

[dana77]

Tarkoitus oli viitata Pekka Virran aikaan KalPan valmentajana ja nimenomaa kiekkokontrolliin perustuvan pelitavan kehitykseen. Alussa tuo pelitapa tuotti karmean määrän virheitä, mutta kehittyessään se oli lopulta suurimpia syitä miksi KalPa nousi liigan huipulle.

Ymmärsin tämän. Oma pointtini on, että alkuvaiheessa niitä räikeästi näkyviä ja mieleenjääviä mokia tulee jonkin verran, mutta oikeasti niiden määrä on kokonaisuudesta varsin pieni. Pelisysteemi samalla vähentää vastustajan pahoja vastahyökkäyksiä ja vaikka noita räikeitä mokia tulee, niin päästettyjen maalien kokonaismäärä pienenee.

 

[Mr. Smith]

Tänään Urheilulehdestä soittivat ja kyselivät jatkamaan tilausta. Pakko on saada vähän taukoa Urheilulehdestä ja Sihvosesta, joten tilaus jäi jatkamatta, mutta samalla kävi selville, että Sihvosesta on tullut niin paljon palautetta ja lehden tilauksen lopetuksia, että Esko Seppänen ottaa isompaa roolia ens vuonna lätkästä ja Sihvonen siirretään muihin hommiin. En yhtään ihmettele, kun noita viimeisimpiä Sihvosen juttuja on lukenut.

 

[Johannes]

Esko Seppänen ottaa isompaa roolia ens vuonna lätkästä ja Sihvonen siirretään muihin hommiin. En yhtään ihmettele, kun noita viimeisimpiä Sihvosen juttuja on lukenut.

Taitaa olla eväät syöty loppuun yhden miehen lätkäkirjoittelulta, jos PS todellakin siirtyy muihin hommiin. En kyllä ymmärrä mistä muusta lajista kuin jääkiekosta Petteri Sihvonen voisi analyysejä tehdä, sillä tyylillä, että se kiinnostaisi ketään. Saadaan "petteri-poloinen", jos jatkaa UL:ssa, eikä kirjoita jääkiekosta.