Pettäisitkö kumppaniasi jos et jäisi siitä kiinni?

[tutzba]

Juteltiin ystävän kanssa muutama päivä sitten nykyisistä suhteistamme ja jossakin kohtaa keskustelu kääntyi siihen, voisimmeko pettää kumppaniamme jos kukaan ei saisi koskaan tietää siitä. Itsemme lisäksi ainoa, joka asiasta tietäisi, olisi henkilö jonka kanssa pettäminen tapahtui, eikä hän kertoisi siitä kenellekään eteenpäin.

Emme oikein saaneet mitään lopullista vastausta lyötyä lukkoon ja asia jäi mietityttämään. Koskaanhan ei voi sanoa mitään varmaksi, vaikka tällä hetkellä tuntuukin siltä, että ei pystyisi pettämään. Selvinpäin en lähtisi vieraisiin peteihin leikkimään, siitä olen satavarma, mutta entä jos alkoholia onkin kulutettu illan mittaan runsaasti ja samana päivänä on ollut paha yhteenotto kumppanin kanssa? Entä jos seksielämä on ollut nollaluokkaa pari kuukautta putkeen ja entinen heila tulee ehdottelemaan illan pikkutunneilla?

Ja luokitellaan nyt sitten vaikkapa seksi ja kaikki sen johdannaiset tässä tilanteessa pettämiseksi. Vaihtoehtoja tulee vain kaksi, kyllä ja en, koska erilaisia tilanteita on vaikea lähteä listaamaan. Kännissä, selvinpäin, ulkomailla, laivalla, pikkujouluissa ja niin edelleen.

Miten on Jatkoaika, pettäisittekö?

 

[TQoFE]

Nykyisessä tilanteessa en missään nimessä.

Elämä on kuitenkin opettanut, että koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Hyvältäkin tuntuvassa suhteessa asiat voivat syystä taikka toisesta mennä niin päin helvettiä, ettei niitä enää saa korjattua mitenkään. Ja jos ei osaa erota, ei ole mitenkään kovin käsittämätöntä, jos löytää itsensä vieraista. Ei tietenkään kovin reilua sitä toista osapuolta kohtaan, mutta heittäköön ensimmäisen kiven se, joka on aina toiminut moraalisesti oikein.

Yllä olevasta selvityksestä johtuen en ole luvannut, ettenkö koskaan ikinä missään olosuhteissa pettäisi. Sen sijaan olen sanonut, että musta kyllä huomaa kuukausia ennen kuin olen edes harkinnut pettämistä.

En siis vastannut itse äänestykseen lainkaan.

 

[aquanqua]

Hieno ketju.

En.

 

[ukkometso]

Ihan varmasti, anteeksi vaan. Kerran täällä vaan ollaan. Tai ainakin minä. No, joo, olen sitten ihan käsittämätön kansandemokraatti.

 

[Evil]

Selvin päin en joudu potentiaalisiin vierahissakäymistilanteisiin, ja kännissä ei vanhaa ukkoa seksi kiinnosta pätkääkään. Siis en.

 

[Ted Raikas]

Vaikea sanoa, ennen olin kaikessa (romanttisessa) yltiöpäisyydessäni sitä mieltä, että en pettäisi koskaan ja missään nimessä. Ihminen kuitenkin on aika utelias olento loppujen lopuksi kokemusten suhteen, joten jos tietynlainen riskitön tilaisuus tulee, niin on vaikea ennustaa miten siinä toimisi ja vielä etenkin jos se kohde olisi omasta mielestään erityisen viehättävä. Toki myös esim. humalalla on vaikutusta asiaan, vaikka en sitä tilana nyt minään verukkeena pettämiselle pidäkään. Arviointikyky on kuitenkin useilla erittäin huono silloin.

Luultavimmin ihastumisen alkuhuumassa ei muita vastakkaisen sukupuolen edustajia ole näkevinäänkään, joten pettämishalut varmasti aika minimissään. Taas jos suhde on mennyt jo pidempään alamäkeä ja esim. seksin laatu tai määrä tai molemmat on heikkoja, niin takuulla rupeaa halu kurkistella sen aidan toiselle puolelle kasvamaan. Tuosta on jonkin verran kokemustakin, jos nyt ei tekoja kuitenkaan. Aika inhimmillistä sinänsä, meillä kun on omat tarpeemme ja sille ei minkään mahda.

Eli en osaa oikein sanoa. Ikävä kyllä riski siihen, että pettää ainakin seksuaalisesti on aika suuri melkein kenen tahansa kohdalla. Pitää vaan liitossa olla riittävästi luottamusta ja uskoa, eikä ainakaan rakentaa koko hommaa epäluottamukselle ja mustasukkaisuudelle. Ymmärrettävää toki jos tietäisi toisella olevan sellaista historiaa, mutta silloin kannattaisi miettiä, onko järkeä seurustella ihmisen kanssa, jolla on ollut erityisen suuria vaikeuksia olla uskollinen.

 

[Surukuku]

Nykyisessä tilanteessa en missään nimessä.

Elämä on kuitenkin opettanut, että koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Hyvältäkin tuntuvassa suhteessa asiat voivat syystä taikka toisesta mennä niin päin helvettiä, ettei niitä enää saa korjattua mitenkään. Ja jos ei osaa erota, ei ole mitenkään kovin käsittämätöntä, jos löytää itsensä vieraista. Ei tietenkään kovin reilua sitä toista osapuolta kohtaan, mutta heittäköön ensimmäisen kiven se, joka on aina toiminut moraalisesti oikein.

Yllä olevasta selvityksestä johtuen en ole luvannut, ettenkö koskaan ikinä missään olosuhteissa pettäisi. Sen sijaan olen sanonut, että musta kyllä huomaa kuukausia ennen kuin olen edes harkinnut pettämistä.

En siis vastannut itse äänestykseen lainkaan.

Tämä lainaamani teksti on kuin omalta näppikseltäni, peukku ja kiitokset siitä Azulille, joskaan en osaa ihan varmaksi sanoa aikaa, mistä lähtien minusta näkisi suhteen tilan - siis milloin pettäminen alkaa tulla edes mieleen.
Näin vanhempana mieshenkilönä kestää nk. puutettakin aika kauan (kokemusta on) ennen kuin siitä alkaa oikeasti tulla ongelma, joten en oikein jaksa uskoa, että pelkkä seksin puute saisi edes tekemään niin radikaalia tekoa.

En täten minäkään vastannut äänestykseen ollenkaan, kun kumpikin vaihtoehto on mahdollinen - realismin nimissä.

 

[-Niks-]

Aika paha, mitään en pysty vannomaan mutta kyllähän tässä aina pyrkii elämään mahdollisimman rehellisesti niin parisuhteessa kuin muussakin elämässä.

Tykkään kuitenkin muistakin naisista ja houkutus on monesti ollut suuri mutta ainakin tähän mennessä olen pitänyt houkutukset houkutuksina.

 

[Buddha]

Ei tee mieli, eikä ole tarvetta, mutta pettänyt olen ja vannomaan en ala. Toivottavasti ei tarvitse enään. Rehellisempään vastaukseen en kykene.

 

[punasydän]

Juuri tällä hetkellä ei kumppania ole, mutta joskus olen tähän sortunut juurikin tilanteessa "kukaan muu ei tiedä", mutta mulle on jo liikaa, että itse tietää. En koskaan päässyt siitä pettämisestä yli ja nyt onkin itsestäänselvää, että jos toista rakastan, niin minun ei ole mahdollista pettää ilman suhteen loppumista.

Eli en pettäisi, koska itse tietäisin kuitenkin ja sekin on riittävästi.

 

[Kaspo]

Itselleen jää aina kiinni

 

[Nebula]

Vähän on jyrkät vaihtoehdot, joten jätän ruksimatta. Sanotaan, että en pettäisi, mutta jos olisin suhteessa, niin yleensä pyrin välttämään kaikkia sellaisia tilanteita, jossa voisi joutua sanomaan "Ei". Turhaan sitä itseään kiusaamaan jos vieras nainen sattuisikin natsaamaan kaikin tavoin, niin jälkeenpäin sitä meikäläinen harmittelisi, vaikka tietäisikin toimineensa oikein kieltäytyessään.

Jos jostain syystä äityisin kuitenkin pettämään, niin morkkikset olisi niin pirunmoiset, että toinen osapuoli saisi sen tietää kuitenkin.

Vastaus siis: En pettäisi, mutta varmuuden vuoksi vielä vältän sellaisia tilanteita.

 

[Maastomasto]

Kyllä. Tosin olen tullut siihen tulokseen, että en enää koskaan rupea seurustelemaan saatikka menemään naimisiin kenenkään kanssa. Sen verran kuitenkin haluaa lennellä kukasta kukkaan. Nuorempana asenne oli todella jyrkkä ei. Kuvitteli, että yksi nainen riitää...

Eli enää en aio pettää, koska en aio kellekkään naiselle tuollaisia lupauksia antaa.

Evoluution tuloksena mies nyt on vaan sellainen, että pyrkii pääsemään pukille mahdollisimman usean naaraan kanssa. Sen verran ainakin itsellä tuo tarve on jalostunut, että yrittää sentäs tasoa pitää korkeena. Mieluummin nussii vuodessa kymmentä kaunista kuin sataa rumaa. Mutta 100 kohtuullista saattaa mennä 10 kauniin ohi...

Itellä se menee prosenttuaalisesti niin (maksulliset ei tässä mukana, kaikki sellaiset ovat olleet vähintään suht. kauniita, mutta ei voi laskea) että 20 prossaa seksikumppaneista on ollut kauniita/erit. kauniita, sitten 70 prossaa keskivertoa (laaja käsite). Muutama hairahdus on sitten tullut. Sellainen, että aamulla iskenyt suunnilleen paniikki. Ei ny ihan susirumaa silti oo tullut kuin kerran pantua. Yksi muija ilmoitti netissä, että "olen ruma ja lihava, eka saa" tms. Olin kännissä ja panetti helvetisti. Menin ja hoidin hommat... kadutti ennen, tapahtuman aikana ja jälkikäteenkin... mutta nyt tollekkin osaa jo nauraa.

Älkää saako väärää kuvaa, ei mulla niitä kumppaneita satoja ole. Mutta onhan niitä vuosien saatossa kovalla yrityksellä jonkin verran kertynyt. Netti auttaa tässä muuten jonkin verran, etenkin jossain chat-palstoilla on suht. helppoa löytää seksiseuraa. Tosin vaatii harjoittelua. Ite olen pokaillut naisia esim. Cityn chatistä hyvällä menestyksellä. Baarit tulee sitten vasta kakkosena.

 

[Grainger]

Ei ole minkäänlaista syytä moiseen. Lisäksi sellaiset pienet asiat kuin omatunto ja moraali nousisivat viimeistään esteeksi.

Mutta jokainen elää tavallaan, eikä kai tuo rikos ole muita kuin itseään ja puolisoaan kohtaan. Minusta ei siihen olisi.

 

[Maastomasto]

Ei ole minkäänlaista syytä moiseen. Lisäksi sellaiset pienet asiat kuin omatunto ja moraali nousisivat viimeistään esteeksi.

Mutta jokainen elää tavallaan, eikä kai tuo rikos ole muita kuin itseään ja puolisoaan kohtaan. Minusta ei siihen olisi.

Niin sen verran tarttee vielä todeta, että on minullakin omatunto ja moraali. Kun aikoinaan tuli petettyä, niin karmea olohan siitä tuli. Tosin se menee niin, että homma rupee helpottumaan muutaman kerran kanssa. SItä turtuu, mutta kamalammaksihan se homma menee.

Eli saattaa olla, että olen moraaliton paska, mutta sen verran selkärankaa sentäs löytyy, etten enää uudestaan halua samanlaiseen tilanteeseen.

Ihan näin selvennyksenä, vaikkei tämä minulle ehkä ollutkaan suunnattu.

 

[cottonmouth]

Sen sijaan olen sanonut, että musta kyllä huomaa kuukausia ennen kuin olen edes harkinnut pettämistä.

Tuota "Naisasiat"-ketjuakin selaillessa jää käsitykseen, että tällainen tarkkanäköisyys on kuitenkin aika harvinainen luonnonvara suomalaisten miesten keskuudessa. Niin paljon tuolla on noita ero-tuli-täytenä-yllätyksenä-tekstejä.

Muutoinkin ihmettelen vähän tätä menee-huonosti-mutta-en-osaa-sanoa-sitä-oikeutan-sillä-pettämisen-itselleni-ajattelutapaa. Noh, inhimillistähän tuo on ja, kun Jeesus-korttikin on lyöty pöytään jo ketjun toisessa viestissä, niin mitäpä tässä vastaankaan vänkäämään. Kunhan ihmettelin miksi asioista ei osata puhua..

 

[Ted Raikas]

Niin, no itselläni tuskin olisi olemassa mitään harkittua pettämistä, että "nytpä on hyvä päivä käydä nussimassa vieraita naisia!", mutta tilanteita tulee ja menee ja harkintakyky vaan voi pettää. Siihen on oikeasti tosi paha mennä sanomaan suoraan mitään, mitä ajattelee (mikä nyt ei ole tietysti pettämistä vielä) ja mitä tekisi jos asiat olisi vaan siinä ykskaks saatavilla ja vaikka se märkien teini-iän unien neitokainen tarjoaisi itseään. Kuten sanoin, ainakin omalla kohdalla tilanteessa voisi korostua vielä se, että jos omassa suhteessa on jotain vialla tai ei saa täysivaltaisesti kokemuksia ja tyydytystä, niin se halu kokea voi viedä voiton sillä hetkellä.

Morkkis ja syyllisyys on sitten ihan omia asioitaan, varmasti voisi tulla eteen ne kyllä.

Silti sanoisin, että aika harva voi vannoa ihan täydestä sydämestään, ettei sitä tilaisuus voisi tehdä varasta tai se houkutus kävisi mielessä. Teot punnitaan sillä hetkellä sitten. Tai lähinnä ei pidä hämmästyä jos vieras tunne hiipii mieleen kun tilanne tulee vastaan.

Tietty ainakin itselläni on nyt tälläisiä tilanteita näin sinkkuna helppo miettiä, kun mitään moraalista seinää ei tässä kohtaa tulisi vastaan jos joku kiva neiti haluaisi hieroa kusivehkeitään omiani vasten.

 

[sampio]

Sanotaan näin, että en ainakaan haluaisi pettää. Vannomaan on paha mennä, kuten edellä on jo jokusen kertaa todettu, mutta keskimäärin mulla ei ole ollut mitään tarvetta sille ja toisaalta oman luonteeni tekee sen myös melko epätodennäköiseksi. Joten uskallan vastata kieltävästi kysymykseen.

 

[MunkADunk]

Nuorempana olen entistä tyttöystävääni pettänyt, ja tiesin varsin hyvin että en tästä kiinni jäisi. Noh, vaihdoin tyttöystäväni tähän jonka kanssa olin pettänyt ja muutaman kuukauden jälkeen kerroin pokkana entiselleni useammastakin kerrasta kun tätä olin pettänyt nykyisen kanssa. Noh, tyttö oli selvästi hieman loukkaantunut mutta oli tavallaan mielissään kun asian uskalsin hänelle kertoa, vaikka tapahtuneesta olikin aikaa reilusti. En kertonut asiaa mitenkään kostoksi mistään tai satuttaakseni, vaan halusin luurangot kaapista ja kerroin asiani fiksusti.

Nykyään, 4 vuotta vanhempana ja ehkä hitusen viisaampana ei moraalini antaisi periksi pettämistä. Matkustan työssäni silloin tällöin ja yövyn hotelleissa kaukana kotoa, mutta miksi pettää huonojen kanssa kun on jo parhaan löytänyt? :)

 

[TML]

Jos vastapuolella olisi Longoriaa tai vastaavaa niin aika äkäseen kävisin bylsimässä. Ei ongelmia täällä tän suhteen.

 

[Red Devil]

Jos vastapuolella olisi Longoriaa tai vastaavaa niin aika äkäseen kävisin bylsimässä.

No ei siinä kauaa menisikään, jos Evaa pääsis bylsimään. Evan ollessa kyseessä voisin jopa pikaisesti harkita.

 

[Teddy_H]

Edes siinä tilanteessa ettei asiasta muka voisi jäädä kiinni niin en pettäisi. Mulle se olisi niin pahasti vastoin omia elämän perusarvoja että itseni sietäminen olisi jatkossa pirun hankalaa.

 

[FutureHockey]

Edes siinä tilanteessa ettei asiasta muka voisi jäädä kiinni niin en pettäisi. Mulle se olisi niin pahasti vastoin omia elämän perusarvoja että itseni sietäminen olisi jatkossa pirun hankalaa.

Täysin samaa mieltä. Itse en voi sietää pettämistä ja pettäjiä joten en myöskään itse siihen rupea. Jos on "pakko" pettää niin vittu erotkoon ja menköön sitten toisen kanssa sänkyyn, mutta jos ollaan yhdessä niin ollaan yhdessä silloin ainoastaan sen kanssa.

 

[Juicey]

En tietenkään. En ole edes harkinnut tämmöistä. Mahdollisuuksia on ollut useitakin, mutta kuten ketjussa viisaasti on todettu niin vähintään itselleenhän siitä jää aina kiinni. Puhumattakaan siitä että ei ole mitään tarvetta pettämiselle ja asia itsessään on niin härski loukkaus suhteen kaikkia osapuolia kohtaan niin en rehellisesti edes ymmärrä miksi kukaan puntaroisi tämmöisiä juttuja. Jos kokee pakottavaa tarvetta saada jotain toista, niin nykyinen suhde ensin alta pois - lienee ilmeistä että kaikki ei ole ihan kohdallaan!

 

[TF-79]

Yksinkertainen ja helppo vastaus: En. Never.
Jos pitää pettää, voi erota ennen sitä, sillä silloin suhteessa ei asiat ole kunnossa.