Mikä oli syy tähän epäonnistumiseen? Harjoitusten puute, valmentajan auktoriteetti, pelaajamateriaali, joukkueen henkinen tila, onni jne. Mielestäni taktiikalla on suuri merkitys joukkueiden menestykseen, mutta esimerkiksi joukkueen henkisellä tilalla on myös merkitystä, kuten esimerkiksi Jyp - Jokerit sarjassa nähtiin.
Jos Kivi on noin sanonut, niin hän on tehnyt oikean johtopäätöksen. En osaa kuitenkaan vastata tyhjentävästi siihen miksi Ässät putosi. Sen sijaan tuosta JYP-Jokerit-sarjasta haluaisin nyt kuulla miten henkinen tila erityisesti näkyi ja millä tavalla se sinun mielestäsi oli ratkaisemassa finaalipaikkaa? Mielestäni myös Jokerit oli erittäin hyvin valmistautunut ja pelasi kovalla itseluottamuksella.
Mazza kirjoitti:
Kun joukkue ei järkähdä mistään takaiskuista, jatkaa omaa jauhamistaan jatkoajalla vaikka vastustaja tulee lopussa ilman maalivahtia tasoihin, kääntää kerta kerran jälkeen tasaisia matseja itselleen, roikkuu mukana vaikka vastustaja veisi välillä peliä pitkiäkin aikoja... tällaisia mm. pidän henkisesti vahvan joukkueen merkkeinä. Voi kuulostaa pelikirjojen nyansseihin keskittyvän mielestä turhalta lätinältä mutta noita piirteitä vaan löytyy aina pitkälle menevistä joukkueista. Niistä huokuu sellaista rauhallista luottavaisuutta vaikka joukkue olisi peleissä ja sarjoissa tappiolla, kuten HIFK viime keväänä tai JYP nyt.
Tämä on henkistä vahvuutta, olen samaa mieltä. Yleensäkin henkisesti vahva ja se "enemmän haluava" joukkue tekee ne pienetkin asiat tarkasti, niitä on vähän vaikea selittää paperille mutta uskoisin jokaisen itse tavoitteellisesti pelanneen ymmärtävän mitä niillä tarkoitan. Tokihan sillä on merkitystä myös.
Se, että keskittyy pelikirjojen nyansseihin ei tietenkään tarkoita, etteikö ymmärtäisi henkisen puolen merkitystä. Suomessa sitä on ylikorostettu mediassa ja siksi on ihan hyväkin, vaikka jättää se kokonaan pois välillä.
Kirjoitan vielä kerran tämän, että jos kirjoitetaan pelikirjoista ja taktiikasta niin silloin sisältö koostuu niistä, ei henkisen puolen spekulaatioista. Se tulee myös lukijan ymmärtää eikä vain hillua ympäriinsä, että tässä on hukattu koko jutun juoni.
Mazza kirjoitti:
Kun henkisesti vahvalla joukkueella on vielä yhtenäinen pelitapa jota kaikki pelaajat osaavat toteuttaa, ei ole väliä pelataanko täyttä kiekkontrollia, pystysuunnan jääkiekkoa tai jotain variaatiota näistä. Tietysti pelaamisen rakenteen täytyy olla kunnossa, mutta pelikirjojen arvottaminen toistaan paremmiksi mm. syöttöjen määrien ja pituuksien perusteella ja sen nostaminen keskiöön kun puhutaan mikä joukkue voittaa mestaruuden menee Sihvoselta yleensä yli. Tätä olen kritisoinut enkä missään tapauksessa pelikirja-analyysia yleensä.
Minusta pelikirjoilla on tietynlainen "hierarkia" mutta se ei tietenkään tarkoita, että automaattisesti voitetaan jollain yhdellä pelikirjalla. Pidän esimerkiksi Jukka Jalosen pelikirjaa paljon monipuolisempana kuin Jyrki Ahon tai Kai Suikkasen vastaavaa, syy on yksinkertaisesti se, että siinä on niin paljon variaatioita olemassa. Jalosen pelikirja on siis "parempi" mutta eihän se estä sitäkään joukkuetta häviämästä. Silloin mennään taas siihen, että on yksi asia tarkastella pelikirjaa paperilla ja toinen sen toteutumista jäällä, nurmella tai parketilla.
Olen myös vankasti sillä kannalla, että henkinen vahvuus syntyy pitkälti juuri hyvän ja voittavan pelikirjan avulla. Etenkin otteluun lähdettäessä sillä on itseluottamukseen erittäin suuri merkitys ja kun pelikirja on hyvä niin se antaa tavallaan mahdollisuuden keskittyä "pelaamiseen". Tietenkin voi olla henkisesti vahva pelaaja, ns. kova luonne, mutta vaikka näitä kavereita oli 22 niin jos joukkue ottaa turpaansa koko ajan, niin se henkinen vahvuus karisee uskomattoman nopeasti ja kääntyy jopa itseään vastaan, kun aletaan syyttämään muita virheistä.
Vanhapuuma kirjoitti:
Minä en ymmärrä varmastikaan niin paljoa pelikirjoista kuin Sihvonen tai nimimerkki J. Grönvall, mutta tähän logiikkaan haluaisin silti puuttua. On tosiaan totta, että henkisistä asioista on erittäin vaikea kirjoittaa, koska niistä ei voida tekstin tasolla kummoisia todeta, mutta tarkoittaako tämä silti, että nämä henkiset (kuten pelirohkeus, kaksinkamppailuhalukkuus, kiekonriistot jne.) voimat eivät vaikuta peliin?
Ei tietenkään tarkoita, eikä koskaan sellaista ole väitettykään. On tehty vain hätiköityjä ja vääriä johtopäätöksiä siitä, että esimerkiksi Sihvonen keskittyy paljon pelkästään pelikirjoihin.
Mainitsemasi asiat ovat tärkein osa jääkiekkoa, koska yksilötasolta se voittaminenkin aina lähtee. Nimenomaan yksilön halua olla parempi, voittaa kaksinkamppailutilanteet ja niin edelleen. Esimerkiksi Jukka Jalonen ja Mixu Paatelainen korostavat jatkuvasti nimenomaan pelirohkeutta, joka sekin on tärkeä osa voittamista.
Toisaalta jutun juoni on se, että pelkästään olemalla pelirohkea ei voi voittaa. Tämä on hyvin kärjistetty esimerkki, koska ainahan joku taktiikka on, enemmän tai vähemmän organisoitu. Mutta kun se pelirohkeus yhdistetään hyvään pelikirjaan niin silloin se tulos alkaa näkyä. Ihan sama asia koskee myös kaksinkamppailuja, kysymys on se missä niitä voitetaan ja ehkä vielä tärkeämpänä miten peliä pystyy jatkamaan esim. voitetun kulmapelin jälkeen, taas kerran tullaan siihen pelikirjaan.
Se kolikon toinen puoli on siinä, että miten osaa lukea esimerkiksi Sihvosen tekstejä. Niitä pitää lukea vain se teoreettinen puoli mielessä. Jos Sihvonen kirjoittaa, että Jokerit hävisi puutteellisen pelikirjan tai Erkka Westerlundin vuoksi niin aika usein se pitää myös paikkansa. Esimerkkinä vaikka tämän vuoden JYP-sarjasta se, että Jokerit pystyi kontrolloimaan pelin virtausta mutta ei päässyt laadukkaille maalipaikoille kuin ajoittain. Tämä on myös pelikirjan puutteellisuutta, vaikka siihen liittyy tietysti myös vastustaja ja sen pelikirja.
Entä jos Sihvonen olisi kirjoittanut, että Jokerit hävisi, koska se halusi vähemmän voittoa? Ok, ehkä, mutta mitä hyötyä tuollaisesta on kenellekään ja miten se on osoitettavissa? Johtuivatko Josef Boumediennen tai Ross Lupaschukin ongelmat halusta vai siitä etteivät he ehtineet harjoitella kiekkokontrolliin perustuvaa pelitapaa tarpeeksi? Ja jos Lupaschuk teki virheen, niin pystytkö tv-kuvasta osoittamaan, että kyse oli henkisestä heikkoudesta? Eihän sitä tietenkään voi. Sen sijaan on mahdollista näyttää, että pelitavallisesti tämä virhe aiheutti tilanteen A joka taas aiheutti tilanteen B.
Aina voimme sitten spekuloida miksi se virhe tuli alunperin mutta se on enemmän sitä fanien keskustelua, eikä välttämättä median tehtävä roikkua tuollaisissa. Voinhan minäkin aina sanoa, että Lupaschuk jännittää mutta mistä minä sen muka oikeasti voin tietää?