Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[P.Sihvonen]

Suomessa on koululaitos on mukana urheilussa ja tarjoaa loistavia mahdollisuuksia harjoitteluun. Valitettavasti esimerkiksi jääkiekko ei tätä mahdollisuutta hyödynnä maksimaalisesti ja pääosin käyttää järjestelmää väärin, ainakin Porissa.

Porissa on sekä yläkoulussa että lukiossa urheiluluokka, joissa pitäisi olla lajiensa lahjakkaimmat urheilijat. Valitettavan usein tilanne on sellainen, että jääkiekkoilijat menevät näille luokille ainoastaan päästäkseen helpommalla koulussa. Mikäli Ässät hyödyntäisi täydellisesti tämän mahdollisuuden kehittää lahjakkaita junioreitaan, tulosta luulisi tulevan. Nyt Ässien puolelta homma näyttää puuhastelulta.

Hah, hah, haa! Sinä se olet Jatkoajan historian kaikkien aikojen huuhaa-nimimerkki!

Olet valmentanut paremmin kuin me muut, sinua ei ole Nuori Suomi härinnyt, olet vetänyt kiertoharjoitteita, jotka sopivat samalla AA- ja AAA-pojille.

Olet välillä todennut, että siellä teillä Heppaliitossa Nuori Suomi oli ihan okei.

Osaat pelitapaketjussa pelitavat mennen tullen. Paremmin kuin analyytikot ja ammattikoutsit.

Lisäksi nyt tiedät, että Porissa vika on Porin Ässissä. Eivät hyödynnä koulusysteemiä niin kuin pitäisi.

Olen 44-vuotias mies. Olen nähnyt yhtä ja toista. Mutta noin Ylivertaista ihmistä (oletko mies vain nainen, en tiedä, siksi sanon 'ihminen'?) en ole tavannut missään kuin sinä olet TosiFani.

Johtava, hämmästyneenä

 

[mjr]

Johtava, humanisti

En minä oikein jaksa sinun kanssasi keskustella. Tulee absurdi tunne, kun toinen on kuitenkin ihan aidosti vakavissaan ja toinen puolestaan esiintyy lähinnä jonain sketsihahmona, joka sanoo mitä kulloisenkin mediakampanjansa keppihevoseksi parhaiten käy.

Anyway, ajatus on siis se, että kun meille kaikkein läheisimmässä, ylivoimaisesti meitä eniten muistuttavassa suuressa jääkiekkomaassa on onnistuttu kääntämään huippupelaajatuotannon lama uskomattomaksi nousukaudeksi niin "ehkä" meidän kannattaisi kissojen ja koirien kanssa olla analysoimassa ja kopioimassa sikäläistä reseptiä meillekin sovellettavaksi. Sen sijaan että mentäisiin mukaan ties mihin mediatrollauksiin ja klikki-huoraamisiin. Tai tyhjiin idioottimaisiin sloganeihin.

 

[Vellihousu]

Lisäksi nyt tiedät, että Porissa vika on Porin Ässissä. Eivät hyödynnä koulusysteemiä niin kuin pitäisi.

Mitkä sinun perusteesi ovat tämän tiedon epäilemiseen? Tunnetko sinä mahdollisesti porilaisen koulusysteemin tilan?

Mitä itse olen matkan päästä seurannut, niin Porissa jääkiekkoilijat ovat olleet lajin yleisösuosion takia yliedustettuina urheiluluokilla - ja lukiossa. Ainakin entisaikaan urheilulukioon pääsi sellaisiakin kiekkoilijoita joilla ei koulumenestyksen puolesta olisi pitänyt olla sinne mitään asiaa. Tietyissä piireissä pyöri myös sanonta ettei urheilulukiossa opiskella. En tiedä liittyykö juuri sitten tähän, mutta jostakin kumman syystä Ässien edustukseen on vuosien mittaan tullut monta kiekkoilijana lahjakasta, mutta huonosti harjoittelevaa ja henkisesti epäkypsää kaveria.

Tuskin siitä ainakaan haittaa olisi jos Ässät tekisi parempaa yhteistyötä näiden urheiluluokkien kanssa ja varmistaisi että myös koulussa on vaatimustaso kohdillaan. Näin ainakin tulkitsin TF:n kirjoituksen.

 

[TosiFani]

...

Täytyy sanoa, kaikella ystävyydellä, että sinulta loppuvat toistuvasti argumentit käsittämättömän nopeasti. En tiedä mikä sinun agendasi tälle keskustelulle on, mutta toistuvasti minulle tulee sellainen olo, että mitään agendaa tai aliaksia ei ole. Olet ihan samanlainen vänkääjä kuin me muutkin.

Keskustelin Ässien ja koulun yhteistyöstä viimeksi viime torstaina kahden erittäin kokeneen jääkiekkoihmisen kanssa (toisella satoja liigapelejä, useita huomionosoituksia, toinen kokenut juniorivalmentaja, aloittanut junnuvalmentamisen 70 - 80 -luvun vaihteessa). Molemmat pitivät urheilulukiosysteemiä jääkiekkoilun osalta puuhasteluna. Aamutreenit olivat tehottomia, lukioon pääsee keskinkertaiset jääkiekkoiljat ja suurin syy on pyrkimys helpottaa koulunkäyntiä. Peruskoulun puolella jääkiekkoilijat aiheuttivat viimeksi viime keväänä pahaa verta hyvä veli -systeemeillään.

Sinä ilmeisesti olet käynyt seuraamassa Porin urheilulukion aamujäitä, minä en ole. Se viesti mikä tulee sekä koulun, että valmennuksen puolelta ei jääkiekkoilijoita imartele. Mattsson lähtee uimaan kuudelta, jääkiekkolijat jäävät lepäämään, koska edellisenä päivänä on ollut peli.

Jääkiekkoilun suurin ongelma on laadukkaan valmennuksen puute ja vaatimustason puute. On ihan turha syyttää järjestelmää, hyvä valmentaja tekee hyvää tulosta, oli järjestelmä mikä tahansa. Ja keskikertaisuudet eivät nouse huipulle koskaan.

 

[P.Sihvonen]

Mitä siellä Porissa pitäisi tehdä toisin?

Mitä itse olen matkan päästä seurannut, niin Porissa jääkiekkoilijat ovat olleet lajin yleisösuosion takia yliedustettuina urheiluluokilla - ja lukiossa. Ainakin entisaikaan urheilulukioon pääsi sellaisiakin kiekkoilijoita joilla ei koulumenestyksen puolesta olisi pitänyt olla sinne mitään asiaa.

No sinäkin siinä höpöttelet. Tarkoitatko, että suomalainen tai tässä tapauksessa porilainen jääkiekkoilu hyötyisi, jos lukioon pääsisi vähemmän jääkiekkoilijoita? Valittaisiinko ne vähemmät sisään koulunkäyntiin liittyvin perustein vai jääkiekkoon liittyvin perustein?

"Matkan päästä olet seurannut" tilannetta, ahaa? Tuntuu, että matkan päästä täällä ovat suurin osa seurannut suomalaista juniorijääkiekkoilua. Minä olen valmentanut lukion ja ammattikoulun poikia (Mussukat vol.1 ja vol.2) koulujäällä aamuisin kaksi kertaa viikossa Hämeenlinnassa. Ei pojista mitään maailmantähtiä ole tulossa, mutta ammatikseen niistä pelaa alkavalla kaudella 9-10 pelaajaa. Suurin osa liigassa, osa Mestiksessä.

Niin, sano nyt vielä, että miten siellä Porissa sitä hommaa pitäisi parantaa? Mitä pitäisi tehdä toisin, että tulisi parempia jääkiekkoilijoita? Joku puupäähän tuossa äsken väitti, että vika on Porin Ässissä.

Johtava

 

[P.Sihvonen]

Olin läsnä, kun Tommy Boustedt kertoi ja luennoi Vierumäellä Suuressa Seminaarissa Ruotsin mallin niksit sen suhteen, miten laatupelaajatuotanto saadaan kuntoon. Kirjoitin läppärillä pikakirjoituksella lähes sanasta sanaan kaiken muistiin itselleni. Onneksi Boustedt puhui englantia ja hieman hitaasti ja jotekin pohjoismaisittain kivasti korostaen. (Hän oli äärimmäisen otettu koko tilanteesta. Oli poikkeuksellista, että kilpailija luennoi kilpailijalle. Kaikkineen tämä oli nerokas veto Westerlundilta saada T.B. lauteille.)

Humanistina hieman kavahdin sitä Boustedtin tarinaa. Se oli niin, miten sen sanoisi, rasistista, jos tällainen ilmaisu sallitaan.

Ruotsin systeemi päätti panostaa ankarasti vain kaikkein lahjakkaimpiin. Mukana oli myös koululaitos. Koululaitos ja jääkiekkoilu tekivät liiton.

Jopa se, että jos pelaaja oli 175cm tai vain 171cm, saattoi olla eron tekevä asia. Pidempi veti pidemmän korren. On jotenkin rajua miettiä, että mitä nyt kuuluu sille neljä senttiä lyhyemmälle yhtä taitavalle pojalle? Sekin siinä sitten selvitettiin, että minkä mittaisia ovat vanhemmat, mikä on ennuste...

Nyt ymmärrätte, että miksi käytin ilmaisua 'rasismi'.

Niin, en jotenkin jaksa uskoa, että suomalainen jääkiekkojärjestelmä pystyisi samaan kovuuteen kuin ruotsalainen järjestelmä kykeni.

Kirjoitin hieman aiemmin tuossa ylhäällä olevaan tapaan. Ilmaisin siinä, että en usko, että me Suomessa kykenemme Ruotsin kaltaiseen yhtä voimakkaaseen liikkeeseen lukio- ja ammattikouluikäisten kanssa. Se on valistunut arvioni.

Sen tähden näen ainoana tienä sen, että palautamme urheilun urheiluun lastenurheilussa.

En usko, että Ruotsin malli toimii meillä. Emme voi kopioida sitä sellaisenaan - etenkin, kun se on niin raaka ja perustuu liki rasistiselle lahjakkuuksien seulonnalle, kuten Tommy Bostedt kertoi Suuressa Seminaarissa.

Johtava

 

[TosiFani]

...Niin, sano nyt vielä, että miten siellä Porissa sitä hommaa pitäisi parantaa? Mitä pitäisi tehdä toisin, että tulisi parempia jääkiekkoilijoita? Joku puupäähän tuossa äsken väitti, että vika on Porin Ässissä...

Koululaitos, sekä peruskoulu että toisen asteen koulut, suhtautuvat positiivisesti lahjakkaiden oppilaiden harjoitteluun. Mutta mikäli seurat käyttävät systeemiä hyväkseen, esimerkiksi hankkiakseen toispaikkakuntalaisia keskinkertaisuuksia junnujoukkueiden pärjäämisen takia, koulut eivät pidä tilanteesta. Koulu on keskinkertaisuuksien tärkein juttu, sen avulla he voivat hankkia ammatin, jolla elävät.

Porissa urheilulukio on jääkiekkoilun osalta puuhastelua. Sinne pääsee pelaajia, jotka ovat keskinkertaisuuksia ja sen mukaan he myös harjoittelevat. Mikäli rima olisi korkeammalla, harjoittelun tasoa voitaisiin nostaa huomattavasti, mutta nyt tyydytään peruskiertoharjoitteluun isomman ryhmän kanssa. Junnujoukkueet pärjäävät, mutta lahjakkuudet eivät hyödy.

Ruotsi keskittyy lahjakkuuksiin, niin meidänkin pitäisi.

 

[P.Sihvonen]

Koululaitos, sekä peruskoulu että toisen asteen koulut, suhtautuvat positiivisesti lahjakkaiden oppilaiden harjoitteluun. Mutta mikäli seurat käyttävät systeemiä hyväkseen, esimerkiksi hankkiakseen toispaikkakuntalaisia keskinkertaisuuksia junnujoukkueiden pärjäämisen takia, koulut eivät pidä tilanteesta.

Nyt menee osaltasi jälleen kerran erittäin paksuksi. Ymmärsinkö oikein, että koulut arvioivat pelaajien tasoa ja laatua? Ja että koulut ottaisivat kuitenkin mielellään sellaisia pelaajia oppilaiksi, jotka ovat lahjakkaita, vaikka olisivat muualta tulleita? Ja siis koulullako on kompetenssia arvioida, että Ässät ottaa toispaikkakuntalaisia keskinkertaisuuksia junnujoukkueiden pärjäämisen takia? Miten siellä opettajienhuoneessa arvioidaan "keskinkertainen junioripelaaja"?

Olet muutenkin ihan sekaisin. Jos sain selvää, ensin olit, että meillä on olemassa ihan hyvä järjestelmä, mutta seurat (esimerkiksi Ässät) ei osaa käyttää sitä. Ja jo kohta esitelmöit, että koulu sinänsä on keskinkertaisuuksia varten, että he voivat hankkia koulutuksen ja ammatin. Että koulujärjestelmämme ei ole lahjakkaita jääkiekkoilijoita varten? (Niin kun ei olekaan.) Eli onko nyt sitten kuitenkin vika koulujärjestelmässä suhteessa jääkiekkoiluun vai oliko se sittenkin niin, että vika on esimerkiksi Ässissä?

Johtava

 

[msg]

Ruotsi keskittyy lahjakkuuksiin, niin meidänkin pitäisi.

Niin keskittyy, mutta vasta ala-koulun jälkeen, jos uskomme mitä he itse sanovat. Käsittääkseni HPK:ssä tämä lahjakkuuksiin keskittyminen aloitetaan vuotta aikaisemmin kuin Ruotsissa.

 

[TosiFani]

Nyt menee osaltasi jälleen kerran erittäin paksuksi...

Niin aina. Olet kyvytön keskustelemaan asioista, keskityt ainoastaan henkilöön.

Koulu ei arvioi laatua, sen tekee jääkiekon ammattilaiset. Minä taas arvioin Porin jääkiekkoammattilaisten toimintaa jääkiekkoaiheisella keskustelupalstalla. Työssäni joskus olen joutunut antamaan lausuntoja muutamiin jääkiekkoilijoiden poissaoloihin. Tällöin olen lähtenyt siitä, että poikkeustilanteet (play off tai maajoukkuepelit) tai poikkeuksellinen lahjakkuus ansaitsevat puoltavan lausunnon.

Mielipiteeni koulujärjestelmästä löydät, kun vielä kerran (tai pari) luet mielipiteeni asiasta. Poikkeusjärjestelyt kuuluu lahjakkuuksille, ei keskinkertaisuuksille.

 

[Vellihousu]

Tarkoitatko, että suomalainen tai tässä tapauksessa porilainen jääkiekkoilu hyötyisi, jos lukioon pääsisi vähemmän jääkiekkoilijoita?

Nämä ovat tapauskohtaisia juttuja, ei voida mielestäni yksipuolisesti sanoa että vähemmän kiekkoilijoita sisään. Jääkiekon asema on joka tapauksessa Suomessa iso ja siitä voivat kärsiä toisten lajien lahjakkuudet. Jos otetaan vertailuun Tosifanin mainitsema Matti Matson ja jotkut porilaiset "kiekkolahjakkuudet", niin eihän se aivan reilua ole.

Niin, sano nyt vielä, että miten siellä Porissa sitä hommaa pitäisi parantaa? Mitä pitäisi tehdä toisin, että tulisi parempia jääkiekkoilijoita?

Ihailemasi Erkka Westerlund on jo jonkin aikaa puhunut urheilijaelämän kokonaisvaltaisuudesta. Nuoren urheilijan kohdalla tämä tarkoittaa mielestäni sitä että myös koulu pitää hoitaa jämptisti. Urheilulukioon pääseminen on poikkeuksellinen mahdollisuus, jonka moni on kuitenkin lyönyt läskiksi niin koulun kuin urheilunkin osalta.

Mitä pitäisi tehdä toisin? Asettaa rima korkeammalle niin opiskelun kuin harjoittelunkin suhteen. Ei siihen mielestäni muuta mystiikkaa liity.

Edit. Laajemmin ajateltuna nämä eivät toki ole vain porilaisen jääkiekon vaan oikeastaan koko suomalaisen urheilun ongelmia. Voi olla ettei nuorilta lahjakkuuksilta aina vaadita tarpeeksi. Toisaalta, puuttuu järjestelmä joka mahdollistaa vaatimisen. Taustalla pyörivät yleisurheilun Mm-kisat, mistä johtuu että niin moni suomalainen menestyy junioreiden vaan ei aikuisten kisoissa?

 

[Pekkis]

Taustalla pyörivät yleisurheilun Mm-kisat, mistä johtuu että niin moni suomalainen menestyy junioreiden vaan ei aikuisten kisoissa?

Niin, moukarimies Söderberg sanoi jossain arvokisoissa, että "ihan ok amatööriltä". Parempaan ei vaan pysty.

Jos tämä Suomen yleisurheilun kyntäminen niin kovasti harmittaa(en nyt tarkoita sinua), niin siitä vaan hommaamaan sponsoreita näille niin kovin surkeille urheilijoille. Siirretään vaikka jonkun liigaseuran puserosta se kainalossa sijaitseva firman logo esim. juuri David Söderbergin kilpailuasun rintaan, niin uskon molempien osapuolien siitä kovin hyötyvän. Moukarismies voisi harjoitella ammattimaisesti nostaen tulostasonsa 75 metristä 80 metrin pintaan. Ei tämä tämän ihmeellisempää ole. Suomi nyt vaan on niin vitun pieni maa, että rahaa ei riitä juuri muuhun kuin "yksilön kannalta maailman vaativimman urheilulajin" tukemiseen.

Nuorena miehenä tuli monesti ihmeteltyä, että miten noi huiput voi mennä noin helvetin kovaa. No, sitten myöhemmin oli hetkittäin (leireillä) mahdollisuus harjoitella huippujen tavoin. Vuorokausi koostui treenaamisesta, syömisestä ja lepäämisestä. Ruoatkin tehtiin valmiiksi. Tunteja saattoi tulla jopa 30 viikossa, mutta kun arki taas koitti, niin määrät tippui heti puoleen. Ja ylikin. Opiskelijan tilanne(ajankäytön suhteen) ei ole ihan toivoton, mutta työssäkäyvien on todella hankala. Koita siinä sitten tyydyttää Suurta Suomalaista Penkkiurheilijaa.

Juuri näiden amatöörimaisesti, mutta tosissaani lajiaan harrastavien puolesta vituttaa erittäin suuresti jääkiekkoilijoiden ylimielinen mukahuippu-urheileminen.

 

[pertteli]

Juuri näiden amatöörimaisesti, mutta tosissaani lajiaan harrastavien puolesta vituttaa erittäin suuresti jääkiekkoilijoiden ylimielinen mukahuippu-urheileminen.

Otetaanpa esimerkiksi A-nuorten SM-liiga. Pelaajat ovat opiskelijoita. Treenejä koulujen urheiluakatemioiden myötä aamuisin ja joukkuetreenit iltaisin. Oteluita vähintään kaksi viikossa ja välillä arkipelejäkin. Bussissa ajellaan ympäri Suomea yötä myöten. Varmasti rankin sarja Suomessa, kun olet kuitenkin päätoiminen opiskelija. Itse nostan hattua päästä näille nuorille "mukahuippu-urheilijoille", jotka esim. valkolakin päähänsä saavat.

 

[P.Sihvonen]

Kansallispelin haasteet

Juuri näiden amatöörimaisesti, mutta tosissaani lajiaan harrastavien puolesta vituttaa erittäin suuresti jääkiekkoilijoiden ylimielinen mukahuippu-urheileminen.

Tässä on valtava väärinkäsitys. Suomessa meillä on se vanhakantainen ajatus, että vain hiki ja kipu ja tuska ovat huippu-urheilua.

Pallopelien laita on toinen. Pelaaminen on, jos hieman kärjistän, kusettamista ja hämäämistä. Peliä harvemmin voittaa se kaikkein ahkerin ja tunnollisin; pelin voittaa viisain, ovelin ja ennen muuta yhteistyökykyisin.

Lahden urheilujoukoissa tajusin lopullisesti, että kaikki urheileminen huipulla on yhtä työlästä ja haastavaa. Haasteet ovat vain niin kovin erilaiset. Stressi on lajista riippumatta samaa luokkaa.

Jääkiekkoilun haaste on siinä, että on oltava niin hurjan monipuolinen. Fyysisen haasteen monipuolisuuden osalta kaikista lajeista vain judo ja paini ovat samassa luokassa - kun on oltava samaan laskuun kestävä, nopea, voimakas, kimmoisa ja suhteellisen notkea. Ja siihen sitten taitovaatimukset nupiksi päälle. Ynnä jääkiekkoilussa on sitten vielä tultava toimeen osana joukkuetta, on osattava pelaamisen henkilökohtainen taktiikka, on osattava joukkuetaktiikka ja on niin monia eri rooleja tarjolla eri viisikoissa, että ihan hirvittää. Ja Suomessa kilpailu on kovaa, kun kansallispelin suuri suosia on johtanut siihen, että harvat paikat auringossa ovat äärimmäisen kilpailtuja.

Johtava, kansallispelin tuntija

 

[MustatKortit]

... Fyysisen haasteen monipuolisuuden osalta kaikista lajeista vain judo ja paini ovat samassa luokassa - kun on oltava samaan laskuun kestävä, nopea, voimakas, kimmoisa ja suhteellisen notkea. Ja siihen sitten taitovaatimukset nupiksi päälle...

Mä tietysti rakastan jääkiekkoa lajina, mutta en ole kyllä ikinä ajatellut jääkiekkoilijoita minään maailman absoluuttisina urheilu- ja kuntoihmeinä. Liigapelaajistakin moni on ihan järkyttävässä kunnossa, JOS kriteereiksi asetetaan huippu-urheilijan vaatimustaso. Luceniuksen pötsi kummittelee yhä mielessäni.

Tuo kirjoittamasi ja lainaamani pätkä sopii mielestäni hyvin kuvaamaan balettitanssia, joka nyt saletisti on helvetisti kovempaa hommaa, kuin lätkänpeluu. Myös taitotasoltaan.

 

[eagle]

Tuo kirjoittamasi ja lainaamani pätkä sopii mielestäni hyvin kuvaamaan balettitanssia, joka nyt saletisti on helvetisti kovempaa hommaa, kuin lätkänpeluu. Myös taitotasoltaan.

Ja joku miesten tenniskin on aivan toista luokkaa, kun miettii että siinä pelataan käytännössä vuoden ympäri viikosta toiseen kisoja.

Yöllä taas näytöstä millainen fyysinen vaatimustaso maailman huipulla tuossa lajissa. Djokovic-Nadal ottelussa ja samaa tahtia sellainen 48 viikkoa vuodessa.

 

[MustatKortit]

Ja joku miesten tenniskin on aivan toista luokkaa, kun miettii että siinä pelataan käytännössä vuoden ympäri viikosta toiseen kisoja.

Yöllä taas näytöstä millainen fyysinen vaatimustaso maailman huipulla tuossa lajissa. Djokovic-Nadal ottelussa ja samaa tahtia sellainen 48 viikkoa vuodessa.

Niin, pienenä ot:na tähän se, että miestenniksen huiputhan ovat viime vuosien aikana kritisoineet paljon nykyistä pistelaskujärjestelmää, joka käytännössä pakottaa kiertämään kisoja viikosta toiseen.

Hurjaa hommaa joka tapauksessa ja aivan eri tason fyysistä ja henkistäkin toimintaa, kuin lätkänpeluu.

 

[Vellihousu]

Niin, moukarimies Söderberg sanoi jossain arvokisoissa, että "ihan ok amatööriltä". Parempaan ei vaan pysty.

Jos tämä Suomen yleisurheilun kyntäminen niin kovasti harmittaa(en nyt tarkoita sinua), niin siitä vaan hommaamaan sponsoreita näille niin kovin surkeille urheilijoille.

En tiedä sponsoreista, mielestäni valtiollakin pitäisi olla riittävästi resursseja luoda Suomeen järjestelmä jossa lahjakkaimmat yksilöurheilijat voisivat urheilla tosissaan täysipäiväisesti ja opiskella samalla. Mielestäni kyse ei ole niinkään rahasta kuin ajattelutavasta: Suomessa tuijotetaan vain mitaleita, niitä joko on tai ei ole. Huippu-urheilussa tulos on tietysti tärkein, mutta enemmän pitäisi kunnioittaa myös tuloksiin johtavia prosesseja. Esimerkiksi yleisurheilussa liian moni joutuu tekemään kipeitä valintoja urheilun ja siviilielämän välillä juuri silloin kun se ratkaiseva askel huipulle pitäisi ottaa.

Edit. Hyvä esimerkki suomalaisen systeemin raadollisuudesta on painija Rami Hietaniemi joka pystyi urheilemaan täysipäiväisesti vasta saavutettuaan mm-pronssia. Tiedättekö kuinka vaikeaa tuollainen mitali on painissa saavuttaa?

 

[Vellihousu]

Otetaanpa esimerkiksi A-nuorten SM-liiga. Pelaajat ovat opiskelijoita. Treenejä koulujen urheiluakatemioiden myötä aamuisin ja joukkuetreenit iltaisin. Oteluita vähintään kaksi viikossa ja välillä arkipelejäkin. Bussissa ajellaan ympäri Suomea yötä myöten. Varmasti rankin sarja Suomessa, kun olet kuitenkin päätoiminen opiskelija. Itse nostan hattua päästä näille nuorille "mukahuippu-urheilijoille", jotka esim. valkolakin päähänsä saavat.

Tämä ei ole välttämättä kivasti sanottu, mutta tulevaa arvokisamitalistia A-junnujen sm-sarjassa pelaa? Ja mikä on sarjan taso verrattaessa vaikka Kanadan junnuliigoihin?

Se on toki totta että vertailut ovat vaikeita, koska lätkä on ensisijaisesti peli eikä ominaisuusurheilua.

 

[Pekkis]

Ja Suomessa kilpailu on kovaa, kun kansallispelin suuri suosia on johtanut siihen, että harvat paikat auringossa ovat äärimmäisen kilpailtuja.

Johtava, kansallispelin tuntija

Tässä on valtava väärinkäsitys. Pesäpallo on Suomen kansallispeli.

Luettelit viestissäsi jääkiekossa vaadittavia ominaisuuksia, ja kovin moneen lajiinhan samat vaatimukset voisi yhdistää. Toisissa lajeissa näitä ominaisuuksia ihan oikeasti vaaditaan, toisissa näistä vaan puhutaan.

NHL:n puolustajien pistepörssin kakkosen Bufyglienin kuva viime kesältä, Teemu Selänteen blogikirjoitukset viime syksyltä, TPS:n mestarijoukkueen biletyskohu muutama syksy sitten, Pekka Virran avautuminen liigapelaajien harjoittelumotivaatiosta parin vuoden takaa, Skoda-cuppilaisten valmistaumiset tuleviin peleihin, jne jne. Tässä nyt ihan pintaraapaisu syistä, joiden perusteella esim. minä teen arvioni jääkiekossa oikeasti vaadittavista ominaisuuksista.

 

[P.Sihvonen]

Monipuolisuudessaan maailman vaativimpia lajeja

Sen miettiminen, että onko jokin toinen laji enemmän kuin jokin toinen laji huippu-urheilua, on lopulta pelkkää tyhmää keskustelupalstahupia.

Sen jälkeen, jos on itse panostanut sanotaan 10 vuotta päivittäin minkä tahansa lajin harjoittelemiseen ja pyrkinyt löytämään omat rajansa, sitä ymmärtää, miten sivuseikka ja turhaa eri lajien vertaaminen on. Jokaisessa lajissa on omat yksilölliset ja erityiset haasteensa.

Vertaaminen on aina kiinni niistä kulloisistakin mittareista, joilla mitataan. Ja niistä mittareista ei on lähes mahdoton päästä yksimielisyyteen.

Joku tuossa edellä heitti, että miesten tenniskiertue (tarkoitettiin kai sitä ATP-kiertuetta, vai onko se sillä nimellä nykään?) on henkisesti haastavampaa kuin jääkiekkoilu (ehkä tarkoitettiin vaikkapa NHL-kautta?) Miten niin!? Millä perusteella!? En minä ainakaan osaa sanoa, kumpi on henkisesti kovempi juttu. Eli tällaiset "vertaamiset" ovat tyhjää paskanjauhantaa ja ajanhukkaa.

Omasta lajistani jääkiekkoilusta osaan sanoa sen verran, että kaikessa monipuolisuudessaan - kun pitää olla nopea, kestävä, vahva, kimmoisa, notkea, teknillinen, henkilökohtaisesti taktinen, joukkuetaktinen, on oltava pallosilmää, on kyse kamppailulajista taklauksineen ja on tultava toimeen osana joukkuetta - se on yksi maailman haasteellisimmista lajeista. Ja on selvää, että kun harjoiteltavia ulottuvuuksia on noin paljon, voi jollain vahvalla osa-alueella kompensoida jotain heikkoa osa-aluetta, mutta joka tapauksessa kaikkien ominaisuuksien pitää olla jollakin tasolla, mitä korkeammalla aikoo pelata. Haaste on myös siinä, että jokin ominaisuus liikaa korostuneena voi olla pois muilta osa-alueilta.

Fysiikan harjoittelemisen monipuolisuuden vaatimus on toki johtanut myös voimakkaisiin liveilmiöihin kuten siihen, että jääkiekkoilu on erittäin altis doping-laji. On vaikea keksiä lajia, jossa esimerkiksi epon ja kasvuhormonin kimppakäytöllä saisi enemmän hyötyä. - Mutta tämä dogping-asia on tietty oma keskustelunsa eikä liity tähän muuten kuin juuri tuon kautta, että fyysisesti jääkiekkoilun vaatimukset ovat niin hirmuisen monipuoliset.

Johtava

 

[Vellihousu]

Luettelit viestissäsi jääkiekossa vaadittavia ominaisuuksia, ja kovin moneen lajiinhan samat vaatimukset voisi yhdistää. Toisissa lajeissa näitä ominaisuuksia ihan oikeasti vaaditaan, toisissa näistä vaan puhutaan.

Niin, jos mietitään noita taktisia ja teknisiä vaatimuksia yhdistettynä fyysiseen haasteeseen, niin tuskin jalkapallo ja koripallo ainakaan helpompia lajeja ovat. Sekin on oma kysymyksensä että lätkässä todella kilpailua ja toisaalta se, kumpi on isompi haaste, kova kilpailu vai se että kilpailua ei oikein ole. Joku Petteri Koponen on aika helvetin kova jätkä koska hän on noussut kansainvälisen huipun tuntumaan lajissa johon Suomessa ei ole vastaavaa kansainvälisen kilpailun perinnettä kuin vaikkapa lätkässä.

 

[mjr]

Sihvonen on ihan oikeassa siinä, että "Ruotsin malli" jääkiekossa on jopa raakaa valintavalmennusta, joka perustuu todella koviin arvoihin, kuten esimerkiksi lapsen pituuskasvukäyrään ja -ennusteeseen. Onkin aika omituista, että ns. pehmeiden arvojen puolestapuhujat ovat täällä nostaneet Ruotsin joksikin esimerkki-caseksi "kaikki pelaa" -ideologian ylivertaisuudesta. Karu totuus on se, että Ruotsista tulevat NHL-pelaajat on seulottu ihan pikkulapsesta asti erittäin tiukoilla mittareilla, joiden perusteella on ratkaistu, ketkä pääsevät tavoitteelliseen huippuvalmennukseen ja ketkä jätetään "rätt att vara med" -meiningin piiriin.

No, en muista tiedä, mutta itse en mitenkään erityisesti puolusta "kaikki pelaa" -ajattelua - ymmärrän vain miksi sen tyyppisiä ratkaisuja on tehty ja miksi jokin NS-toiminta on valtavasti arvokkaampaa kuin huippu-urheilijoiden tuottaminen. Mutta koska jääkiekko on Suomessa kovaa ja armotonta huippu-urheilua ja koska olemme hyvin pitkälle Ruotsiin verrannollinen maa niin on aika selvää, että siellä kova ja armoton systeemi tuottaa valtavasti enemmän lahjakkuuksia ja meillä kova ja armoton systeemi ei. Emme häviä siksi, että meillä olisi pehmeämmät arvot, meillä ei ole.

Ehkäpä vastaus piilee siinä, kun mediahahmo "Johtava" täällä antoi täällä ymmärtää, että valitsisi nuorisojoukkueensa kokonaismenestyksen kannalta pelikirjaan paremmin sopivan 140-senttisen pelaajan, kun hetkellisesti kömpelömpi, mutta muuten lupaavampi 150-senttinen jäisi rannalle. Jonkun juniorijoukkueen menestyksen pitäisi olla paljon triviaalimpi seikka verrattuna huippuyksilöiden kehittämiseen kuin mitä se meillä on.

 

[Pekkis]

Esimerkiksi yleisurheilussa liian moni joutuu tekemään kipeitä valintoja urheilun ja siviilielämän välillä juuri silloin kun se ratkaiseva askel huipulle pitäisi ottaa.

Totta. Jalkapallonkin kohdalla tilanne on tällä hetkellä todella huolestuttava. "Poika, sä alat oppia" Lyytikäinen kertoi Radio Rockin haastattelussa taannoin, että Veikkausliigapelaajien keskipalkka on 1700€/kk!

Kaverini pelasi monta vuotta Veikkausliigaa, mutta sitten kun joukkue putosi sarjaporrasta alemmas, olikin tilanne päällä. Asunnot oli ostettu, tulotaso tulisi entisestään putoamaan, mutta vaatimustaso joukkueen puolelta ei niinkään. Sitten ulkopuoliset ihmettelevät, että miksi toikin lopetti pelaamisen noin nuorena!

Jääkiekko on hyötynyt, ja tulee entisestään hyötymään tästä jalkapalloilijoiden ansiotasosta. Todella harmittavaa, että se menee näin, sillä ehkä "hivenen" innostuneemmin seuraisin suomipoikia jalkapallon MM-kisoissa, kuin jääkiekon väsyneissä Skoda-cupeissa.

 

[Pekkis]

Fysiikan harjoittelemisen monipuolisuuden vaatimus on toki johtanut myös voimakkaisiin liveilmiöihin kuten siihen, että jääkiekkoilu on erittäin altis doping-laji. On vaikea keksiä lajia, jossa esimerkiksi epon ja kasvuhormonin kimppakäytöllä saisi enemmän hyötyä. - Mutta tämä dogping-asia on tietty oma keskustelunsa eikä liity tähän muuten kuin juuri tuon kautta, että fyysisesti jääkiekkoilun vaatimukset ovat niin hirmuisen monipuoliset.

Johtava

Savon Sanomissa oli toissa keväänä (26.5.) juttu, josta irroitan tämän Seppälän kommentin: "Luultavasti jääkiekossa ei juurikaan liiku kiellettyjä aineita. Siinä tarvitaan ominaisuuksia, joita ei voi lääkkeillä hankkia, kuten taitoa ja pelisilmää."

Minulla on erittäin vahva näkemys asiasta, mutta kuten sanoit, ei kuulu tämän otsikon alle.